IRC-Galleria

Pärnun hiekkarannat on Viron hienoimmat. ("Viron, öö?") Mut hei. Se on oikeesti hieno mesta. Tosin tää Itämeren "puhdas vesi" oli ihan just sen väristä ku vois kuvitellaki. Kai sitä pitää siis lähtee Välimerelle löytääkseen kunnollista ja kirkasta merivettä.

Selvästi tuli pientä relaxingia tuol. Nyt jaksaa taas tätä Suomen niinkutsuttua KESÄÄ. (Tääl on kuulemma satanu?)
Okeii, Pärnussaki sato. Mut. Eisemitään! Koskaolen optimisti. Niin ei se mitään. Shoppaillessa se aika kuluu yhtä mukavasti... Ja ulkoilla sitä pystyy pilviselläki. (Tiedän, luitte "pilvessäkin")

Sitte vielä ku naapurimökit miehittää suomalainen jalkapallopoppoo.. Hhah. :D "Vittu!!" "Mä meen eka suihkuun!!"


Niin. Kyllä suomalainen suomalaisen tunnistaa vaikka lähettäis Afrikkaan.




Tooodella outoo (vaikkaki loogista) oli se, että ne virolaiset todellaki osas suomea. Ja sitä ku ei ihan käsittäny, niin yrittää niille sopertaa jotain eestiä ja ne vastaa puhumalla suomea ja sitte... sitä tuntee olonsa vähän tyhmäks.


(Tosin on aina yhtä hauskaa testata niiden kielituntemusta enkussa. Me soomalaiset taidetaan viedä siinäki muita kuus-nolla, vai?)
((Enkusta puheenollen, syksyllä Lontooseen<33 Te ette oikeesti tiedä miten odotan sitä. Se on paikka missä oon jo kauan halunnu käydä... Enkkua enkkua enkkua enkkua ja enkkua, siellä saa puhua enkkua ja todellakin, ne kaikki ymmärtää (tottakai ne ymmärtää) joten ymmärrys on kaksipuolista ja ah, hankin paljon brittituttuja ja ah, siitä tulee jotain YYBERIÄ<3))

Muutama lempisitaatti. Ottakaa huomioon, että nämä sitaatit ei välttämättä oo erikoisempia sinällään; ehkä vain se tilanne joka niihin liittyy (ja jota te ette tiedä *laugh*).





-

" Someday we'll go back to this dream.

I love you."



" He called my bluff!"


" I DID NOT."


" But that's life. And it really sucks sometimes. But that's all we have."





--

Lyhyesti
Lyhyesti
ja
Lyhyesti.
Lyhyitä pikku lauseita
Lyhyessä ajassa kirjoitettuna
Lyhyttä on.

Elämäkin.

Liityin Mewin yhteisöön.. Sillä on joitain niin <3-biisejä.....



Ja sitten luin yhteisön kuvauksen.
Ja repesin.
Ja toisenkin kerran..


Heee. :P






Aattelin että kyllä sitä pystyy olla koko päivän nukkumatta. Hhhaah. Mukamas. Nukahdin sitte meiän pihalle puutarhatuoliin. o_o myssy silmille ja untenmaille. Ja pääki tuli mokomasta kipeeks.


Toivon mukaan on pelkkää väsymystä, mutta on tuntunu nyt viime päivinä siltä että saattasin todella olla kipee/olla tulossa kipeeks. Ack. EI NYT. Ei nyt ei nyt ei nyt. Ei just nyt ku KAIKKI tapahtuu. Viddu. Ääää :( Pitäis kohta Viroonki lähtee. Emmä kuumehoureissa voi, een. Damnnnnn... Kuka sairastaa kesäflunssaa muutenkaa?

Nojoo. Vastaus on helppo.
Iida.

Reilukerho.

Harmaissa kesäaamuissaki ON jotain taikaa. Vöyyyy.

Mä oon kesälomasta asti käyny aamuyöstä nukkumaan ja nukkunu sitte tyyliin koko päivän. Eka se oli ihan aika paljonki jees. Mut pidemmän päälle.. se on ärsyttävää. Tuntuu et menis päivä hukkaan.


On yks juttu, mikä estää mua välittömästi nukahtamasta; lintujen laulu. Jos sen kuuluessa pitäis käydä nukkumaan... Nou wei.


JOTEN. Tulin tänään siihen tulokseen, että neljältä on turha edes Yrittää saada unen päästä kiinni.
JOTEN. Venailin tunnin, sitte menin suihkuun. Sitte söin aamupalaa. Ja sitte lähin ulos.





