Oikein hyvää iltaa kaikille, paitsi niille jotka eivät käy töissä, vaan elävät muiden verorahojen elättämänä. Teille oikein paskaa iltaa!
Tuleva EP:mme äänityksissä on jälleen otettu jättiläismäinen harppaus eteenpäin. Rymyävien bassotaajuksien lisäksi kuulija voi nyt kiinnittää huomion myös kauniin kuulaisiin rytmikitaroihin, jotka allekirjoittanut Teidän iloksenne nauhoitti sormet verillä. Alamme siis olemaan äänitysten suhteen puolivälissä, sillä jäljellä on enää clean-, soolo ja änssikitarat, jonka jälkeen vokalistimme Mika "Tonttu Touhukas" Perttula lurittelee narulle uskomattomia laulumelodioita ja täräyttää purkkiin veretseisauttavia rääkäisyjä. Siihen loppuukin meidän hommamme äänityksistä ja kuvaan astuu Jarkko "Opettaja" Lahti. Jarkolle onkin annettu tärkeä tehtävä: miehen täytyy yrittää syntetisaattorilla pelastaa huonot kappaleemme ja tuoda niihin edes jonkinlaista mukana hyräiltävää melodiaa. Studiokiipparistinamme toimivan Jarkon rooli onkin siis jälleen melko samanlainen, kuin tätä äänityksen alla olevaa EP:tä edeltäneellä "Two Sea-sons" -demollammekin.
Studiolle oli tarkoitus saapua klo. 12.00. Basistimme Juho "Lakritsi" Ahlgren tuli hakemaan minua kello 11.40. Lähdimme noutamaan treenikämpältämme ärjyvää petoa, joka tunnetaan myös nimellä Framus Cobra. Cobra tungettiin Juhon Opel Corsaan, vaikkakin kokosuhteiden takia olisi ollut ehkä järkevämpää matkustaa niin, että Corsa olisi tungettu Cobraan. Noh, Cobrassa ei ollut moottoria, joten tyydyimme tavanomaisempaan ratkaisuun. Köröteltyämme studion pihaan, oli siellä meitä jo odottamassa kitaristimme Änssi "Subway" Rintamäki. Roudasimme kamat sisään, pykäsimme ne pystyyn, säädimme saundin ja aloimme äänittämään... Välihuomautuksena täytyy minun ehdottomasti ihmetellä, miten monta tuntia kestäneen operaation kuvaamiseen voi käyttää parhaassa tapauksessa vain kahta sanaa: "säädimme saundit". Syvemmät filosofioinnit jätän nyt kuitenkin joidenkin muiden päänvaivaksi, sillä minulla on vatsa täynnä ruokaa, eikä ajatus oikein kulje.
Itse äänittäminen meni oikein makoisasti, lukuunottamatta sitä studiotyöskentelyn raskasta taakkaa, jota myös "on se kumma, ku en mitään osaa soittaa" -fiilikseksi kutsutaan. Soitannollisesti ei siis kuitenkaan ollut mitään ihmeellisempiä ongelmia; kaikki vaikeimmatkin kohdat sukelsivat jo muutamalla yrityksellä hyväksyvien mutinoiden siivitteleminä kovalevyn syleilyyn.
Hyväilin estottomasti kitaran otelautaa, kunnes yhtäkkiä muut paikallaolijat saivat näprättyä auki äänityskopin lukon ja yllättivät minut itse teossa. Nuo pirulaiset, joita jotkut kutsuvat bänditovereiksi, käskivät minun lopettaa perverssit touhuni ja käydä töihin. Ne typerykset! Sillä samalla sekunnilla kun ovi sulkeutui, jatkoin aivotyöskentelyni virheiden aiheuttamaa seikkailua, jossa todellisuus ja fantasia hämärtyy, eikä säännöistä ole puhettakaan.
