IRC-Galleria

Rakastettava veljeni seuroineen istuskeli entisessä huoneessani, ja päätti kysyä kaikkitietävältä sisareltaan (jep, minä, jos et kässänny) apua pulmaan. Seurasi seuraava keskustelu:

Veikka: Tota, kun me haluttais päästä naisen pään sisään...
Minä: No ojennappa sitä sahaa niin mä alotan tästä otsalta...


Veikka: Eiku kato alapään.


Repesin niin totaalisesti. Homma toimii erityisen hyvin koska en koskaan jätä vastaamatta; jos olisin heittänyt vaan esim: "niin", juttu ei olisi toiminut.

Joo kiitti mo, hekottelen täällä sit vaan yksin jos ketään ei kiinnosta ja jos kukaan ei tajua meikäläisten älykästä huumoria ja.... *ääni haipuu kuulumattomiin*

Näyttö on niin leveä että näytän lihavalta.

Mitä järkeä tällaisessä näytössä on; ehkä elokuvia katsoessa, mutta silloinkin se venyttää kaikki kuvat hassuiksi.

Ja tultiin siis saksantunnilla nettiin.

"tanjalottakin
on nahkahousumaassa
saksaa pelottaa"

Aika pätevää.

Vaikka kannatankin ajatusta "no jos et pidä minusta tai tahdo seuraani, sinä olet se joka menettää".

Silti kun ihmissuhteet eivät onnistu, laitan itseni täyteen vastuuseen. En meinaa että yritän parantaa tapojani, koska pyrin tekemään vain tekoja joita en kadu, mutta silti...

Olen vakuuttunut, että joka kerta kun joku poika on kääntänyt minulle selkänsä, minä tein jotain väärin; en osannut toimia kuten pitäisi. Vaikka mikään ei todista, etteikö se(/hän) olisi ollut väärässä, tehnyt väärin. Ei sillä että kenenkään tarvitsisi olla syyllinen; ei tarvitse jos tunteiden mukaan toimii. Tosin koska itse voin valita ketä rakastan ja ketä en, onko ihminen todella tunteidensa orja?

Eniten minua harmittaa vuosien takainen suhteen loppu, josta aina vaan syytän itseäni, jota kadun, josta kärsin harva se hetki. Ja joka vuosi vuodelta aukeaa, selviää asioita, tulee totuuksia ilmi. Ja kuitenkin, olinko minä todella syyssä? Ilmiselvästi voidaan sanoa että olin, mutta silloin on kuultu vain oma kertomukseni hänen vaietessa yhä. Kukaan ei kai halunnut sitä, tarkoittaa että minä en halunnut sitä. Mutta entä hän lopulta.

Tuntuu kuin minua ei edes olisi ollut tuossa suhteessa. Vaikka olin suunnattoman onnellinen, olin kai silti jotain mitä en halunnut olla, tai en ylipäänsä halunnut olla (muuta kuin minä), joten oliko loppu oikeastaan edes surullinen asia.

Oli.

Onko suhdetta jossa molemmat eivät joudu teeskentelemään ja kompromissioimaan, toinen alistuen, tai vuorotellen? Miksi kukaan haluaa suhteeseen, oi miksi?

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi+tupakkalaki+kielt%C3%A4isi+my%C3%B6s+lakupiiput/1135242173442

Nauran täällä kippurassa. luulin että tuo olisi ollut jonkin pakinan otsikko, mutta ei.

Ei saisi nauraa, vakavia asioita. Mutta ei oikeesti, kyllä minä tykkään meidän hallituksesta ja muista jämperoista joilla on sentään mielikuvitusta.

http://areena.yle.fi/ohjelma/bbd13f3cc827465a69aac06f26a22613

"Internet on kuin jokin ajattelun idols-kilpailu". Tämä on mahtavaa! Äänestän ihmisten puoluetta. Toivottavasti tuon saa klippinä myöhemmin, suukkoja suukkoja.

No toi meni väärin. Tai ainakin voisi mennä aika paljon paremmin.

Kävin siis teellä oman ja upan luona, heillä kun on vara-avain. Alles glaubt. Mitähän glaubt tarkoittaa?

kotiin tullessani löysin postilaatikosta minulle suunnatun kirjekuoren, johon oli piirretty lentävä muna, lupauksen mukaan.
En ole vieläkään lakannut nauramasta.

Menen syömään tai kirjastoon tai kaupungille, en tiedä vielä mitä kaikkea. On nälkä, kirjoja melkein myöhässä ja monta paikkaa minne mennä.

Aber ich kanst spreche venig deutch, und das ist gut.

Petytte, salee.

Se on visuaalisesti minun silmääni miellyttävä elokuva, tulen hankkimaan DVDn ihan vain jotta voin soittaa elokuvan läpi hidastuksella, ja nähdä kaiken.

Luulen, että alokuvasta olisi saatu onnistuneempi seuraamalla alkuperäisen kirjan tarinaa. Nyt juuri juoni on kompastuskivi - huimaa hulluudella ilottelua, mutta tarina on arvoton. Ei syvyyttä.

Upeita ja mielenkiintoisia näyttelijöistä, paitsi että itse Alice ei vakuuta, eikä muuten Deppkään - tuntuu kuin hän ei pääsisi hahmoon sisään.

Kuin viisi rikasta pentua olisi päättänyt tehdä leffan, ts. pitää hauskaa samalla kun luovat jotain.

Heillä olisi mielestäni valtaa ja kapasitettia niin paljon hienompaankin.

3D ei ollut niin kurja kuin ajattelin, joskin saatoinkin ottaa lasit (jotka sai omaksi - mieletöntä öljyn tuhlausta) pois silmiltä, ja kuva oli kuin vanhassa kuvaputkitelevisiossa, reunoilta sumea, mutta vallan nautittava.

Mistä todella pidin, oli dialogi välillä (vaikka siitä, hööö, oli vaikea ajoittain selvää saada). Kuolemattomia lainauksia, sanoisin. "What an idea. A crazy, mad and wonderful idea."


Nyt kylpyyn, kuka lähtee messiin?

vai kiltisti peiton alle kahdeksalta?

Toisaalta minun lienee parasta olla hyyvin väsynyt maate käydessäni, koska muuten pedot hyökkäävät tallaisen yksinäisen tyttöparan kimppuun "I see shirtless nymphet being chased with bloody axe".

Ei muuta.

Toivottavasti kaikki muut vuoden päivät yhtä (miehille pyhitettyä) lukuunottamatta ovat kaikille sukupuolille.

Kumma kyllä tämän ei luulisi olevan päivä jota en vietä. On niin paljon huonompiakin päiviä.

Hyvää syntymättömyyspäivää (ps. hain tänään lipun Alice im Wunderlandiin, huomenna kattoon jee).