IRC-Galleria

NightCrawler

NightCrawler

AKA "pyörähirmu" // Offseason 2013-2014

Selaa blogimerkintöjä

Hullu, hullumpi...Lauantai 05.02.2011 15:46

http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Espoossa+juostiin+vuorokaudenjuoksun+ME-tulos/1135263425685

Niin. Miettikää sitä. 248km / 390m = noin 365 kertaa.

Noiden tarvii olla jo ihan saatanan sekasin.

On se jännä.Perjantai 14.01.2011 14:44

Ensinnäkin, olen huomannut riemukseni hukanneeni sykemittarini ranneosan. Blasted hell...

Mutta varsinainen jännä asia on se, että huolimatta kuukauden pituisesta wowimaratonista ja armottomasta löhöämisestä en huomaa juuri minkään näköistä laskua juoksukunnossa. Toki, eihän se ole täysin entisensä, mutta kuukauden täystauolta odottaisi enemmän.

Asiaan saattaa vaikuttaa se, että lopettaessani 7.12 olin juossut koko syksyn ja lähestulkoon rikkonut itseni sillä. Joten kroppa kumminkin jatkoi kehitystä ehkä viikon ennen kuin alkoi peruuttamaan. Enkä siten välttämättä ollut ehtinyt tottumaan uuteen kuntotasoon.

Tästä eteenpäin homman nimi onkin:

"Citius, Altius, Fortius"

P.S läskit lähtee hälyyttävää vauhtia. Katsotaan mihin tää johtaa.

15.8.2010 Päivien päivä. pt 2Tiistai 14.09.2010 03:37

JATKO-OSA, LUE ALEMPI ENSIN. toim. huom.

"I tell ya what.
Everybody borns, everybody dies.
Everybody born for something, everybody dies for something
Well we are lucky to be here
because should have died a long fucking time ago
but we didn't, we are still here!

Ya know what we are born for
We are built för speed!"

Mitäpä muutakaan tämän jälkeen matka voisi enää olla kuin silkkaa voittoa? Käännöksen jälkeen karjaisin viimehetken kannustukset kaverille joka oli noin 4km minua jäljessä. Kohta juostaisiin niin perkeleesti!

JUOKSU

Viimeinen, ja pahin koitos. Tämä erottelisi pojat Miehistä. Joskin minulle henkilökohtaisesti helpoin, koska olin ja olen paras juoksussa. Aikatavoitteen kannalta alle 13h oli vielä jotenkin kuten mahdollinen. Jos juoksisin 4h 45min niin tavoite toteutuisi. Vaihdossa tapaan kuvaajani Annan ja Nikon. Sekä tietysti toimitsijan joka kertoo ilouutiset sakosta. Mikäs tässä. Olin hieman kulunut joten tauko teki hyvää. Taas paskalle.

Tein taktisen virheen, koska minulla ei ollut geelejä odottamassa vaihtoalueella. Muutenkin vähän mietitytti geelien riittävyys, joten päätin ottaa luurin mukaan juoksuun. Kävin taas paskalla. Kaikenkaikkiaan turhiin spedeilyihin upposi helposti 20min. Vaihdossa näin vanhan tutun turkulaisen joka oli juuri tullut maaliin puolikkaaltaan. Keskisykkeitä en tajunnut katsoa. Pian juoksuun siirtymisen jälkeen mittari ei enää pelittänyt. Sen ehdin nähdä, että 9km kohdalla mittari näytti noin 170 lukemia vaikka lähes hiivin tasaisella. Moisesta ei passannut masentua, koska nyt vain juostiin. Kohtuu sairasta vaihdossa oli että jo pitkään olin odottanut juoksua, koska se olisi vaihtelua ja ehkä hauskaakin?!?

