IRC-Galleria

Joo, toi malli tohon otukseen on internetin syövereistä, mutta itse raapustin sen paperille. Jou!

Nyt se sitten taas tapahtui. Innostuin kirjottelemaan tänne kokoajan. Siis mieli tekisi kirjotella kokoajan, mutta en sitä tee siitä syystä, että eihän siinä olisi enää mitään järkeä. Jos sitä kirjottais 30 tuntia päivässä, ni eihän sitä paljon muuta ehtisi tekemään.

Mut tosiaan, en taas tiedä mistä kirjottasin, mutta kirjoittamisen halu on pakko purkaa jotenkin. Kirjotan sit taas jotain todella epämääräistä, kuten tämä tämänhetkinen teksti, jota tähän koneelle naputtelen. Ei mitään järkeä, ei niin mitään.

Mutta tosiaan, koulusta valmistuminen alkaa olemaan ihan 100% varma asia. Sain tänään näyttötyön lopullisesti kasaan ja sain tulostettua päättötyöstäni toisen kopion opettajalle. Mitä tässä on enää tekemättä.. No, todistuksen noutaminen. Se ei toisaalta ole kyllä kovinkaan iso operaatio, kai.

Tässä sit taas palloilen kahden ajatuksen välillä: juodakko tänään, vai eikö juoda? Mieli tekisi kyllä, mutta toisaalta.. Kai musta on tullut jonkinverran aikuinen, koska toisaalta en viitsisi nyt viimeisellä kouluviikolla lähteä palloilemaan baareihin. Ja kun sitten taas miettii, niin kohtahan on hyvää aikaa lähteä baareihin vaikka maanantaisin.. Hmph..

Nyt voitte tunkea ne silmänne takaisin sinne silmäkuoppien syövereihin ja painua helve... Eiku hei! Ensin kommentti, kiitos.

Tosiaan, se ois taas yksi pieni maailmanloppu edessä. Sitä odotellessa. Katotaanpa jääkö tää mun viimeiseksi blogikirjoitukseksi vai vieläkö kerkiän kirjoittamaan paljon lisää.

Viime lauantain maailmanloppuun otin pienen etumatkan, koska mun selvä maailma loppui perjantaina. Ja lauantaina oli sitten sen luokan maailmanloppu pään sisällä ettei tosikaan.

Kyllä noi vitun ennustajaukot sais ampua kuuta kiertävälle radalle ilman happea. Saanu porukat myymään omaisuuttaan siitä pelossa, että maailma loppuu.. Ja sitten se ei loppunutkaan, niin piti antaa uusi päivämäärä. Helvetin mahtavaa, sanon minä.

Mä en vaan oikeesti ymmärrä mitä uutisarvoa on maailmanloppua pelkäävillä pienillä poppaukoilla, jotka tuolla hyppii ja kattoo nahkakompassistaan (en tiedä miten se tapahtuu - älä kysy), että maailma loppuu.

Olen vaan sitä mieltä, että eläkää siinä uskossa, että maailma loppuu ja antakaa meidän NORMAALIEN ihmisten elää siinä uskossa, että teillä on päässä vikaa - niin, ja rauhassa.

Joten astukaa naulaan ja juoskaa seinään. Moro.

Hei te kaikki haisevat, hölmöltä kuulostavat ja typerän näköiset otukset. Hups, meinasin unohtaa: hei myös teille muuten epämiellyttäville toheloille.

Miettikäähän te tuhnuturvat, että minä - kyllä, luit oikein, MINÄ - valmistun lauantaina. Tiedättekö mitä silloin tapahtuu? Voi meinaan olla, että kaadan kupin jos toisenkin sisälmyksiini. Mietin vaan, että mitähän muuta vasta valmistuneet puusepät yleensä tekee? Ne ei kulje kaupungilla vessaharjamyssy päässänsä.. Ne ei juhli L-kirjaimia.. Ne ei hae töitä vaan odottaa, että joku tekee sen heidän puolestaan..

Tietäskin vielä, että mitä mä oikein höpisen. Mutta musta tuntuu, että mun kesä menee siinä, että mä istun himassa jumittamassa jossain internetin syövereissä. Kuulostaa jo nyt epämiellyttävältä ajatukselta, mutta kun näin se vain menee.