Loppuillasta äänittäjämme Joona "Metroseksuaali" Hokkanen, totesi että hän käy pian nukkumaan. Tiesimme heti, että nyt oli aika häipyä: Joona oli jo aiemmin uhkaillut, että tottelemattomuudesta seuraa rangaistus, jonka jälkeen ei hyvä enää heiluisi. Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme, riensimme ulos studiolta ja pinkaisimme juoksuun. Yhtäkkiä muistin unohtaneeni hanskani studiolle, joten käännyin kauhuissani takaisinpäin. Kurkatessani studion ovesta sisään, näin jotain kamalaa: ennen niin leikkisä hyvä makasi lattialla liikkumatta. Joona oli toteuttanut uhkauksensa, vaikka olimme yrittäneet tehdä kaikkemme hänen sanansa noudattamiseksi.
Odotellessamme kahden viikon päästä todellisuudeksi aineellistuvaa toista kitarapainotteista studiopäivää, käytämme kaiken aikamme ja energiamme hyvää koskevan surutyön merkeissä. Saatamme myös hieman kaivata rumpaliamme Tzmägä "Suamem miäs isäm maam puollustaja" Melliniä, joka on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Eli armeijaan.
jjon // Travesty of Sympathy
Uusimmat blogimerkinnät
- Kaikuja studion uumenista, osa 7 24.05.
- Kaikuja studion uumenista, osa 6 25.02.
- Kaikuja studion uumenista, osa 5 20.02.
- Kaikuja studion uumenista, osa 4 07.02.
- Kaikuja studion uumenista, osa 3 17.01.
- Kaikuja studion uumenista, osa 2 03.01.
- Kaikuja studion uumenista, osa 1 15.12.
- Studion aikataulupäivityksiä + turhaa jori... 03.11.
- Studion ovelle kolkuttelemaan. Taas! 01.11.
- ToS @ Sumppu (w/ Deathnote) 19.10.
Blogi
Kaikuja studion uumenista, osa 3Sunnuntai 17.01.2010 21:44
Kaikuja studion uumenista, osa 2Sunnuntai 03.01.2010 02:41
Huomenta Suomi!
Sankarimme ovat nyt yhteisvoimin saavuttaneet sen, mihin jokainen yksilö & yhteisö tällä pallolla pyrkii, eli saaneet bassot narulle työn alla olevaa nauhoitusprojektiaan varten. Mieli on samaan aikaan niin tyyni, rauhallinen kuin levoton, kun käymme läpi noita tuskaisia matalien taajuksien tallennushetkiä. Tyyneys syntyy siitä, että urakka on nyt takanapäin, rauhallisuus taas siitä, että basistimme Juho onnistui tehtävässään oikein hyvin. Levottomuus puolestaan syntyy siitä sietämättömän väistämättömästä tosiseikasta, että tiedostamme vääjämättömän, sielua repivän faktan: seuraavillekin äänitteillemme tullaan tarvitsemaan bassoraitoja............
Bassojen äänityksiin oli tarkoitus käyttää yksi päivä. Niihin käytettiin kuitenkin kolme..
Tämä ei johtunut kuitenkaan Juhosta, ainakaan kokonaan. Ensimmäisen basso-studiopäivän aikana säädettiin kuntoon saundit ja basistimme tykitti purkkiin yksi ja puoli biisiä. Toisen bassopäivän aikana katsoimme elokuvan ja ajelimme ABC:lle. Tämä johtui siitä, että studioisäntämme Joona "Ai oltiinko me sovittu täks päiväks studioaika?" Hokkanen oli unohtanut autuaasti että olimme lyöneet lukkoon tämän kyseisen päivän. Reiluna miehenä Joona kuitenkin vetäisi turpaan meitä kaikkia, ja lujaa. Hän teki tämän osoittakseen pahoittelunsa tekemästään virheestä. Muutamaa tovia myöhemmin äänittäjämme lähetti Juhollemme tekstiviestin, jossa hän lupasi korvaukseksi turpaanvedosta meille hieman poonusta varattuihin studiotunteihimme. Tästä tyytyväisinä siirryimme horrostilaan, joka kesti aina seuraavaan studioreissuun asti.
