IRC-Galleria

Miksi jotkut ihmiset on niin tutun oloisia? Tuntuu kuin olisi pitkäänkin tuntenut sellasen ihmisen. Melkein voi aistia sen ajatukset, arvata mitä se sanoo seuraavaksi ja ymmärtää sen tarkoitukset. Se sanoo yhtäkkiä jotain niin täydellisen osuvaa että ei voi kuin tuijottaa sitä ja miettiä, mistä se tuonkin tiesi. Vahingossako, sattumalta? Sellaisen ihmisen seurassa on niin mahdottoman luonnollista olla, tuntuu että voi olla täysin oma itsensä.

Ja kuitenkin on tuon ihmisen ensimmäistä kertaa nähnyt tunti sitten.

Mistä silloin on kysymys?

Minä en usko entisiin tai tuleviin elämiin. Minä uskon että jokainen täällä kerran tallustelee eikä takaisin tule. Kun täältä kerran lähdetään, pysytään siellä minne päästään / joudutaan.

Ovatko nämä ihmiset sielunkumppaneita, sellaisia jotka on meidän vierellä tarkoitettu kulkemaan syystä tai toisesta? Onko nämä tehty meille matkakumppaneiksi?

Entäpä jos tällainen side kehittyy vasta vuosien saatossa? Ensin on oltu napit vastakkain, eikä oikein ymmärretty toisiaan, oltiin niin erilaisia. Sitten monen vuoden päästä huomaa, että hei, tuosta ihmisestä en kyllä voi koskaan päästää irti. Se on tullut niinkuin osaksi minua, ei voisi kuvitella elämää ilman sitä. Tuntemukset on sellaisia samanlaisia kuin alussa kuvailin.

Mistä silloin on kysymys?