Se oli NIIIIN outoa. Mä en oo ikinäikinäikinä heränny kesälomalla aamulenkille, saatikka hillunu talossa ainakaa ennen kaheksaa. Eijeijei. Joten en oikeen tiiä millasta on aamusin. JOTEN panin merkille muutamia asioita:

-Aamulla kaikkea uskaltaa tehä ja missään ei näy mitään varjopuolia
-Aamulla mikään ei näytä pelottavalta
-Aamulla ihmiset ajaa autoillaan samalla tavalla mutta silti jotenki eri tavalla ku yleensä
-Aamulla on mukava jos sataa
-Aamulla on hiljasta vaikka autoja on yhtä paljon liikenteessä ku yleensä
-Aamulla on helpompi saada musiikkiorgasmeja (tiiättehän. Sillee että kuuntelee jotain biisiä ja ku joku karheeääniinen prettyface-jätkä avaa suunsa, sitä on sillee "aaaaaaaawhh" ja kylmänväreet menee selkäpiitä pitkin ja hymyilyttää ja tulee ilonen fiilis) ((tai sitte se johtuu vaan siitä ettei oo pistäny minuutiksaan viime yönä silmiään kiinni))
-Aamulla kuuset näyttää mun silmissä entistä harmaammilta
-Aamulla on mukava ku on sellanen fiilis, että sen sijaan että pitäis olla nukkumassa, pitäiski olla Hereillä



Että semmosta. Tavallaan kannattaa kesälomalla nukkua pitkään, koska sitte ku se loppuu, loppuu se sängyssä lorviminenki. Mutta kelatkaas, aina ku te nukutte aamuisin sen pari tuntia pidempään ku "pitäis", siitä tulee viikossa joku.. (ei oo Todellista, rupesin laskemaan sormilla seittemän kertaa kaks ja laskin vielä väärin -_-'' alentavaa) ..14 tuntia. Ja se on muuten puol päivää kesälomasta pois! Miettikää. Nii. Kannattaako nukkua vai eikö kannata.


It's up to you.

Noo.
Ei-niin-aamuherääjille tää on kyllä taivas
Pakko myöntää.

Ippu kuittaa. Se on sitte huomiseen.

Huuuuuuuuuuuuhhh. Tänään on ollu niin shokkipäivä. :0 On itketty ja naurettu, varmaan enemmän ku koskaan. Vaikka mistä syystä. Eniten noista lukioista. Ei sillä kai niille väliä, jotka hoitaa lukion vaan sillee kaavamaisesti alta, että "Mennään nyt tonne ku muutki aina menee". No en tiiä, kai ne jotku noinki ajattelee. Vai kaikki? Vai ei kukaan?


No, en ainakaa mä. Mä hain Kallion ilmaisulukioon, Stadiin siis<3 Mutta noh. Päivän ensimmäinen järkytys... Eipä ollu sinne menemistä. Ei lukenu nimeä listassa. Eip ei.

Toinen järkytys oli se, että sain tietää, etten päässy Edes JÄRVENPÄÄHÄN. Siitä nyt tuli sellanen WTF-fiilis ja tuli hienoinen paniikki ja luovutuksenomainen tila, että vittu mä pidän välivuoden.

Noin mä ehin jonku parikytä minaa ajatella. Kunnes soitin Tiialle (onnittelut muuten vielä Kallioon pääsystä<33333) ja selvitin yhen jutun. Kävi ilmi, että mä. Pääsinkin. LUMOON.




... Niin että mitä helvettiä. Excuse me? Pardon? Excusez-moi? Perdão? Verzeihung? Przepraszam??
LUMOON. LUMOON!


Hainko mä ees sinne, juma.. :0




Siltikin. Yhä enemmän on alkanu minuuttien myötä tuntumaan, että se on mun kohtalo. (Kyllä, uskon kohtaloon :DD) IIIIHAN TOSI. Jo koko paikka kuulostaa että se on niin Iidaa. Lumon lukio... MAAAAGIC~ (Tässä vaiheessa tätä lukevat lumolaiset nauraa kyyneleet silmissä? "Vittu oottakoon ko se tulee tänne se katuu sitä koko loppuelämänsä")

..

Mutta öööjeee. Tää oli päivän piristysruiske. Kallio oliski ollu ihan liian täydellinen. Ihan liian, todella. Harmi vaan, lähimmät ystävykset pääs kaikki Helsinkiin, ja tooosi lähelle toisiaan. Mutta silti ihan hyvä fiilis :) Ja Lumoon tulee paljon italialaisia. Ainaki nimistä päätelleen. Uuh<3



Että se on sitte Lumon lukio. Saa nähä... Mitä musta tulee ja millaset ajat mulla on edessä. ;)








Wish me luck<3
Ja muutenki.
Tänään juhlitaan. <33

Lopeta, pyydän. Lopeta. Ei niin lujaa.

