IRC-Galleria

Kesän kohokohta - porukoiden vierailu eteläsuomessa - venähti odotettua pidemmäksi. Alunperin heidän oli tarkoitus lähteä jo keskiviikkona, mutta isän tehdessä kauppaa Mazda 6:sta, venähti lähtö perjantaiaamuun. Pikkuveli oli jo pidempään odottanut että pääsee tänne kylään ja kuten viime kesänäkin, hän halusi jäädä tänne vielä vanhempien lähdön jälkeen. Mietittiin vanhempien kanssa että jos tulee kutsu työhaastatteluun, niin pääsen sinne kahden päivän varoitusajalla (sinä aikana ehdin heittää veljen kotiin.) ja minun ei tarvi huolehtia kustannuspuolesta.

Niin kivaa aikaa kuin tämä kesä onkin - niin yksi vika siinä sentään on. Käytännöllisesti katsoen yritysten rekrytointi seisoo aivan paikallaan. Lähdin mukaan Tsemppiä työttömälle projektiin ja siellä työnhakukonsulttini totesi, että heinäkuussa ei ole paljoakaan toivoa löytää yhtään mitään. Tsempin kautta työnhakuun tulee uusia ulottuvuuksia, koska heillä on suhteita erilaisiin firmoihin, ja töihin saattaa päästä sellaisiinkin paikkoihin, mitkä eivät välttämättä ole avoinna sillä hetkellä.

Äiti ja isä ovat ihania ihmisiä. Joka vuosi kun ikää tulee lisää, heitä oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan entistä paremmin. Vanhemmille suuri kiitos niin taloudellisesta ja henkisestä tuesta kuin myös avusta kotitaloustöissä. (tiedän, äiti, sinä et osaa olla tekemättä töitä lomallakaan :D)

Lauantaiaamu on kulunut heräillessä ja aamupalaa laittaessa. Kananmunia ja kahvia - jep jep. Tämän päivän ohjelma on vielä avoin, mutta avoimella mielellähän sitä... vai miten se menikään.

PS. Huomasin eilen todeksi vanhan uskomuksen, että jos haluaa sadetta, kannattaa pestä auto!

Hyvää kesänjatkoa ihan kaikille! :)

- Kuulintu -

Aurinko. Se heräsi jälleen ennen minua. Olen sille vähän kiukkuinen, koska se ehtii aina ensin, mutta ärtymykseni laantuu saman tien kun ajatukseni siirtyvät sen lämmittäviin säteisiin. Tällaisena hetkenä räntä- ja loskakelit tuntuvat asialta, joka kuuluu jollekin ihan toiselle planeetalle. 29 astetta? Niinhän se oli? "Kauhea helle!" toiset valittavat. Minä nautin. Nautin heinänuhasta huolimatta, sillä osaan elää hetkessä.

Rakkaalla on töistä vapaata. Viimeinkin vähän vapaa-aikaa yhdessä. Minullakin on ollut kiireiset 4 kuukautta kun olin töissä. Nyt ei toistaiseksi ole töitä löytynyt, mutta en laita pahaksi vaikka saisinkin vähän palautua yövuoroista ja kaikesta stressistä.

Kahvi menee kuppiin, en käytä sokeria enkä maitoa. Hassua miten sitäkin aikanaan oppi juomaan mustana. Sekin on sellainen asia, kuten rakkaani pikkusiskon poikaystävä hyvin sanoi: "En nyt tiedä onko se niin hyvää, mutta pakko sitä on aina pannutolkulla vetää." Nauroin. Totta.

Minulla alkaa olla kasassa kaikki onnellisuuden avaimet tälle päivälle. Keräilen vielä muutamia ajatuksia kekoon ja alan valmistautua piknik-retkeen, joka suuntautuu taas kerran kupittaanpuistoon. Viimekesältä jäi erittäin hyviä muistoja sieltä.

Näin olen saanut aamuni käyntiin, enkä ole enää kateellinen auringon tarmokkuudelle, sillä tänä kesäkuisena perjantai-aamuna, se antoi osan voimistaan minullekin.

Erinomaista kesää kaikille, toivottelee:

- Kuulintu -