Olin hieman pettynyt järjestelyistä, alue oli kyllä liputettu mutta yhdessä kohtaa oli risteys ja arvoin että mihin pitäisi mennä. No, sitten rata ympäri, energiaa taskuun huollosta ja eespäin. Tässä kohtaa jäi ainoa harmitus koko kisasta. Kun olin päässyt mäen päälle, tajusin hämärästi että Kaitsun maaliin tulosta kuuluteltiin. Jos olisin loppuun asti tajunnut asian, olisin toki jäänyt sitä katsomaan.

noin 500 metriä urheilukentän jälkeen oli mäki, jonka päätin joka kerta kävellä. Muutenkin päätin että menee miten menee, otan rauhassa jotta voin nauttia maaliin pääsystäni. Muuten ensimmäinen kierros meni juostessa. Mestari tuli vastaan erään puskaosuuden lopussa. Huikattiin morot ja jatkettiin suuntaamme. Toki taisin mölistä Miikan perään jotain että kipu on vain kuvitelma... :)

Toisen kierroksen puolivälin jälkeen, noin 17km kohdalla oli mukamas pakko taipua kävelyyn. Pikku hiljaa alkoi myös näyttää siltä että 13h aika jää haaveeksi. Kävelin sellaisen 3km. Sitten taas hiipien eteenpäin. Kola oli hyvää ja suolakurkut maistu. Vaihdoin pari sanaa Hra Oksmanin kanssa, hiustyylini ansiosta. Hän oli huollossa tapahtuman puolelta ja käytti itsekin joroisilla keesiä. Kolmannelle kiessille lähtiessä oli pakko kilauttaa kaverille ja pyytää järjestämään jostain geelejä. Ihan sama mistä, vaikka varastamalla, koska nyt uhkasi akuutti energiavaje. Sain geelini, mistäs muualtakaan kuin Team Osmolta o/ ja matka jatkui. Enää en jaksanut kuunnella musiikkiakaan koska koko touhu alkoi kypsyttämään ja paikat alkoivat olla kipeät. Tiesin kyllä koko ajan missä olen, joten kovempaakin olisi voinut vetää.

FINAL ROUND

Viimeiselle kierrokselle. Reitillä ei ollut enää paljon ketään. Urheilukenttä oli autio. Tässä kohtaa kuuluttaja kuulutti mielestäni nimeni väärin mutta näin ei ollutkaan, se oli vaan vertaus kampauksesta johonkin toiseen jannuun. Alle 14h aika oli jo paukkunut rikki, eikä se enää haitannut. Enää 10km! Sehän vetää vaikka päällään seisten.

Lähdin siis raahustamaan kohti viiden kilometrin päässä olevaa vaihtopistettä. Jossain kohtaa pistin ilmoitukset kavereille oletetusta maaliin saapumisajasta. Henu oli kuulemma ollut uskossaan heikko ja miettinyt epäonnistumisen mahdollisuutta. Huihai! Homma oli ollut varma jo silloin kun siirryin juoksuun.

Viimeisen vaihtopisteen henkilökunta lähti etukäteen pois ja jätti minulle tarjoilut. Hieman ennen käännöstä tervehdin edellä juoksevaa toiseksi viimeistä kaveria. Edes kääntöpaikalla ei ollut enää ketään. Tässä kohtaa on pakko mainita että 16h saa ihan laillisesti taistella ja Nokialla pidempäänkin mutta olivat lähteneet koska tiesivät että olen kumminkin kohtuu pian maalissa.

Käännöksen jälkeen kävelin takaisin huoltopisteelle, jonne matkaa oli n. 700 metriä. Juodessani vettä tajusin että tämä oli kulkaa nyt tässä. Muutaman hassun kilometrin päästä olisin Teräsmies. Se kokemus oli aika... ainutlaatuinen. Kaivoin taskustani soittimen ja aloin nauttimaan tilanteesta. 14 tuntia oli menty, vielä vähän tarvitsisi "jaksaa". Oli ihan hyvä, ettei reitillä näkynyt enää ketään. Sain juosta yksin ja miettiä niitä satoja treenitunteja joita olin tähän käyttänyt valmistautuessani. Kaikki se työ oli todellakin tämän arvoista. Olin varannut itselleni muutaman kappaleen juurikin tätä hetken varten. Matka siitä maaliin oli tunteikkaimpia kokemuksiani ikinä. Ilon kyyneliltä oli hiukka mahdoton välttyä.