Kolmantena bassojen tallennuspäivänä Joona paljasti meille tietävänsä Juhon taustoista. Hän tiesi kaiken siitä, kuinka kuljetamme häntä suksiboksissa, jos hän johonkin tahtoo päästä käymään. Tiesipä hän myös, että Juho on kasvanut täysin yhtyeemme jäsenten kasvattamana. Hän olikin meistä todella ylpeä, saimme moneen kertaan kuulla hänen ihailustaan kärsivällisyyttämme kohtaan. Ei kuulemma kovin moni jaksaisi noin vaikeasti jälkeenjääneen ihmisen kanssa tulla toimeen. Saimme selvittää hänelle monia asioita siitä, kuka saa vuorollaan käydä Juhoa pissattamassa, mihin Juho laitetaan nukkumaan, miten hän hoiviimme päätyi ja niin edelleen. Suurimmaksi hämmästykseksi Joonalle paloi mieleen kuitenkin se, kuinka me neljä olemme onnistuneet saamaan Juhon elämään jotain tarkoitusta esittelemällä hänelle soittimen, jota noinkin vajaamielinen ihminen voi soittaa: basson. Nykyäänhän Juho osaa jo itse painaa bassonkaulalta oikeat nuotit haluamaansa aikaan. Kova työ tämän opettamisessa on ollut, mutta ilmeisesti ahkerointimme alkaa kantaa hedelmää!
Mutta palatakseni edes hieman totuudenmukaisemman mielikuvan luomiseen, voisin mainita, että sinä päivänä Juholta sujuivat niin rytmitykset kuin nopeat sahauksetkin kuin ruusuilla tanssi, eli piikkejä väistellen. Ilmeisesti mies oli vastoin odotuksiamme tarttunut bassonkaulaan muissakin tapauksissa, kuin siirtäessä sitä pois lakritsin ja Spider-man -lehtien tieltä. Olimme basististamme todella ylpeitä ja se oli outoa: yleensä tuota karvapersettä saa hävetä liiankin kanssa.
Sulatellessamme uusia tuntemuksia ystäväämme kohtaan, sovimme että kitaroiden äänitys aloitetaan tammikuun puolessa välissä, Joonan palattua Saksasta.
Siihen asti keskitymme häätämään Pakkasherraa olohuoneestamme ja yritämme kovasti unohtaa, että basson kaltaista soitinta on olemassakaan.
jjon // Travesty of Sympathy
Sankarimme ovat nyt yhteisvoimin saavuttaneet sen, mihin jokainen yksilö & yhteisö tällä pallolla pyrkii, eli saaneet bassot narulle työn alla olevaa nauhoitusprojektiaan varten. Mieli on samaan aikaan niin tyyni, rauhallinen kuin levoton, kun käymme läpi noita tuskaisia matalien taajuksien tallennushetkiä. Tyyneys syntyy siitä, että urakka on nyt takanapäin, rauhallisuus taas siitä, että basistimme Juho onnistui tehtävässään oikein hyvin. Levottomuus puolestaan syntyy siitä sietämättömän väistämättömästä tosiseikasta, että tiedostamme vääjämättömän, sielua repivän faktan: seuraavillekin äänitteillemme tullaan tarvitsemaan bassoraitoja............
Bassojen äänityksiin oli tarkoitus käyttää yksi päivä. Niihin käytettiin kuitenkin kolme..
Tämä ei johtunut kuitenkaan Juhosta, ainakaan kokonaan. Ensimmäisen basso-studiopäivän aikana säädettiin kuntoon saundit ja basistimme tykitti purkkiin yksi ja puoli biisiä. Toisen bassopäivän aikana katsoimme elokuvan ja ajelimme ABC:lle. Tämä johtui siitä, että studioisäntämme Joona "Ai oltiinko me sovittu täks päiväks studioaika?" Hokkanen oli unohtanut autuaasti että olimme lyöneet lukkoon tämän kyseisen päivän. Reiluna miehenä Joona kuitenkin vetäisi turpaan meitä kaikkia, ja lujaa. Hän teki tämän osoittakseen pahoittelunsa tekemästään virheestä. Muutamaa tovia myöhemmin äänittäjämme lähetti Juhollemme tekstiviestin, jossa hän lupasi korvaukseksi turpaanvedosta meille hieman poonusta varattuihin studiotunteihimme. Tästä tyytyväisinä siirryimme horrostilaan, joka kesti aina seuraavaan studioreissuun asti.