Tunsin sinut takanani, tiheä hengityksesi kiihtyi entisestään. Mielenräjäyttävä, samanaikainen kipu ja nautinto tulvivat mieleeni, yritin saada sanoja muodostettua, mutta se ei onnistunut. Sinä olit hiljaa, et halunnut puhua. Pelkäsit, että saattaisin tuomita sinut, ehkä sen jälkeen, kun olit valmis, et tarvinnut minua enää. Toistaiseksi. Pelkäsit, että saisin yliotteen. Ei, tiedäthän itsekin, ettei se mene niin. Sinä olet herrani ja minä tottelen.

Tiesin, ettei minulla ollut oikeutta valittaa. En saanut sanoa vastaan. Sait ottaa minut milloin vain, kun itseäsi huvitti. Minun tunteillani ei ollut väliä. Olin jo pitkään miettinyt, mitä rakkaus on. Sydämeni löi kiivaammin, kun kävelin ohitsesi, tai kun katseeni harhaili pitkin seiniä, löytäen sitten sinut, niinkutsuttujen ystäviesi ympäriltä, rentona ja huolettomana kuin aina. Löytäessäni sinut, minut täytti aina tuo sama olotila, jota en osaa tunnistaa. Kuka voisi kertoa minulle, onko se rakkautta vai vihaa?

Muistatko, kun tapasimme ensi kerran? Kehuit kasvojani kauniiksi, sivelit niitä, koskettelit varovasti. Sanoit, että olen kaunis poika. Et ehkä tiennyt, miten kiihottuneeksi minut sait. Tapahtumat vilistivät eteenpäin, enkä saanut niistä otetta. Ja ennen kuin ehdin ymmärtääkään, kaikki oli jo tapahtunut.

Siitä lähtien olemme tavanneet näin, silloin tällöin kun sinua huvittaa. Voit kutsua minut luoksesi, käyttää miten haluat, kunnes olet jälleen tyydytetty. Minua ei haittaa, ei saa haitata. Olen jo kohtaloni hyväksynyt.

Tärisin allasi kuin viluinen lapsi, halusin että ottaisit minut syliini. Olit saavuttanut huippusi, lauennut ja irroittautunut minusta. Vedit vaatteita päällesi, sanan sanaa et lausunut. Minä jäin hytisemään pöydälle, vaikersin hiljaa. En uskaltanut katsoa sinua silmiin; se oli oikeastaan jo sääntö. Ei keskustelua seksin jälkeen. Erotaan, ja joskus tullaan takaisin.

Sinulla taisi olla tyttöystäväkin, olit sen verran komea ja suosittu. Kadehdin sinua joskus. Ja samaan aikaan ihmettelin, miksi tuhlasit aikaasi minuun, kaltaiseeni ala-arvoiseen. Pidit minua poikahuorana. Mutta miksi halusit minut, kun olisit voinut saada kenet tahansa? En ollut koskaan kysynyt. Sanomattakin selvää oli, että se ei ollut sallittua. Enhän halunnut suututtaa herraa, olit tavallisestikin niin väkevä. Yritin voittaa kivun, ajattelin, että ensi kerta ei satu. Mutta sinussa on jotain, mikä lävistää minut kuin petturin miekka. Tuska täyttää ruumiini, toivon kerta toisensa jälkeen, että olisit hellempi. Ja kun ajattelen näin, jossain mieleni sopukoissa tunnen myös, kuinka sydäntäni kouraisee. Vaikka olet niin lähellä, vaikka ihomme koskettavat toisiamme väreillen kielletystä nautinnosta, vaikka se on tapahtunut niin monta kertaa.

Silti tunnen olevani niin yksin.
Sillä sinä et huomaa.
Sinulle olen pelkkä poikahuora




-
-
-
-
-
-


Et semmonen. Tuomitkaa~

Pakko sitte vaan eritellä enterillä. Sheesh.

Angstihomoilunovelli :P sen nimi on "Poikahuora". Haluutteko lukee? :'D Se on kyllä melko lyhyt. Oikeestaan. Sillee totally going with the flow-fiiliksellä tehty. Seliseliseli. Että kiinnostaako?

There is a girl
Who lives a rainy life
She has nothing to ease it
Not even guns, no knife

She waits, she waits
But no one comes
She prays, she prays
For the moons and suns

She hopes for a soul
To fix her broken parts
And she looks for some persons
To share their hearts

Oh why is it so that
She has to be alone
She waits and she waits
But still no one comes.

Her mother had the truth
She knew she had the key
But all she did was tell her:
"Child of mine, you see:

Believe me, or do not
But your fate will be cold
We can't change your destiny;
It's already been told."

So the girl went to her garden
And fell to the ground
She cried and cried but knew
No one ever hears that sound.




All-impro-inspiration. Truly. >_> tulipa vaan erästä kuvasta mieleen. Ensin meinasin kirjottaa että toi tyttö olis prinsessa, mutta noo. Kuvitelkoot kukin sen miten haluaa x)