KILLED BY DEATH

But it don't make no difference
'cos I ain't gonna be, easy, easy
the only time I'm gonna be easy's when I'm
Killed by death

Viimeiset kilometrin taittuivat Hra Kilmisterin ja herrasmiehien kanssa. Voittajafiilis. Kyseinen ralli teki hetkistä täydellisiä. Sitä onnellisuuden ja mahtavuuden tunnetta olisi voinut purkittaa ja myydä torilla.

Pian rupesi urheilukenttä näkymään. Mäki juosten ylös, kaverit vastassa. Mäen päällä hyppäsin, sääli ettei ilmassaolosta tullut kuvaa. Sitten vaan hanaa kohti maalia. Loppukirin aikana tuntui että jalat lähtee alta ja pää räjähtää.

Erittäin positiivinen kokemus oli, että kuuluttaja oli odottamassa viimeistä ukkoa, eikä säästellyt. Se meni jotenkin näin:
"Sieltä saapuu illan viimeinen, numerolla 49, Juha Riikonen, Born to Lose - Live to Win. Harva meistä on rautaa mutta tänään Juha Riikosesta tulee Teräsmies!"

Maalissa odottivat kaverit sekä kuvaajani, Tepsu, äiti ja Niko. Kiitokset vielä kerran teille kaikille, että olitte mukana elämäni parhaimmassa päivässä

Sain lisäksi pussin pullaa. Ne oli hyviä :)

15.8.2010 Päivien päivä. pt 1Tiistai 14.09.2010 03:36

Klo 00.00

Päivä käynnistyy varsin lupaasti, olin nukkumassa mutta en nukkunut. Pyörin, kiehnäsin ja tahmauduin sänkyyn. Tais jännittää hiukan... Saldo on se, että nukuin loppupeleissä ehkä 4 tuntia huonosti.

Klo 0500

"Mä heräsin aamulla vaik' en nukkunutkaan" Aamupuuroa keittelemään. Pakotan itseni syömään voileivän. Potkasen puhelimen välityksellä kuskia persiille. Niko oli kuulemma valvonut koko yön :D. Alkuperäinen suunnitelma oli olla kuudelta pääkallo paikalla. Oltiin kans...

Katselen netistä viimehetken inspiraatioita.

http://www.youtube.com/watch?v=EokseUskyDI&feature=related

Katselin tuon. Tällä kertaa oli tosi kyseessä, joten fiilis oli hiukka eri. Lisäksi pari palaa Manowaria. Koko ajan kuupassa humisi jännästi

Klo 0540

Uskollinen aseenkantajani saapuu paikalle, ja heitämme loput varusteista autoon. Puuro on edelleen liian kuumaa, joten otan lautasen mukaan autoon ja syön matkalla. Yritän ainakin.

Klo 0620.

Olemme paikalla. T2-T3 vaihdon kamat paikoilleen ja sitten vaan rannalle. Toivoin kovasti, että olisin nähnyt innoittajani ja valmentajani Miikka Osmon jotta olisin saanut yhteiskuvan. Miikkaa ei näy, joten vetelen rauhassa pukua päälle. Annan Miikan isälle huoltokamat, jotka hän suostui ystävällisesti toimittamaan huoltopisteelle. Tässä kohtaa huomasin että olin vähän liiankin rauhassa. Rupesi pikku hiljaa tulemaan kiire... No pariin poseeraukseen on aina aikaa. Viimeiset varmistukset ja alas.

