Olen kertonut täällä kuinka ylipäätään päädyin tänne. Niinpä niin, syynä oli mies ja mielenkiinto - kuinkas muutenkaan. Minä, joka uskoin aluksi, etten ikinä uskaltaisi tavata häntä, yllätin itseni rohkeudella ja loppujen lopuksi odotin sitä iltaa kuin kuuta nousevaa (mikä kliseinen sanonta). Mun kouluaikojen ainekirjoituksen kympin mielikuvitus oli tietenkin loihtinut jo vuosisatojen rakkaustarinan... mikä tietenkin oli sitten kaikkea muuta.
Jos joku taho ois antanu mulle ennustajan lahjat, en
olisi odottanut siihen perjantaihin, vaan tavannut sen ihmisen vaikka niissä "koirankusetusrytkyissä." Mutta... en ollut enkä ole ennustaja, vaan erittäin epätäydellinen ihminen. Mun on vaan annettava tämä itselleni anteeksi.
Jos joskus näkisin sen ihmisen, sanoisin ainakin, että mielikuvituksessa voimme rakentaa kukkulan kaivamatta kuoppaa. Hetkeksi, pieneksi hetkeksi.
Uusimmat blogimerkinnät
- In memoriam 24.03.
- Rakas ystäväni... 08.03.
- Löytääkö rakkaus minut vai löydänkö... 03.03.
- Että mitähän v*ttua 14.02.
- Maailma vai Taivas 14.02.
- Taas jotain 90-luvulta... 13.02.
- Tää mimmi lähtee nyt radalle, nimittäi... 12.02.
- Anna minun kuvitella (Kaseva) - sopii niin ... 11.02.
- Käännetään nyt veistä haavassa heti... 11.02.
- Johanna Kurkela laulaa "en mä itke ... 09.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2016 (17)
- ▶ maaliskuu 2016 (3)
- ▶ helmikuu 2016 (11)
- ▶ tammikuu 2016 (3)