Kolmantena bassojen tallennuspäivänä Joona paljasti meille tietävänsä Juhon taustoista. Hän tiesi kaiken siitä, kuinka kuljetamme häntä suksiboksissa, jos hän johonkin tahtoo päästä käymään. Tiesipä hän myös, että Juho on kasvanut täysin yhtyeemme jäsenten kasvattamana. Hän olikin meistä todella ylpeä, saimme moneen kertaan kuulla hänen ihailustaan kärsivällisyyttämme kohtaan. Ei kuulemma kovin moni jaksaisi noin vaikeasti jälkeenjääneen ihmisen kanssa tulla toimeen. Saimme selvittää hänelle monia asioita siitä, kuka saa vuorollaan käydä Juhoa pissattamassa, mihin Juho laitetaan nukkumaan, miten hän hoiviimme päätyi ja niin edelleen. Suurimmaksi hämmästykseksi Joonalle paloi mieleen kuitenkin se, kuinka me neljä olemme onnistuneet saamaan Juhon elämään jotain tarkoitusta esittelemällä hänelle soittimen, jota noinkin vajaamielinen ihminen voi soittaa: basson. Nykyäänhän Juho osaa jo itse painaa bassonkaulalta oikeat nuotit haluamaansa aikaan. Kova työ tämän opettamisessa on ollut, mutta ilmeisesti ahkerointimme alkaa kantaa hedelmää!
Mutta palatakseni edes hieman totuudenmukaisemman mielikuvan luomiseen, voisin mainita, että sinä päivänä Juholta sujuivat niin rytmitykset kuin nopeat sahauksetkin kuin ruusuilla tanssi, eli piikkejä väistellen. Ilmeisesti mies oli vastoin odotuksiamme tarttunut bassonkaulaan muissakin tapauksissa, kuin siirtäessä sitä pois lakritsin ja Spider-man -lehtien tieltä. Olimme basististamme todella ylpeitä ja se oli outoa: yleensä tuota karvapersettä saa hävetä liiankin kanssa.
Sulatellessamme uusia tuntemuksia ystäväämme kohtaan, sovimme että kitaroiden äänitys aloitetaan tammikuun puolessa välissä, Joonan palattua Saksasta.
Siihen asti keskitymme häätämään Pakkasherraa olohuoneestamme ja yritämme kovasti unohtaa, että basson kaltaista soitinta on olemassakaan.
jjon // Travesty of Sympathy
Kaikuja studion uumenista, osa 1Tiistai 15.12.2009 02:37
Holá!
Nyt voimme virallisesti täräyttää ilmoille, että tulevan EP:mme ensimmäinen studiosessio on päättynyt ja rummut on saatu äänitettyä. Matkamme oman musiikkimme ihmeelliseen maailman on jälleen lähtenyt käyntiin. Hewin aika on tosiaankin käsillä, kun kidutamme itseämme jo toista kertaa Tarkus Recordsin ahdistavissa tiloissa. Kaikki neljä kappaletta saatiin kuitenkin pohjustettua uskomattomien komppien & fillien muodossa.
Rumpalimme Tzmägä "PERRRRKELE" Mellin oli tapahtuneen äänitystilanteen jälkeen hikinen, vihainen ja tyytymätön. Kaikki on siis mennyt juuri niin kuin pitääkin! Kannumestarin pitäessä taukoa, eksyi äänityskoppiin eräs harhautunut sielu, onnea etsivä, henkistä palkkiota hakeva Jere "Chinatown" Lahti, joka joutui kokemaan rumpalimme työstä aiheutuvan hikirauhasten suodattaman tuoksun. Hän tiedustelikin kopista poistuttuaan, että oliko kyseessä studiotila, vai jääkiekkohallin pukuhuone.
Päivän aikana kapulakallemme lisäksi studiolla bongattiin myös toinenkin hikihannu. Kyseessä oli äänittäjämme Joona "Rauhottukaapas nyt, pojat" Hokkanen, joka oli studion lattialla painivien poikien kanssa hätää kärsimässä ja tuskan hien vuoraama. Poikien ollessa poikia, saimme me aikuiset ihmiset (allekirjoittanut, Joona & Tzmägä) kuitenkin nuo muiden yhtyiden sävellyksillä lattioita pyyhkivät kappaleet hiottua kuntoon. Nyt näyttääkin melko varmalta että näistä kappaleista, tytöt ja pojat, nimenomaan näistä kappaleista tulee tämän vuosisadan rainingbloodit ja masterofpuppetsit.
