IRC-Galleria

Löysin tänään itsestäni ihanaa positiviista muutosta eräiden asioiden suhteen.. :) ja huh. On hyvät meininkit ! Tapasin paljon tuttuja työpäivän aikana, kirjoittelin paljon riimiä, piirtelin ja positiivistelen! Vielä täs illan aikana kaikkee mukavaa! Ois kiva lähtee johonki tanssiaisiin täl hetkel! Mut taidan jättää ruokaan, salkkareihin, saunaan ja iltalenkkiin!

Löysin yhen ihan vitun hyvä vanhan levyn. RJD2:ta, Ezkimon Matti ja Maija, Plutonium 74, Keramick & Lobo, jotain konemusaa ja muuta räppii, vanhoja lemppareita joita ei oo luukkuttanut kuukausiin!

Tämän päivän lyrisointia:

Kai sitä kuumottaa ku tekee
kaikenlaisii
laittomuuksii vaikka liittyen
huumausaineisiin
tai katutaiteisiin, radan varsilla siis
kirmataan vapauden kaihossa,
niin niin
median silmin vandaali
se on arjen sankari
lehtemme kirjoittaa kuin ulos astuneet
olisivat viroistaan
mut samaa ihmisyyttä
me kaikki edustetaan
samois paateis kellutaan
mut eri lippujen alla
vie aikaa, tajuntaa ja toimintaa
tajuta et laulumme tää
hädästä raikaa
en kriminaali oo
vaan vapautta vaaliva
tänään maalailen taivaalle sateenkaaria
huomisen vuoksi, et veliemme veri
ei turhaan vuoda
tahtoo ilosii äänii kansan
korville suoda
ollaan mukana kaatamas
liian ahtaat seinät
ja takaamas laitumille
tuulessa keinuvat heinät

...

On meitä monenlaista onnenonkijaa
erilaisuus ihmisvirran kirjoa somistaa
eikä tarvis kellekkään mitään todistaa
mut itsetunto se ei aina oo kondiksessa
silloin veli vieressä tolpillaan pitää
päästä sen lämpö ja ymmärrys sun sisääs
synergia tuplaa voiman rakkauden ja
hälvenee suru, anna tovereilles tukee
ku ne murtuu

Huomenna uimaan Alen ja Antin kaa ja keskiviikkona vanhalle koululle moikkaa kavereita ja liikkakerhoa ja ehkä jopa kota-iltamat, jees!

Viime perjantain rakkaushehkuma oli niin siistiä.. :) siitä asti ollut tosi positiiviset vibat päällä! Ja koko illan kruunas se kun Allulla oli mulle yllätys, ja se yllätys oli se kun se toi bileisiin mun ala-asteajan parhaan ystävän Simon! Olin todella äimän käkenä ja päräytyksis kun se saapui paikalle. Huhhuh.

Olin eilen Iisan kanssa sen porukoiden luona nautiskelemassa alkoholia.. sen perhe on tosi mielenkiintoisen oloinen. Ja sen mutsin kaa käytiin tosi syvällisiäkin keskusteluja, se vaikutti kyl tosi inhimilliseltä ja ymmärtäväiseltä persoonalta.. osas lukea hyvin mua. mummo oli hauska, höperö ja vähän vanhoillinen.. se keksi ennätysmäärän erilaisia nimityksiä mun takuista. :D mut oli tosi päräyttävä ilta. Ja ton Enolla on joku studio mitä meikä kelas yrittää päästää käyttää jos vaan on suinkin mahdollista, siis sit kun tää tuleva aluillaan oleva proggis on siihen asti viety.. :)

Käytiin kattomassa tänään yhtä tosi mageeta kämppää Keravalla. Kaksio, uus kerrostalo, siinä ihan aseman holleilla ja eläinkaupat, valintatalo, kirjasto ja Asian Food Store ihan vieressä. Ja se magee suihkulähdelampi ja ihme valojutut siinä pihalla niin sanotusti. Vaikuttaa tosi positiiviselta tää et saatais se.. :) ja se parveke oli ihan kuin kolmashuone, ainakin kesäaikaan, tilava, lasiseinät ja kaikkee, riippumatto sinne. Eli jos kaikki menee nappiin muutetaan sinne huhtikuun puolesvälis!

Huomenna alkaa kuukauden dokaustauko. Tämä onnistuu. Tiedän sen. Niin paljon kaikkea hienoa on tapahtunut, tulee tapahtumaan ja oon saanut voimia lisää.. :)

Luv<3 kaikille ja ennen kaikkee yhelle. :)

Näitä luodessa tänään lämmin luomisen energia virtasi mun läpi.. se oli huima tunne, ei ole ennen luomisesta tullut niin euforista oloa. Eli siis suoraan selkärangasta meidän kotikulmien ja porukoiden menosta settii!

Verse 1:

On kotikulmilla meininki aikamoinen //
ihme ku ei äidille kelvannu kaupunki toinen //
mut se oli sitä laman aikaa //
pultsarit tuli tänne jo maitojunalla //
meiän ristiraja monen kylän taitekohta //
kehän varrel ku ollaan ni säädötkin kohtaat //
on työssä käyville nuorille asuntoja //
ne o luukkui jois suunnitellaan vallankumousta //
kaupoille toimeentulo ku skideille soppaa haetaan //
lokkei enemmän ku ankkalammel konsanaan //
kai ny jengi diggaa sekoilla //
ku ei ees oo oikeita nuorisotiloja //
sinänsä selvää miten jengimme tää syntyi //
kai babylon rattaita polkemaan kyllästyi //
ja sit vaan iloittiin ja sluibailtiin //
ennen kaikkee viikonloppuu venailtiin //

Kertsi:

Perjantaina löydät meidät alkonaukiolta //
ettei se näyttäs liian autiolta //
sinne vie joka miehen tie //
ja alkoholi sieltä mennessään vie //
lauantaina yheksältä ässän kulmalla //
denojenki silmis näyttää aika hurjalta //
sit takas vallinojalle, taas perseet olalle //
jos mutsimme tietäs, ne kusis alleen //

...

aamulla harmaa usva peittää huntuunsa //
toi viikon pääte niin kovin kuuluisa //
mut aurinko paistaa ikkunan takaa //
ja varjojen liskot ne pelkää valoa //
liemi yhdistää jossain liemessä olevat //
känniavautuminen tuskan hetkeksi lopettaa //
eteenpäin mennään viikonloppu kerrallaan //
hanges lava kädes kohti vastauksii dallaillaan //

Kakkosverse on kehitteillä.. huh. :) mielenkiintoista havainnoida, että näinä skarppeina (suhteellisesti skarppeina) aikoina on syntynyt just toi hatsibiisi (hiisasin viimeks 2 - 3 kk sitten), jossa käsittelen sitä et saispa sen pajarin takas.. ja nyt kun en oo täl viikol juonut kaljan kaljaa (meni useamman kuukauden pari kolme keppanaa joka päivä^^) ja päätin pitää sen dokaustauon niin syntyy tämmöistä.. keino prosessoida kaiketi.

Huimia asioita on tapahtumassa, tiedän sen kun uskon itseeni. "Minä osaan olla oikein minä, kun oikein yritän" !!

Nykyajan tiede usein puhuu, että henki tai tietoisuus on aineen ominaisuus. Kyseenalaistaisin itse ajattelutavan "henki on aineen ominaisuus", se vaikuttaa jotenkin siltä, että todellisuus yritetään asettaa tiettyyn lokeroon. Henki voi ilmetä meille neurologisen tutkimuksen kautta aineen ominaisuutena, mutta näkisin sen olevan ikään kuin "aineen kautta toteutuva" evoluutioprosessissa. Vaikeaa selittää tätä, mutta ehkä henki kehittyy evoluution myötä aineesta erilleen. Tai saa / on jo saanut uusia ilmenemismuotoja, joista emme ole vielä niin tietoisia.

Rajua.. välillä tuntuu että olen liian tietoinen jostain omista henkisistä ominaisuuksistani, tai pikemminkin tietoinen jostain mitä en ymmärrä ja saatan rakentaa sen takia selitykseksi illuusioita, joilla ei ole tosipohjaa. Mutta oivalsin yön aikana, että kaikkea ei pidäkään ymmärtää itsestään ja pitää vaan mielen oikkujen antaa olla ja mennä.. ja keskittyä positiiviseen ja siihen, mikä vie eteenpäin ja hellii mieltä. Oikutkin jää taka-alalle siinä tapauksessa.

Huh<3 ihanuutta.. ja isoja päätöksiä. Ensi maanantaista lähtien olen seuraavaan palkkapäivään asti käyttämättä mitään päihteitä, eli tasan kuukauden.. lyötiin Iisan kanssa vetoakin. :D kyllä se onnistuu! Terveellisten elämäntapojen helpomman omaksumisen kuukausi tulossa! Hellin itseäni ja tota toista :) ja teen kaikkia juttuja jotka on jääneet tekemättä. Keskityn luovaan työhön, laulamiseen, positiivisiin asioihin, ihmissuhteisiin ja oikeaan lääkintään. Näin mennään! on hyvä olo. toi mäkikuisma vaikuttaa kyllä. :)

Huomenna taas duuniin.. nautin mun työstä. Se on hauskaa. Ja sosiaalista. Rennot työajat ja tauot, ja rahaakin tulee, ja pääsee keskustelemaan paljon ihmisten kanssa. Ja työporukka on tosi yhteisöllinen, diggaan!

Riimiä ja lyriikkaa syntyy ja huomaan kehittyväni ja pystyväni keksimään helpommin kivoja metaforia ja lausahduksia.

Mäkikuisma on kiva juttu. Ja kohta kattoo kämppää.. ihan skutsis semmonen vanha ja tosi halpis omakotitalo. :) huh jos se satuttas saamaan.. :)

Verse:

Vau-au, ei menny kauaa
et sun violas //
kielten sointi toi kyyneliä
silkasta ilosta //
sielunruokaa mulle
lämpimistä sanoistas //
haluun tehä tästä
rakkautta ilman rajoja //
jo tiiän, tää on aitoo //
niin aitoo et vois olla
melkeen laitonta //
kuin mustangit lännessä
laiduntaa //
me yhdessä kurkotellaan
taivaita //
niin tässä mä istun
ja kirjoitan siitä //
miten kauniisti
vettyvät silmäsi kiiltää //
ku meikä selkääsi
sydämiä piirtää //
en aina sanoja löydä
miten voisinkaan kiittää //
vaikka välil rakkaus pistää
kuin neula tyynyyn //
ei siperian talvikaan sais
mun hymyy hyytyy //
kun katselen kauneuttas
suoraan silmiin //
ja ikuistan lempeni
rytmiin ja riimiin //

Kertsi:

Sä tyttö kaunis tuut
mun luokse salaisuuksines //
arvoitus josta en koskaan
haluu saada tarpeeks //
mun kaamoskukkanen joka
puhkes umpihankeen //
ja nyt yhes kerätään
lakastuneet lehet talteen //
sun äänes on mulle ku
kevätpuron solinaa //
loistos kuin täysikuun
mikä mut hulluks saa //
ja kun jonkun kanssa
käsi kädes vaeltaa //
saattaa löytää itsensä
paratiisista //