Klo 0650

10 minutes left to zero. Alhaalla on kuuman ryhmän esitykset, olen vasta kävelemässä portaita. Juttelen tuttujen kanssa. Noin 3min ennen lähtöä tajuan että mun lasit on ylhäällä. Ei auta kuin lähteä juoksemaan portaat ylös.

Klo 0700 UINTI

Juoksen tosiaan portaita takaisin ylös ja sykkeet alkaa pikkuhiljaa nousta 170 tienoille. Ylhäältä nappaan lasit silmille. Samalla kuuluu "30 sekuntia lähtöön". Alas niin nopeasti kuin vain pääsen. En uskaltanut juosta liukkaita portaita alas, koska siinä kohtaa olis vituttanu rikkoa itsensä. Puoli matkassa alas kuuluu lähtötoivotus, juoksen rannan poikki kuin aropupu, jostain syystä yleisö intoutuu huutamaan vähän pirun kovaa. En tiedä oliko syynä mun sprintti hiekan halki vai mikä... Valitettavasti em. näytöksestä ei ole yhtään kuvaa. sykkeet ehti käydä -> 180 joten uinnin alussa oli "hieman" vaikea hengittää. Itseasiassa piti vähän tasata, mutta porukan perässä painoin kumminkin. Mulla ei ollut pienintäkään käsitystä minne olin uimassa, kunhan menin muiden perässä. Lopulta tajuan jutun jujun, eli ponttoonit jotka piti kiertää. Eka kierros hoituu ajalla 18 min ja osia. Katson vaihdossa aikaa useampaan kertaan, koska se oli yksinkertaisesti älyttömän nopea. Rauhoitan menoa ja seuraavat kiessit hoituu ajoilla 24-26min. Tokalla kierroksella alkoi hieman väsyttää, luultavasti koska sykkeet oli tippunu turvallisiin 130 lukemiin.

Kolmannen alussa valkohatut, eli puolikkaat tuli leikkiin mukaan ja niissä olikin jonkin verran väistelyä. Mutta homma toimi, tein omaa suoritettani, välillä uin toisten vierellä hetken. Neljännen lopussa oli aika nousta, yllätyin huippuajastani 1h26min. Fiilis oli loistava, paitsi hyvästä ajasta ja siitä että uinti oli takana. Olisin voinut uida pidempääkin. Yllätyin että veteen jäi muutama teräsmies.

PYÖRÄILY

Vaihdossa kulutan aikaa vähän perkeleesti liikaa. Kuivaan mestarin oppien mukaan jalat hyvin ja sitten... niin... rupean virittämään numerolappua. Hieman sekaisessa mielentilassa teen siihen lopulta reiän avaimella. Ratkaisu mikä johti numeron huonoon näkyvyyteen, koska reikä repesi. Toimitsijalta tulee hieman palautetta viritelmästä. No paskaaks siitä. Napit korviin ja baanalle. Ensimmäisenä rallina mikäs muukaan, kuin:

Manowar - Return of the warlord

"Now the time has come when all is said and done
We're back together on the road it's time to fly
No more time to wait you know it feels so great
Wearin leather on a horse of steel I ride
I ain't waiting to get old I'm runnin hot I'm never cold
Kiss my ass if you don't like me I don't care
I got my wheels I got my friends we're on the road again
We're all crazy gonna ride until we die"

Sillä hetkellä em. ralli lakkasi olemasta pikkupoikien unelmointiuhoamista. Olotila oli kerrassaan mahtava, tajusin lopullisesti että kahden vuoden odotus on päättynyt ja nyt pääsin yrittämään loppuun asti, eikä kukaan tai mikään voisi yrittämistäni enää estää. Päätin nostella rauhassa keskinopeuttani kohti tavoittelemaani 27,5km/h. Nostoon meni muuten noin 50 kilometriä :D. Uinnin hyvästä ajasta riemastuneena mielessä vilahteli vielä alle 13h:n aikatavoite. Ensimmäisen kierroksen olin varsin pirteä ja kuuntelin vähän kaikkea. Nautin ajamisesta. Ilmeisesti muutkin sen huomasivat...