Vaikka tällä studioreissulla vuodatettiinkin niin kirosanoja, hikeä kuin trioleitakin, saatiin kaikki kuitenkin kunnialla kokoon. Viikon 51 torstaina (17.12.2009) menemme siis äänittämään bassot (eli toisinsanoen pilaamaan kovan työn tulokset). Saadaanko silloin vastaukset kysymyksiin miksi, kenelle ja miten? Vai onko mahdollista, että kysymykset jäävät auki? Käykö sittenkin niin, että kysymysten takaa löytyy vain uusia kysymyksiä? Entä jos kysymykset johdattelevatkin meidät umpikujaan..
...... umpikujaan, josta ei ole paluuta?
jjon // Travesty of Sympathy
Nyt voimme virallisesti täräyttää ilmoille, että tulevan EP:mme ensimmäinen studiosessio on päättynyt ja rummut on saatu äänitettyä. Matkamme oman musiikkimme ihmeelliseen maailman on jälleen lähtenyt käyntiin. Hewin aika on tosiaankin käsillä, kun kidutamme itseämme jo toista kertaa Tarkus Recordsin ahdistavissa tiloissa. Kaikki neljä kappaletta saatiin kuitenkin pohjustettua uskomattomien komppien & fillien muodossa.
Rumpalimme Tzmägä "PERRRRKELE" Mellin oli tapahtuneen äänitystilanteen jälkeen hikinen, vihainen ja tyytymätön. Kaikki on siis mennyt juuri niin kuin pitääkin! Kannumestarin pitäessä taukoa, eksyi äänityskoppiin eräs harhautunut sielu, onnea etsivä, henkistä palkkiota hakeva Jere "Chinatown" Lahti, joka joutui kokemaan rumpalimme työstä aiheutuvan hikirauhasten suodattaman tuoksun. Hän tiedustelikin kopista poistuttuaan, että oliko kyseessä studiotila, vai jääkiekkohallin pukuhuone.
Päivän aikana kapulakallemme lisäksi studiolla bongattiin myös toinenkin hikihannu. Kyseessä oli äänittäjämme Joona "Rauhottukaapas nyt, pojat" Hokkanen, joka oli studion lattialla painivien poikien kanssa hätää kärsimässä ja tuskan hien vuoraama. Poikien ollessa poikia, saimme me aikuiset ihmiset (allekirjoittanut, Joona & Tzmägä) kuitenkin nuo muiden yhtyiden sävellyksillä lattioita pyyhkivät kappaleet hiottua kuntoon. Nyt näyttääkin melko varmalta että näistä kappaleista, tytöt ja pojat, nimenomaan näistä kappaleista tulee tämän vuosisadan rainingbloodit ja masterofpuppetsit.
Vaikka tällä studioreissulla vuodatettiinkin niin kirosanoja, hikeä kuin trioleitakin, saatiin kaikki kuitenkin kunnialla kokoon. Viikon 51 torstaina (17.12.2009) menemme siis äänittämään bassot (eli toisinsanoen pilaamaan kovan työn tulokset). Saadaanko silloin vastaukset kysymyksiin miksi, kenelle ja miten? Vai onko mahdollista, että kysymykset jäävät auki? Käykö sittenkin niin, että kysymysten takaa löytyy vain uusia kysymyksiä? Entä jos kysymykset johdattelevatkin meidät umpikujaan..
...... umpikujaan, josta ei ole paluuta?
jjon // Travesty of Sympathy
Studion aikataulupäivityksiä + turhaa jorinointia!Tiistai 03.11.2009 05:42
-Tarjoilija, ettekkö täyttäisi tämän viattoman rumpalipojan shottilasin?,
pyytävät pojat kuorossa.
Terveisiä niin El Gringon, Hullun Pullon kuin bussipysäkin riemunkirjavista tunnelmista!
