IRC-Galleria

Tapasin siis tyypin, käytiin kahvilla, toiste, ja nyt mä olen sitä mieltä että hyvin voin lähteä tämän keski-ikäisen herran kanssa viikonlopuksi Kairoon.

Tässä ovat helpoimmat argumentit / osoitukset siitä etten ole järjissäni:
- i think he is a ripper
(Ripper joka vie minut all the way to Kairo päästäkseen asiaan? Mahdollista, mutta luulisi sen onnistuvan täälläkin. Jos ei minun, niin jonkun toisen kanssa - minä en ole niin pantavan näköinen, ettei joku toinen kelpaisi yhtä hyvin.)
- going with a man you know 2 days is silly and dangerous
(Totta. Mutta kaikki henkilöt, jotka tunnen näinä päivinä, olivat joskus tuntemattomia. Itseasiassa joskus mä pelkään myös heitä, jotka olen tuntenut vuosia - että he yhtäkkiä paljastuvat pahoiksi. Miten kauan ihminen pitää tuntea jotta tähän voi luottaa?)
- he only wants to fu... you thats the reason
(Mä panen niin paljon, että uskoakseni yksi kerta lisää ei muuttaisi mitään [huoraa ei voi raiskata]. Ja kts. kohta yksi - miksei hän sitten tehnyt sitä täällä. No siis, tottakai tyyppi haluaa seksiä kanssani (en halua olla itsetietoinen, mutta kuka ei - olen nuoi ja minulla on rinnat - suurin osa maapallon miehistä haluaa panna minua), mutta minulla on luulo, että hän haluaa seuraani muistakin syistä, kuin saadakseenaikaa kiemurrella housuihini.)
- i think you felt in love whith him - i am right?
(En rakastu ihmisiin vain koska he kehuvat minut maasta taivaaseen ja tarjoavat rahaa. Osaan vastustaa materiaa ja imartelua, niin asia nyt sattuu olemaan, enkä tee hullija juttuja edes ollessani rakastunut.)
- i think they [tässä tapauksessa hostit] will not like
(Kysynkö heiltä? Totta, tarvitsen ekstrapäivän lomaa reissuun, jne, mutta lupaa ei todellakaan kysy - minä olen tilivelvollinen vain itselleni, miten voisin olla kellekkään muulle? Kukaan toinen ei ole vastuussa minusta.)

Mä en halua tehdä tätä kapinoidakseni. Mä oikeiastaan, mä haluan luottaa. Ihan kuin olisin roikkumassa kallionkielekkeeltä, ja joku ojentais käden, ja normaalisti mä en uskaltais tarttua siihen, koska en tiedä auttaako se mut ylös vai sysääkö rotkoon [(c) Katia].
Ja musta sellainen elämä, sellainen maailma, ei ole elämisen arvoinen.

Jos kuolenkin, niin olempahan sentään elänyt.

Tottakai mulla menee just nyt lujaa, ja tiedän etteivät päätökseni ole niin rationalisia kuin depressiivisinä kausina, mutta en ole lähdössä huomenna - on aikaa ajatella.