Kun näin suoja-auton saattaman kisajohtajan, osasin odotella Miikkaa, mutta siihen meni vielä minuutti jos toinenkin. En tiennyt millaisella asulla Miikka ajaisi. Mutta sitten kuulin tien toiselta puolelta huudon "Hyvä Juha, anna mennä!!!" Kyseinen karjasu tuli niin sydämestä kuin mikään vaan voi tulla. Pasmat meni sekaisin ja hetkellisesti kiihdytin tarpeeksi liian kovaan vauhtiin.

Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, latasin vaihdossa tavaraa ja suolajuomani. Paitsi että jouduin käymään paskalla ja sielläin tuli tuhlattua jokunen minuutti. Mitäpä näistä. Kohti seuraavaa... Yllätyin siitä miten paljon vastaantulijat morjestivat tai mölisivät jotain randomia. Sieltä tuli myös todella paljon merkitseviä katseita vastaan. Toisen kierroksen aikana sain nostettua nopeuteni tavoitteeseen. Sitten vaan sotkin.

Toisen kierroksen lopussa ajoin erään 55-vuotiaan puolikkaan matkalaisen kanssa. Olin alkanut hieman väsymään ja en enää jaksanut painaa äijästä ohi kunnolla joten ajoimme noin 20km yhdessä. Miestä jännitti ensikertalaisena kovasti juoksu, joka oli hänen heikoin osa-alueensa. Sain tästä yhteisajelusta 2min sakkoa :D. Myöhemmin sain tietää että ajoseurani tuli maaliin, viimeisenä puolikkaan miehenä.

Toisen lopussa ja kolmannen alussa alkoi jo jonkin verran touhu tuntua. hyvin pian maalialueelta lähtemisen jälkeen alkoi vituttamaan urakalla. 90-120km koin koko kisan pahimmat hetket henkisesti. Tokihan se ei ollut ollenkaan niin pahaa kuin oletin. Olin odottanut äärimmäistä henkistä helvettiä, tämä oli lähinnä esikartano pikkupiruineen, mutta oli kumminkin ihan riittävä. Vitutti. Väsytti. Mietin miksi vaivautua. Moni oli jo vaihtanut juoksuun ja Miikakin tuli nopeasti viimeistä kertaa vastaan, enkä huomanut morjestella.

Kolmannen aikana hajotin lasini ilmeisesti astumalla päälle kusitauon aikana.

noin 3km ennen käännöstä takaisin korvalapuista tuli yllättäen Frederikin seksipommi. Biisi, jota en muistanut ladanneeni, saati laittaneeni soittimeen. No ei haitannut, se oli juuri sitä mitä tarvitsinkin. Vedin geeliä nassuun ja fiilis alkoi kummasti parantua.

Aloin päästä mustista hetkistäni läpi, ja viimeinen kierros meni nauttiessa, vaikka ajoinkin yksin. Viimeisen kierroksen aikana pidin kohtuu paljon yhteyksiä kavereihin ja huoltojoukkoihin ja lopulta puhelimen pitäminen kädessä rupesi sattumaan niin saatanasti. No onneksi hommat saatiin hoitumaan. Lemmykin tuli tottakai vierailemaan viimeisellä paluumatkalla:

Day 1 Manowar - Number oneLauantai 14.08.2010 15:19

Lyriikat kertovat tarpeeksi. Kiitos moro. Huomenna 4km + 180km + 42km. / n 14 tuntia.

