IRC-Galleria

Valitukset ensin..
Oisko liikaa pyydetty joku kiva kamera, jonka kanssa
ei tarttis pähkäillä, Ottaakohan se tänään kuvia
Vai EIKÖ se ota -_-'

Just tänään äskön olisin halunnu mennä ulos
ja ikuistaa tän kauniin talvi-illan.
Mutta ei väkisin x__x


Sit asiaan.

Tänään oli aivan_iiiihaaanaaaaa päivä.
Heräsin siihen et iskä säätää jotain ja lopettaa sen säätönsä "Ai joo eiku ei sun tarvikaa herätä"
Tuli sellanen "vitut mä enää unta saan" :D ku se jätti valotki päälle.

Nyt illalla äskön menin viemään yhen kirjeen postiin (tuli nostalginen olo ku oli kirjekuori ja postimerkki ja kaikki niinku ennenvanhaan) ja oli muten niin ihanaa. Lunta tuli rauhallisen hiljaa luumunharmaalta taivaalta, ja seki oli niin kaunista miten ulkovalot ja jouluvalot heijasti valoa kinoksiin. Tiet oli lumisen liukkaita ja kaikki oli valkosta, puita ja ojia peitti paksu lumipeite.
Postilaatikon luona mä tamppasin jaloilla siihen pienen polun hetken mielijohteesta.
Pikkutyttö huudahti mulle kotipihaltaan
"Hei mitä sä oikeen teit?"
Seisoin siinä hetken ja hymyilin sitte ja vastasin:
"Mä tein tien että kirjeet ois helpompi viedä postiin (: "

Se jäi tuijottamaan mua siihen posket punasena ja nenä valuen ja pipo silmillä, kunnes olin kadonnu näköpiiristä.

Kirjotin lumeen "Iida Loves Snow"
Ja jäin myhäilemään siihen hetkeks.
Ja taas jatkoin matkaa.

Miten kaikki voi olla niin kaunista?
Mä en muistanu että talvi vois tuntua tältä, näyttää tältä. Mä olin unohtanu ihan täysin
Eikä mulla ollu edes kylmä tuolla.



Ehkä on sittenki ihan hyvä et se talvi tulee :))
Ja tuo mukanaan joulun.. <3



Fiiliksellä ~

~Villasukkarakkautta ja Mielikuvitusystäviä


...Oli mulla oikeesti jotain asiaaki tästä hetkestä jona verensokeri on Tasaantunu (aiemmin se oli nimittäin vähän alhanen niinkuin mahdollista huomata) mutta se nyt jäi.

Pitäis varmaan käydä nukkumaan muttei jaksa. Huomenna herätys puol 10.
Ei jaksa. x__x

Kuuntelen vaan yhtä biisiä uudestaan ja uudestaan
Ja koko ajan tulee kylmänväreitä.


Death Cab For Cutie - I will follow you into the dark.
Kaunis :')

Niin outo olo.. Kaikki on jotenki vaan yhtä...

Tää on niin elämää.

En koskaan uskonu, että jonain päivänä ymmärtäisin näin paljon muille normaaleja, mulle uusia asioita. Oon vihdoin selvittäny pääni, nyt oon vapaa kaikesta, en pelkää enkä kadu. Oon onnellinen siitä, mutta pidän pääni nöyrästi alhaalla ja kuuntelen maailmaa.

Ja silti sattuu.
Se ei varmaan koskaan lopu, koska sitä elämä on.

On kamalinta ymmärtää, ettei joku asia ookaan hyvin.
Toisaalta, mä oon tottunu jo siihen että elämä on tasapainossa,

en vaadi siltä täydellisyyttä. Täydellisyyttä ei oo olemassa. Inhimillistä täydellisyyttä kyllä, mutta ei sellasta, minkälaiseks nyky-yhteiskunta määrittelee täydellisyyden. VIRHEETTÖMYYTTÄ.


Tekee mieli itkeä, en tiiä ilosta vai surusta.
Asioiden ymmärtäminen on joskus vaikeeta,
toivon että te ymmärtäisitte mua edes pikkiriikkisen. Olisin todella kiitollinen
varmaan liikuttunutkin vähäsen.


Lainaten erään taiteilijan sanoja:

"Minua pelotti. Laskiessani jalkani mereen,
luulin sen olevan pohjaton.
Heh... Se olikin matala. Vesi oli lämmintä.
Olitte itkeneet Jeannen lopussa, eikö?
Kyyneleet olivat lämmittäneet meren."


Joskus ihmettelen miten mä jaksan yhä uskoa tähän kaikkeen.
Elämään, rakkauteen, ihmisiin. Joskus mä todella ihmettelen.

Ehkä oon naiivi... Ehkä oon typerä.
Mutta jotain tästä elämästä on haettava
Jotain, mikä saa meiät pysymään jaloillamme
Ja kulkemaan eteenpäin

Etsien onnellisuutta ja kaivaten jotain,
minkä löytää, mutta VAIN


jos jaksaa etsiä.



