IRC-Galleria

Dodiin, dodiin. Taas kerran vuodatan ah-niin-raskasta sydäntäni tälle pienelle palstalle, jota kukaan ei kuitenkaan lue. Siinä on oikeastaan syy että kirjoitan:
Voisin laittaa tänne vaikka elämäntarkoituksen ( jonka tietenkin tiedän ) ja kukaan ei huomaisi sitä.
Siitä ei kuitenkaan pitänyt vuodattaa.

Kaikki tietävät Työssäharjoittelujaksot. Niin, istut kaksi kuukautta <töissä> ilman palkkaa, 10€ ruokarahapalkalla siis. Tunnet olosi kiinalaiseksi suorastaan.
Kuitenkin, ajattelin länsimaalaistaa koko homman ja marssin työvastaavan luokse. Pamautin hänelle eteen tälläisen diilin, että jos minä saan 3€/h ( alle minipalkan ja reilusti, onhan tämä sentään työssäharjoittelu ) niin olisin taatusti paljon motivoituneempi tekemään töitä firmalle.
No hän sitten juoksi viemään asiaa eteenpäin. Ja niin alkoi kahden viikon tuskainen odottelu ja pyyntöni meni edustajan pöydältä pöydälle, jokaisen käden kautta. "Hyväksyntä"-leimaa sateli niin että tuskanhiki kävi.
Ja viimeiseen esteeseen, minun opettajaani, se tömähti. Leukani loksahti kuullessani, että maikka oli kieltänyt tuon naurettavan pienen palkanmaksun, koska silloin se ei enää olisi työssäoppimis-suhde vaan työsuhde.

Harmittavaa, mutta joudun myöntämään tappioni tällä kertaa, koska nuo sanat ovat vielä kaiken päälle totta.
Olen aivan varma, että herra on itse Lucifer joka on ottanut minut vielä silmätikuksi. Perkeleen perkeleet.