Oishan se tietty kiva hengailla jossain, juoda jotain, tehdä jotain, olla jotain, miettiä jotain, jotain jotain.. JOTAIN! Kesä on taas ihan auki ja se, se jos jokin pistää vähän miettimään ihmiselämää. Toisaalta, jos sitä duunia ei ala pukkaamaan päälle, niin sitten kesä ja kesän jälkeinen aika on muuten samallaista, mutta toinen niistä kuulostaa kylmemmältä.

Ja jos sä et kommentoi tähän, ni mä tuun laulaa karaokea sun tietokonepöydälle. Tosin, mitä tähän nyt sanois? Asia on niin, että tässä ei ollut mitään asiaa. Kirjoitin vain kirjottamisen halusta ja halusta kirjoittaa.

Mutta mitä tohon kommentointiin tulee, niin jos kommentoit, niin mäkin saan taas enemmän päänvaivaa ja tekemistä. Joten nyt kaikki te siellä kotikatsomoissa, lähette kommentoimaan mun KAIKKEA! Kaikki kuvat, kaikki blogimerkinnät, kaikki kaikki ja vielä kerran kaikki läpi! Kattokaas, jos kesällä ei oo muuta tekemistä ni ehkä mä jopa kommentoin takasin.

Joten haistakaa mun sormia ja menkää nukkumaan.

Se tunne kun kerrankin voittaa pelikoneista.

Yleensä lähen naama nyrpeenä kaupasta ku oon kokeillu onneani pelikoneiden kanssa. Toisin kävi tänään.

Lähdin liikenteeseen 5 euroa lompakon pohjalla. Ensin Hyvinkään Lidl, Ruusu-pelikone pyörimään 2 eurolla. Ensin panoksella 0,40 ja vaan pikkuvoittoja. Sit aattelin et ei sieltä mitään tule, ja napautin panoksen peräti euroon. Sieltä sitten pongahtikin 20 euroa ulos.

Sen jälkeen pientä kiesiä ja Hyvinkään Valintataloon, Munckinkadulle siis. Ruusu-pelikoneeseen meni taas 2 euron kolikko ja hetken näpytettyäni koneesta tippu 10 euroa. Mulla oli taas 2 euronen kädessä ja ajattelin kokeilla siinä vieressä yksin nyhjöttävää Jokeri Pokeria. Euron panoksella taas mentiin, mutta vaan pikkuvoittoja. Loppujen lopuksi sieltäkin tipahti ulos sitten 15 euroa.

Lompakko on nyt paljon paksumpi ja kiliseekin hauskemmin. Ahh.

Tomi sanoo (17:22):
meen paskalle

<3

Kävästiin tossa eilen vähän baarikierroksella. Satuin sitten antamaan yhelle kaverille avaimet ensimmäisen baarin kohalla, kun meistä karsiintu sillon kaks pois, jotka oli hieman enempi seipäät.

Jatkettiin sitten kaksistaan Hyvinkään Klubille, tarkotuksenamme mennä aiheuttamaan pahennusta. Ihan vaan hienon kännin takia siis.

Saavuttiin paikalle, tilattiin juotavat ja kierrettiin baari kerran ympäri. Istuunnuttiin sitten pöytään kun tuttuja ei tuntunut olevan yhtään paikan päällä.

Baarin valomerkin aikaan istuttiin yhessä pöydässä ja jostain kumman syystä puhuttiin toisillemme huonolla englanninkielellä jotain kummallisia juttuja - siis tosi kummallisia. No siihen tuli sit kaks naista, juteltiin siitä niitä näitä ja sit lähettiin pihalle sieltä kun portsari tuli hätistämään.

Mentiin sitten pizzeriaan, ja Koskinen hommas meille kaikille alennukset sapuskoista ja istutttiin sit siel pizzeerias taas jonkin aikaa, kunnes toinen neitosista lähti juoksemaan juna-asemalle kun sen juna oli lähössä tai jotain. Jäätiin siihen sitten kolmistaan ja mietittiin taksin ottamista, ettei kukaan joutuis kävelee kotiinsa.

No heitettiinpä sit se toinen neiti-ihminen kotiinsa ja se makso taksikuskille sen 5 euroo suunnilleen, mitä Fine Pizzerialta meni sinne sen kotiovelle.

No mepä lähettiin sitten taksilla takasin päin ja siinä Pirunsaaren kohalla ruvettiin kattelemaan taksamittaria ja oltiin sitä mieltä, että eihän meillä riitä rahat.

