Taas on tullut mietittyä kaikkea.
Mietin erään hyvän ystäväni kanssa entisiä suhteitamme ja niistä tulleita virheitä ja käsityksiä, millaisen kunnollisen suhteen tai määritteen 'rakkaus' tulisi olla.
Tämä ystävä oli sekä tehnyt, että kokenut jonkun muun tehneen väärin parisuhteissa, niinkin ikävältä kuin se kuullostikin kuunnella, koska en olisi todellakaan uskonut tyypistä mitään sellaista.
Ystäväni sanoi, että katuu nuorena tehneitä tekojaan eniten koko elämässään ja parisuhteissaan.
Itsessään keskustelimme seksiaddiktiosta, vai miten lie se sanotaan. Pettämisestä, parinsa kohtelusta yms.
keskustelimme kokeneemme molemmat vääryyttä tai tehneemme väärin.
Omissa vanhoissa parisuhteissani tunnen nyt jälkeen päin olevani epäonnistunut.
En oikeastaan koskaan saanut läheisyyttä, ei sellaista mitä olisi pitänyt olla.
En koskaan kuullut sanoja 'rakastan sinua', vaikka itse sanoin niin useasti.
En minä koskaan ollut huolenpidon alla.
Ei kukaan lohdutellut jos jotain oli tai auttanut, jos jotain apua tarvitsi.
ihan perus 'aijaa, hm, kiva' kommentti oli ainoa, jota sain päin naamaa ._.
Pisti todellakin miettimään, miten tulisi kohdella omaa paria. Lohduttaa, tukea, keskustella, ilmaista, että oikeasti välittää.'
Millaista tämä sitten on ennen ollut?
En minä oikeastaan aikasemmissa suhteissa edes tiennyt, millaista sen olisi tullut olla.
Oli kaiken lisäksi vaikea totutella uuteen suhteeseen, koska huolenpito ja läheisyys oli lähes ylitsevuotavaa, eikä sellaista ole koskaan aikaisemmin ollut.
Sain ymmärtää, millainen virhe oli aloittaa moisilla tavoilla.
Se tunne tosiaan valtasi pääni jutellessani ystäväni kanssa:
''Vaikka kuinka yritit, et voinut saada mitään vastaavaa, mitä halusit''
Hm.
Tuntuu inhottavalta tosiaan ajatella, että on tuhlannut omaa aikaansa ja kuluttanut kiltteyttään moiseen.
Samalla keskustelimme myös siitä, millaiset saattavat olla 'oireet' pitkän suhteen jälkeen.
Ystäväni kysyi minulta, onko hän julma/ilkeä/väärä ihminen, jos on ihastunut jo nyt, vaikka on juuri kuukautta sitten eronnut pitkän suhteen kanssaan jakaneesta ihmisestä?
En tietenkään voinut olla sanomatta, että en itse ainakaan lähtisi heti uutta ottamaan, vaikka ihastunut olisinkin.
Varaisin aikaa, että pääsisi edellisestä ohi.
*aika paljon aikaa muuten tartteis.
Sanoin kuitenkin, ettei siinä kai mitään väärää ole.
Pelkäsin ystäväni kuitenkin hieman ajattelevan henkilöä 'korvaavana' edelliselle parilleen, josta erosi.
Hän kertoi, että oli aikaisemmin vilkaissut ihastustaan päin, mutta sivutti tunteen täysin, koska oli sillä hetkellä vielä kihloissa. Nyt hän sitten mietti, pitäisikö tyypistä.
Sanoin oman mielipiteeni todellakin, että saattaa olla, että yksin asuminen on tehnyt hänelle nyt sen, että hän haluaa läheisyyden takaisin, muttei hänellä ole enää ketään...
Mitä asialle voisikaan tehdä.
Varmasti tästä keskustellaan vielä.
