IRC-Galleria

Voisikohan jostain hakea korvausta siitä henkisestä kärsimyksestä, jonka yläaste (ja toinen aste myös) aiheuttaa kuukautisten aikana.
Vuosien varrella, kuinkahan paljon mä olen pelännyt että tulee läpi ja sit kaikki saa tietää (niin, olinhan koko koulussa ainut ja...) tai jotan.
Eniten kyllä ärsytti kun tuntui että mutteri oikeen kyttää että millon mulla on menkat ja sen jälkeen innolla huomauttelee jos tulee läpi (ei ollut mitenkään harvinaista, päin vastoin. Melkein joka kerta, ja ohivuodoilta en ole kai koskaan säästynyt. En varmaan vaan osaa.). Kai se yritti auttaa tai jotain.
Siteiden ostaminen oli jotain niin kauheaa, on muuten yhä.
For cry out loud, miksi puolelle maapallon ihmisasukkaista järjestetään kuukausittainen kärsimys?
Oi miten rakastan Pane mua kirjan kohtausta, jossa toinen päähenkilö konttaa ympäri hotellihuonetta puolialastomana valuttamassa verta kaikkialle.
Kuukautisveri kehon ulkopuolella on ymmärrettävästi älllöä ja epähygieenistä (vaikkakaan ei minusta), ok, mutta miksi koko tapahtumasta on pitänyt tehdä kammotushirviä. Varsinkin teineille.
Ketä se edes palvelee? Varmaan suojavalmistajia, hysterioidaan ensin kuukautisten näyttäminen pahaksi ja kielletyksi, ja markkinoidaan sitten varmoja suojia.
Ja kas, minulle tulee yhä paha olo ja alkaa suorastaan itkettää kiukusta ja pelosta, kuin muistelen mitä oli istua luokassa kuukautisten aikaan, käydä välitunnilla vessassa (siteen irrottaminenkin oli niin äänekästä), toivoa ettei kukaan saisi tietää.

Kaikki tämä luonnollisesti päättyi heti kun sain kuukupin.
Sen jälkeen ei ole pelottanut kertaakaan, aina on ollut varma olo, nyt kuukautisista on jopa helppo puhua ja oman vartalonkin kanssa on enemmän sinut, tietääkin kuukautisistaan enemmän. Koko homa on paaljon mukavampi ja muutenkin olen kaiken kaikkiaan paremmassa olossa.
Itselläni alkoi kuukautiset kaksitoistavuotiaana, sisko on yksitoista. Uskaltaakohan hänelle hankkia kolmetoistavuotislahjaksi kuukupin (ei varmaan, sama äiti sillä on kuin minulla).