Taksikuski sitten pysäytti meiät siihen ja heitettiin sille kaikki maholliset hilut mitä löydettiin ja sitten sovittiin taksikuskin kanssa, että se antaa meille puhelinnumeronsa ja me tuodaan ne rahat sitten seuraavana päivänä.

Lähettiin siitä Pirunsaaren kohalta sitten kävellen eteenpäin, kännisinä ja persaukisina. No, ei siinä vielä mitään, mutta kun saavuttiin kotipihalle..

Ruvettiin siinä sitten soittelemaan Eliakselle, joka siis lähti ensimmäisestä baarista mun avaimet mukanaan mun kämpille nukkumaan. Parin puhelun jälkeen Eliaksen akku kaiketi loppu ja meillä oli hieman pissanen tilanne.

Koskinen kiipes pari kertaa mun kielloista huolimatta tikapuita pitkin mun ikkunan luokse (4. krs) ja heitteli pikkukiviä siihen - ilman minkäänlaista vaikutusta.

Sitten sen jälkeen otettiin toinen taktiikka ja Koskinen kiipes alimmalle parvekkeen tapaselle jutulle toivoen, että se olisi edes auki. Mikä muuten sitten ei ollutkaan auki ja oltiin edelleen pihalla. Siinä vaiheessa mä lähin kävelemään taloa ympäri kun Koskinen sano kiipeevänsä ylemmälle parvekkeelle.. Olin talon nurkalla kun kuulin semmosen tömähdyksen ja olin silleen, et: "Mä en haluu mennä kattomaan, mä en haluu mennä kattomaan..."

Kiersin sitten talon kertaalleen ja tulin takasin etupihalle huomaten, että Koskinen seiso ihan voimissaan siellä ja pälyili ympärilleen etsien mua. No mäpä olin helpottunut ja kävin ihan aikani kuluks kiskasee b-rapun alaovea, että olisko se auki.. No sehän aukes laakista.

Sit Koskinen avas äkkiä a-rapun oven ja kipusi rappusia pitkin ylimpään kerrokseen hakkaamaan ovikelloa - ilman minkäänlaista vaikutusta. Istuttiin siis ensin semmonen tunti tai puoltoista talon pihalla miettien suunnitelmaa päästä sisään ja sitten päästään näinkin pitkälle, niin kaveria ei herätä edes ovikello.

Käytiin siin sit viel kerran tupakalla ja mietittiin Eliaksen rangaistusta. Kellokin tai olla siinä vaiheessa jo yli kuuden ja ajattelin soittaa siskolle (, joka asuu samassa rapussa ja omistaa mun vara-avaimet). Saatiin sitten avaimet sieltä ja päästiin kun päästiinkin sisään.

Koskinen nappaa samantien puolenlitran mittamukin käteensä, täyttää sen kylmällä vedellä ja käy kaatamassa sen Eliaksen päälle, tokaisten vaan, että "Tää oli vaan osa sitä rangaistusta mitä sä tuut kärsimään.."

Sitten mentiinkin pikkuhiljaa nukkumaan ja heräilin ite tossa just hetki sitten ja ajattelin tulla kertomaan kaikille meiän iloisen baarireissun.

Että semmonen. Pitää varoa taksikuskeja niin kauan, kunnes saa kasaan sen verran, että voi maksaa sen 12 euroa pois.. Moro!

Jännää taas tämmönen. Ensin sua ramasee enemmän ku muulia, sit sä meet sänkyyn katot seuraavan päivän salkkarit ja kappas kummaa.. Sua ei enää väsytä lainkaan.

No, jos nyt pyörin hereillä niin kauan kunnes rupee taas ramasemaan kun lammasta, ni voin mennä onnellisena miehenä nukkumaan, kai.

Okei, en mä onnellinen ole. Must tuntuu, että mua vähän hatuttaa toi koulu. Osotat oma-alotteisuutta ja lähetät viestiä jollekkin henkilökunnan edustajalle. Jäät odottamaan viestiä takaisin.. Oot odottanut viikon ja vastausta ei oo kuulunut. Mitä helvettiä seuraavaks? No, pitänee lähteä tapaamaan ihmisiä paikan päälle kun ei osata viesteihin vastata, vaikka sitä Wilmaakin niin on kehuttu. Helppo tapa pitää yhteyttä koulun henkilökuntaan - pah, vitut.

Tulipahan taas pitkästä aikaa kirjotettua tähänkin blogiin jotain jutuntynkää. Täytyy taas kattoo jos jaksaa innostuu, ni rupeis kirjottaa vähä useemminkin.