Ajattelin tässä yön tuntumassa kirjoitella pienen palautteen erittäin onnistuneesta baarireissusta! Tähän alkuun täytyy kuitenkin korjata eräs asia:
Edellisessä blogissa kirjoitin, että menemme äänittämään rummut Tarkus recordsin tiloihin tämän kuun (marraskuu 2009) loppupuolella. Kuitenkin, on tapahtunut aikataulujen venähdys. Tämähän ei luonnollisestikaan tullut meille yllätyksenä, vaan osasimme sitä jo odottaa. Toivoakin ehkä, uskaltaisin sanoa. Uusi aika on nyt kuitenkin sovittu ja kalenteriin kirjattu. Pyyhällämme Bonanzan tunnusmusiikin siivittämänä rumpujen kera studiolle 4.12.2009. Vastoin kaikkien odotuksia (sekä toiveita, rohkenen jälleen lisätä!), sovimme jo päivämäärän myös bassojen äänitykselle! Kalenteriin kirjattiin siis yhdennentoista joulukuuta kohdalle: "paskaa tarvestyä koirat".
Kuten kalenterimerkinnän laadusta on helppo päätellä, päätökset tehtiin tuon paljon puhutun baarireissun alkutaipaileilla, n. klo. 22.40. Kaiken lisäksi merkinnän kirjasi ylös Joona "Jjoona" Hokkanen, joka valaisi iltaamme myös seuraavalla faktalla: karhu on kuollut. Saimme selville myös, että karhulta elämän langan katkaisi basistimme Juho, joka oli selväpäissään ajanut sen yli autolla. Kaikkea sitä saakin kuulla ihmisestä, jonka on luullut tuntevansa...
No mutta, joka tapauksessa. Itse baari-ilta oli railakas, shotteja kumottiin kovaa tahtia, joskin tequilan onnistuimme sivuuttamaan. Ken tietää mihin ilta olisi edennyt, jos Esa olisi jälleen tarjonnut kaksi tequilaa, ja sekös Barbia suututtaa! Ehe ehe.
Kävimme siis ennen Hulluun pulloon menoa katsastamassa Fool's Ashtrayn (http://www.myspace.com/foolsashtray) keikan El Gringossa. Keikkahan oli kertakaikkiaan aivan mahtava! Nautiskelimme El Gringossa muutaman karpalolonkeroisen ja oluen ja kinusimme keikkaa Gringon tuleviin Sunday Rocks -tapahtumiin, luultavasti (ainakin alustavien hölpötysten perusteella) siinä jotenkuten onnistuen. Tästä innostuneina suuntasimme kohti Hullun Pullon lämpöistä tunnelmaa. Ja halpoja hintoja! Sisälle päästyämme kastelimme vatsamme pohjalla sijaitsevaa huumorin kukkaa pitkin iltaa ja voi pojat, kyllä se kukoistikin! Loppuillasta kaikista kukoistavin kukka oli kuitenkin rumpalistimme Tzmägän heleät kasvonpiirteet. Kuten hän itse kuntoaan seuraavana aamuna osuvasti kommentoi:
"Ei saatana. Eilen tais tosiaan leikata vähän lanttu kii!"
Studion ovelle kolkuttelemaan. Taas!Sunnuntai 01.11.2009 16:40
Huomenta maailma!
Tänään on aika juhlia ja nostaa kuppia, sillä Vaasan Hullussa Pullossa on kahden euron
päivät ja huomenna ei ole allekirjoittaneella tiedossa minkäänlaisia arjen velvoitteita!
Juhlaan antaa aihetta myös se, että ToS on jälleen lähdössä kolkuttelemaan studion ovea. Katsotaan, jos meidät päästettäisiin sisään tällä kertaa, olemmehan käyneet koputtelemassa tuota Tarkus Recordsin ovea säännöllisesti jo toista kuukautta.. Jos pääsemme sisään, äänitämme neljä kappaletta. Tällä kertaa siis suomeksi laulettuna. Ja kyllä, luit oikein! LAULETTUNA! Tällä kertaa Mika ei siis aio soittaa lauluosuuksiaan syntikalla. MITÄ?? MITÄ MITÄ MITÄ?? HÄ, NOH?? MITSÄH? HÄÄÄHH? mITäÄ`nOnonONO?mitämitöälmitä?
