IRC-Galleria

Olin junapysäkillä iltaviideltä. Pari poikaa ärsytti tyttöä, teki ilmapussauksia, änki lähietäisyydelle ja huuteli mitä lie.
Mitä mun olis pitänyt tehdä? Mistä mä tiedän, tahtoko se tyttö oikeasti sitä huomiota (joo, sairas maailma, teinityttöjen arvo mitataan sillä, kuinka moni teinipoika (puhumattakaan aikuisista miehistä) niitä kourii), oliko ne parempiakin frendejä vai oliko kyse oikeasti ahdistelusta.
Oisko mun pitänyt mennä ja kysyä "anteeksi, häiritsevätkö nämä klopit sinua" niinku miehet tekee baarissa kun ne tahtoo sen naiset itselleen kun on muka niin herrasmiehiä?

Musta tuntuu tälläsissä tilanteissa, jos siis ei joku ole täysin selvästi alakynnessä, eli jos menee käsirysyksi jne. että paras kun en sekaannu. Koska mä en tiedä, haluaako se uhrina näyttäytyvä apua. Entä, jos vaan pahennan tilannetta menemällä väliin, tyyppi saa sitten nurkan takana selkäänsä? Tai jos luen tilannetta väärin (erittäin todennäköistä, ei teistä ihmisistä ota selkoa, ootte aivan epäloogisia).

Miksei kaikki voi vaan sanoa suoraan?

Toisaalta mulle tulee sellanen tunne, että menemällä väliin mä osoittaisin, että uhrina oleva on heikko, apua anova. Koska mullehan ette ovia auo, mä saan ne ihan itse auki, tässä mitään narukäsivarsia olla. Olisin mä jaksanut sen istuimen kantaa rinkan ja vauvan lisäksi, mitä sä siihen änget apuas tarjoomaan (auts auts auttakaa nyt joku taisin ottaa vähän liikaa juttuja mukaan).

Ja toisaalta toivon, että apua tarjottais enemmänkin. Hyvä esimerkki: tylsistynyt lapsi julkisessa kulkuneuvossa. Takuulla, jos koko vaunu ryhtyis lasta viihdyttämään, menis matka kaikilta mukavammin. Paitsi ehkä joltain lastenvihaajalta, joka nyt voi sitten vaihtaa vaunua. Ja ne "sillon varmaan sitä tätä tota nälkä väsy märkä vaippa" -arvailut voitte pitää suussanne. Antakaa vanhempien ite arvioida lapsensa.
Tossa on tietysti ongelmana se, että jos menet jotakuta lastenhoidossa auttamaan, se on arvostelua eli tuomitsemista eli pahempaa kuin jos sylkisit naamalle.

Ja sitten toinen apua tarvitseva ryhmä. Uunot ikineitsyet. Miespuoliset. Kun ne itkee, että ei oo naista, niin pitäiskö mun:
a) ilmottaa, että tolla naamalla ja noilla harrastuksilla sä saat ehkä naisen jonain päivänä, mutta tuskin
jolloin mies saa pitää persoonansa, mutta ei saa naista
b) kertoa, että kun teet näin näin näin, niin johan rupee naispuolista hameväkeä ja myös niitä housupukuisia naisia kiinnostamaan
jolloin miehen on muututtava, ainakin osittain ja sen kuoren varsinkin, mutta saapa naisen.
En tosin sano, että olisin joku naisensaamisohjaaja. Mutta se beige talvitakki joka on polviin asti ja kuin makkaroita pinossa takaa sen, ettei kukaan nainen tule koskaan vilkaisemaan kahdesti. Niin se nyt vaan on. Jos susta Crazy Frog on hauska, sä et ole hauska. Jos äitis sisusti kotisi omaan makuunsa, siellä ei kukaan halua harrastaa seksiä. Jos hiustyyli oikeen korostaa kukkakaalikorvia ei kannata kulkea hatutta. Ei auta, että sulla on hyvä työ etkä hakkaa. Ei vaan kiinnosta. Perustuu todelliseen saksalaiseen henkilöön. Että mua harmitti sitä tavatessa.
Muttei tuntunut oikealta ruveta neuvomaankaan.
Olisko pitänyt?

Saksalaiset lakut on mauttomia. "Tää on sit vahva salmiakki". Pyh. Ihanku pullaa söis, se siitä salmiakista.