We belong to the world we belong to the wind
We are the spirit of the competition's end
Turning hours into days burning muscles feel the pain
The heart and soul of discipline my friends

We are sending you a challenge it's very clear
We came to win that is why we are here
Demanding to be tested, tested by the best
Not to be forgotten like all the rest

The time has come all the training done
The muscle and the blood will come to pay

Let the game begin hear the starting gun
Play from the heart today we will overcome
When the game is over all the counting's done
We were born to win number 1

Today is the day all the training through
We have come for the number one not the number two
Let the contest begin play hard fight to win
Immortality victory and fame

The time has come all the training done
The muscle and the blood will come to pay

Day 3 Judas Priest - Turbo LoverTorstai 12.08.2010 23:29

Jos rallissa on pätkä

"Then we race together. We can ride forever
Wrapped in horsepower, driving into fury"

Se ei voi olla kuin silkkaa voittoa

Soitamma kun alkaa vituttamaan.

Eilen illalla ja tänään on tullu veivattua manowaria ynnä muita ihan riittävästi. Jännitys on väistynyt taistelutahdon tieltä. Jalat kertoo jo haluavansa liikkeelle, eli latailu on onnistunut varsin loistavasti.

Kaksi vuotta on kutistunu kahteen päivään ja kohta niitäkään ei enää ole.

Vihdoin.

Day 4 Manowar - Return of the WarlordTorstai 12.08.2010 03:07

Now the time has come when all is said and done
We're back together on the road it's time to fly
No more time to wait you know it feels so great
Wearin leather on a horse of steel I ride

I ain't waiting to get old I'm runnin hot I'm never cold
Kiss my ass if you don't like me I don't care
I got my wheels I got my friends we're on the road again
We're all crazy gonna ride until we die

Time to burn you losers better learn
No one controls our goddamn lifes

We are the undefeated we're not living in the past
We're here tonight to kick some goddamn ass
Feel the power of the wheel lets drink to riding steel
Livin hard and ridin fast

Niin. Niin. Niiiiiiin. Heppa on täyshiilikuitua ja vaatteina on trikoot mutta muuten. Kattelin videoo taas kerran ja alku puhutteli vähän eri tavalla. 3pv enää!

Pääsin näin pitkälle tätä listaa ilman ainoatakaan manowarin biisiä. Tän täytyy olla saavutus :D. Sarjassamme ralleja, joita tulee kuunneltua randomilla sinäputkesta. Samalla toteaa että on taas löysäilty liian pitkään. Sitten löytää itsensä lenkiltä.

Parempi ajossa.

Soittoon: Tämä ja eräs toinen ralli soitetaan heti kunhan päästään pyörälle asti.

We're here tonight to kick some goddamn ass. Ekan kerran taisin kuulla kun mentiin kattoo poikia provinssiin. Jäi mieleen. Nyt sillä on hiukka eri sävy. Pari päivää enää ja parin vuoden treenit huipentuu. Paskaaks tässä. Sviddu. sit sopii paukutella henkseleitä.

Day 5 Barathrum - Last day in heavenTiistai 10.08.2010 04:01

Toimii missä vain ja miten vain. Erinomainen 170+ keskisykkeillä kuin myös armottomassa väsymyksessä & vitutuksessa.

Soittoon sopivassa välissä.

Viisas kertokoot miten tällä kunnolla muka pystyy kiskoon 3,8km + 180km + 42,2km

Day 6 Turisas - Rexi Regi Rebellis.Tiistai 10.08.2010 02:10

Neljänneksi viimeinen testitreeni. Uintia puvun kanssa. Toimii. Odotamme.

Kyseinen ralli on vain ja ainoastaan juoksubiisi. Mutta vähän saatanan kova sellainen. Sen soitamme heti jos alkaa satamaan tai vaihtoehtoisesti juoksun pahimman osuuden, eli noin 30km tienoilla.

Day 7 Ruoska - Pure minua.Sunnuntai 08.08.2010 23:30

Toimii vain ja ainoastaan juostessa joko: 1. keskipitkää vauhtikestävyyslenkkiä tai 2. lyhyttä tappomatkaa

Tämän pistämme soimaan kun pari kilometriä on juostu.

"Pimeässä, kuumin sormin
Kehon arvet näkee tarkoin
Päästä sisään...
Tai minä tulen!
Veri kiehuu, haava on avoin"