Mörgoos.

On ollu kyllä nyt hyvin mielenkiintosia arkiöitä mulla ja Koskisella. Menneellä viikolla pelattiin Halo 3 ja Halo ODST läpi. Viime yönä taasen hakattiin Gears of War 2:sta ja ihan sinne loppuun asti kauniisti.

Gugu gaga. Ei mul muuta.

Melkein pistää oikeesti vituttamaan tämmönen asia.

Me oltiin eilen kavereiden kanssa Amarillossa (Hyvinkää) ja muuten oli ihan mukava iltakin, mutta sit tapahtu jotain mikä pilas koko fiiliksen.

Oltiin siis Eliaksen kanssa tupakalla, tupakan jälkeen matkalla sisään. Sit siinä oli jonoa, joka me oltais saatu ohittaa ni sanoin Eliakselle: "Mees nyt vittu jo" tms. Sit siinä vieressä seiso semmonen jätkä, joka sit kolautti mua olkapäälle tai jotain ja kysy: "Onks sul joku ongelma vai?" Mä vaan tokasin siihen, ettei mitään ongelmaa ole ja jatkoin sisälle, sen ihmeempiä ajattelematta.

Istuin sit sinne meiän pöytään, mutta vaihoin jossain vaiheessa toiseen tuoliin, kun huomasin istuvani yksin siinä. No siinä oli sit mun pari kaveria ja kaikkee. Hetken siinä sain rauhassa istua kun se jätkä alaovelta tuli siihen viereen ja nappas mua kurkusta kiinni. Se hoki siinä jotain, et "Anna olla viimenen kerta kun haukut mua tai puhut musta paskaa!"

Mietin vaan, että en ollu missään vaiheessa sitä jätkää maininnu missään, en nyt enkä menneisyydessä. Tiedän henkilön kyllä, mutta se ei oo koskaan herättäny mussa mitään mielipiteitä.

Siinä se tosiaan roikku mun kurkussa ja hoki vaan, että mä oisin "länkyttäny" siitä paskaa. Sit yks pöydässä istunu, tän kurkussa roikkuneen ihmisen kaveri, koputti sitä olalle tai jotain ja tää jätkä oli hyökkäämässä jo sen kimppuun.

No mä lähin siitä sit vähin äänin ku se jätkä rauhottu siinä ja vaihto vissiin mestaa. Mä lähin alakertaan takasin tupakalle ja olin sitä mieltä, et lähen menee koko mestasta. No tulin sitte toisiin ajatuksiin ja odotin siinä pihalla, että se jätkä tulee sinne alas, että voin kysyä, että mitä mä nyt oikeesti oon tehny.

No se tuli sieltä jonkun ajan kuluttua ja mä menin sen luokse. Tää jätkä ei halunnu jutella siinä vaan olis halunnu lähtee kulman taakse. Kerkesin sille kumminkin pari lausetta sanomaan, kun portsari siinä mun selän takana tokas vaan: "Painu sinä helvettiin siitä kun asia ei sulle millään tavalla kuulu. Sitäpaitsi asia on jo loppuunkäsitelty."

Tuli vaan mieleen pari kysymystä: Jos mun kaulaan käydään niin kovaa kiinni, että mulla on vieläkin kaulassa jälki sen peukalosta, niin miksi asia ei kuulu mulle? Ja jos mun mielipidettä asiasta ei oo kuunneltu, niin miten asia vois olla loppuunkäsitelty?

Nyt mulla on pieni ahdistus päällä turhautumisesta. Mua ei kuunneltu, vaikka olin uhrina siinä. Mulla ois kaulassa näyttöä sen verran, että voisin vääntää siitä rikosilmotuksen. Ja ylimielisestä, puolueellisesta portsarista voisin tehdä helposti ilmotuksen johonkin.. Mutta ei.

Kaikki jotka tilanteen näki, ei suostu kertomaan mitään. Ja kaikki joille portsarin toiminnasta oon kertonu, ei usko mua, vaan hokee, että "se tekee vaan työtään". Tekee työtään joo, mutta tommonen puolueellinen paska ei oikein hirveesti innosta mua.

Tämähän on nyt siis se oikea versio illan kulusta, mutta eihän tätä kukaan usko. Ei vaikka laittaisin kuvan kaulastani, jossa sen jätkän sormesta on vielä punanen jälki ja kipu.

Vituttaa, turhauttaa ja ahistaa.