~

Ne sanoo älä kuuntele sanaakaan
Se luulee; se voi tehä mitä vaan
Sellaiseksi se on kai kasvanut
Vaan missä on lupaukset unohdetut?

Kaikki kertoo että olen sokea
Silmissäni hiekkaa ja nokea
En metsää nähnyt puilta
En tähtiä valheiden kuilta.

When I stumbled upon pictures
I tried to forget
And that's how this idea
was drilled into my head
'Cause it's too important
To stay the way it's been



But there's no blame
for how our love did slowly fade
And now that it's gone,
it's like it wasn't there at all.

...Harjoiteltiin siis Kian kanssa vähän huomiseen musankokeeseen. =)




kia sanoo:
1700 - luvulla tyylisuuntaukseksi vaihtui siis romantiikka. itävaltalainen nobodysäveltäjä wolfgang amadeus mozart sävelsi siis oopperan taikahuilu, sivistääkseen meitä tietämättömiä taikahuilujen ihmeistä. haluankin erityisesti mainita yön kuningattaren aarian tästä suuresta luovasta taidenäytöksestä. ja laulaja on koloratuurisopraano.

Ippu. sanoo:
Kiitos, kia. Vielä mainitaksemme, tämä hiukan.. omalaatuinen nuoriherra kaukaa menneisyydestä uskoi siis taikahuilujen ihmeelliseen voimaan, ja voimme vain jäädä arvailemaan, liittyikö hänen aikainen poismenonsa tähän "harrastukseen."

kia sanoo:
hänkään ei ollut tiettävästi mikään naistenmies, vaan suosi enemmän huilumaisia välineitä (luoja ties mihin käyttöön) mies oli muutenkin hieman häiriintynyt ja onkin todennäköistä että öisin hän hiipparoi susimaisesti puistojen lähettyvillä ja ulvoi kuuta

Ippu. sanoo:
Ja vielä koloratuurisopraanolaulajaa huomioidaksemme, hänen "aariansa" kuulostavat joltain aivan muulta kuin taikahuilulta.

kia sanoo:
laulajan tulkinnasta päätellen tämä edellämainittu taikahuilu oli juuttunut hänen kurkkuunsa, ja nainen yritti laulaa sen ulos. mutta tämähän on toki vain minun näkemykseni asiasta

Ippu. sanoo:
se on mahdollinen, joskin kyseessä voi myös olla, että taikahuilu oli jostain (ehkäpä herra Mozartin alistavien addiktioiden tuloksena) syystä päätynyt rouvan takalistoon, josta hän ei tätä saanut irti ja lauloi sitten pienen protestilaulun särkeäkseen kaikkien elollisten tärykalvot kahden kilometrin säteellä.

Ippu. sanoo:
Mutta siirtykäämme toki seuraavaan aiheeseen.

kia sanoo:
luulen että niin on paras ennenkuin joku tukehtuu

On tehny mieli

~lukee
~kirjottaa
~piirtää
~valokuvata
~improta
~tanssia
~puhua/nauraa/laulaa
~fiilistellä
~maalata

Se on aika hyvin yhelle päivälle : D ja vielä ku mitään en oo saanu aikaseks (paitsi puhumisen ja nauramisen mutten niitäkään tarpeeks).

Tekis oikeesti mieli jatkaa yhtä vanhaa tarinaa.
Siinä on sellanen.. tyttö, jonka nimeä en muista. Ois yks mielikuva mut ei sekään nyt voi olla Alice, ku mä oon elämäni aikana kuluttanu tota nimeä aivan liikaa. Ja sitte siinä on poika, Chris. Ja sitte siinä on paljon muita ja scifiä ja fantasiaa ja sekoilua ja "jännitystä". Sitä on tosiaan kirjotettu kutosen tai seiska paikkeilla. Pffft. ^^

Nooora linkkas, kiitos!

http://www.youtube.com/watch?v=z-ZjvY39RlQ&feature=channel


Ääwwsss ~

Olen sakkolihaa

...vielä 1 h 30 min.

Eipäs taas ymmärrä mitään. Mun tajunta jäi turkuun.
Jälkikiitokset paluubussimatkaseuralle erittäin mielenkiintoisesta pikku paneelista. 8')


Näinpä siellä muuten hienon näyn, Turussa siis.
Aurinko oli nousemassa, ulkona syksyinen, kolea sää.
Vanha pariskunta, ukko ja pieni vaimonsa seisoivat käsi kädessä sillalla ja katselivat jokea.

Tuli siinä sitte sellanen ajatus, että ehkäpä jokin on sittenkin ikuista.
Me ei vaan löydetä niitä asioita heti...

Mutta ne on meiän mukana läpi elämän.
<3



Kuittaan ~

Nyt jo kotona~
But not for long..

Turku !