Noh, menomatka alkoi Turusta keskellä yötä, mikä teki vähän hölmön olon ja reissusta hippasen verran raskaamman. Matka oli pitkä lentoineen päivineen, äidin oloa yritettiin helpottaa kun joutui niin kauan istumaan. Perille kuitenkin päästiin Antalyaan iltapäivällä ja kyllä se kuumuus tuli heti vastaan kun lentokoneen ovet avattiin. Huhheijaa. Tässä välissä mainittakoon että pääsimpä sitten lentokoneen ohjaamoonkin. :) No Alanyaan tultuamme asetuttiin hotelliin ja alettiin ihmettelemään että no täällä sitä nyt sitten ollaan.
Päivät kului siinä pyörätuolille sopivaa ohjelmaa suunnitellessa, mutta eihän sitä oikein tahtonut olla. Kaupungilla käveltiin jonkin verran päivisin. Keskiviikkona oli hotellilla iltapalan aikaan Turkkilainen ilta vatsatansseineen. Yhtenä päivänä käytiin kala-jalkahoidossa, joka oli aika vänkä kokemus. Shoppailtua myös tuli, lähinnä vaatteita, jotka on siellä halpoja. Niinkuin vähän melkein kaikki muukin. Lauantaipäivään kuului oman matkani kohokohta ja yhden haaveen toteutuminen; pääsin kuin pääsinkin sitten uimaan delfiinin kanssa. Huikeaa oli sekin. Yllättävän kalamainen otus, märältä kumiltahan se tuntui kuten olen aina ajatellutkin mutta yllättävän kovakin kun sitä kosketti. Luulin että olisi jotenkin pehmeämpi. Valasmaiset puhaltelut ja pärskimiset oli myös hieman yllätys sekä se, että vieressä ollessaan ei kyllä vaikuttanutkaan niin isolta kuin olisi voinut kuvitella.
Ruoka oli hyvää ja valikoima oli runsasta. Hotellin henkilökunta oli suht mukavaa ja palvelualtista, joskin se englannin puhuminen niiden kanssa oli tuskaa kun kaikki eivät montaakaan sanaa ymmärtäneet tai puhuneet. Yksi kivannäköinen poikahan siellä mun huomioni vei, ja muutamia katseita vaihdettiin, mutta eipä juuri sen enempiä.
Yleisesti ottaen ympäristö ja ilma oli komeaa mutta kuumaa, vuoria ja palmuja oli huikea katsella. Ilma oli kyllä välillä aika tukahduttava, onneksi hotellihuone oli jääkaappi ulkoilmaan verrattuna. Kuumuuteenkin silti tottui yllättävästi matkan loppua kohden. Hotellin pihassa tuli istuttua silittelemässä paikallisia kisuja, juomassa limua ja uituakin tuli altaassa sekä aurinkoa otettua. Enkä saanut edes itseäni kunnolla kärähtämään. :D Iltaisin sitten Tanjan kanssa mentiin vielä allasbaariin juomaan parit juomat.
Viimeisenä aamuna herättiin sitten 04.45. Parvekkeelle menin katselemaan, tähtitaivas oli kirkas, vuoret ja palmut muodosti siluetteja, ilmassa makea tuoksu, ilma oli lämpimämpi kuin Suomessa kesäpäivänä keskimäärin, kukko kiekui jossain, ruokouskutsu kaikui aavemaisena kaupungin hiljaisessa aamuyössä, vastapäisessä talossa joitakin valoja syttyi ja sammui... silloin ajattelin että miksen ole täällä valvonut yöllä ja katsellut millanen Alanya on yöaikaan. 06.15 tuli taksi ja lähdettiin kohti lentokenttää. Oltiin hiljasta porukkaa taksissa aamulla, osittain väsymyksen takia ja myös siksi, että eipä olisi tehnyt mieli edes lähteä pois. Paluumatka tuntui kuitenkin menevän jotenkin sutjakammin. Olin kotona vasta ennen puolta yhtätoista, mutta siinähän se reissu sitten oli.
Summa summarum: Haluan takasin. Ja äkkiä. Mieluummin heti.