No mutta, kuitenkin. Jos joku on joskus näitä blogeja erehtynyt lukemaan (R.I.P), saattavat nämä eksyneet sielut muistaa seuraavan tiedonmurusen: kävimme tuossa parisen kuukautta takaperin äänittämässä esidemon takaperin, jonka sitten käänsimme digitaalisella musiikinmuokkausohjelmalla oikeinpäin. Tämän nauhoituksen nimeksihän muotoutui "Nuijapäiden esidemo", ja sen käyttötarkoitus oli yksinkertainen: lentää roskikseen. Kuitenkin, ennen kuin heitimme tuota cd:tä pois, kuuntelimme sen muutaamaan otteeseen, naurahdimme hieman ja mietimme, mitä mistäkin kohdasta pitäisi muuttaa. Toiset olivat kriittisempiä kuin toiset, Änssi taas sanoi kaiken olevan paskaa. Loppujen lopuksi kaikki olivat Änssin kanssa samaa mieltä, ja heitimme hyvällä omallatunnolla levytyksemme pois.
Kuitenkin, toisiin aatoksiin tultiin, ja päätimme korjata tekemämme musiikilliset virheet! Esidemollamme oli siis viisi kappaletta, joista olemme nyt valinneet neljä kehityskelpoisinta, jotka menemme äänittämään uudestaan, tällä kertaa siis kunnolla. Eli tiivistettynä: ensi kuun loppupuolella kannamme studion äänityskopin ovesta sisään niin rummut kuin Tzmägän. Itse henkilökohtaisesti en tajua, miten Tzmägän läsnäolo äänityskopissa rumpujen työskentelyä häiritsemässä edesauttaa äänitystä, mutta viisaammat tahot ovat näin kuitenkin päättäneet.
Luultavasti/toivottavasti/jos hyvin käy/en usko että/ihmettelen suuresti jos saamme äänitettyä bassotkin tämän vuoden puolella! Jos emme, otamme prioriteetiksemme saada munat narulle heti alkuvuodesta 2010. Kitarat, laulut & syntikat äänitämme sitten ilman mitään kiireitä kevään aikaan.
Mutta, takaisin alkuun:
Tänään Hullussa Pullossa tapaamme äänittäjämme, Tarkus Recordsin perustajan, herra Isoherran, Joona "Olli" Hokkasen, tavoitteenamme sopia aikataulut kuntoon. Luultavasti aikataulut tulevat venymään, mutta joka tapauksessa studioon kyllä ollaan menossa.. Jjoo. ;)
jjon // ToS
Tänään on aika juhlia ja nostaa kuppia, sillä Vaasan Hullussa Pullossa on kahden euron
päivät ja huomenna ei ole allekirjoittaneella tiedossa minkäänlaisia arjen velvoitteita!
Juhlaan antaa aihetta myös se, että ToS on jälleen lähdössä kolkuttelemaan studion ovea. Katsotaan, jos meidät päästettäisiin sisään tällä kertaa, olemmehan käyneet koputtelemassa tuota Tarkus Recordsin ovea säännöllisesti jo toista kuukautta.. Jos pääsemme sisään, äänitämme neljä kappaletta. Tällä kertaa siis suomeksi laulettuna. Ja kyllä, luit oikein! LAULETTUNA! Tällä kertaa Mika ei siis aio soittaa lauluosuuksiaan syntikalla. MITÄ?? MITÄ MITÄ MITÄ?? HÄ, NOH?? MITSÄH? HÄÄÄHH? mITäÄ`nOnonONO?mitämitöälmitä?
No mutta, kuitenkin. Jos joku on joskus näitä blogeja erehtynyt lukemaan (R.I.P), saattavat nämä eksyneet sielut muistaa seuraavan tiedonmurusen: kävimme tuossa parisen kuukautta takaperin äänittämässä esidemon takaperin, jonka sitten käänsimme digitaalisella musiikinmuokkausohjelmalla oikeinpäin. Tämän nauhoituksen nimeksihän muotoutui "Nuijapäiden esidemo", ja sen käyttötarkoitus oli yksinkertainen: lentää roskikseen. Kuitenkin, ennen kuin heitimme tuota cd:tä pois, kuuntelimme sen muutaamaan otteeseen, naurahdimme hieman ja mietimme, mitä mistäkin kohdasta pitäisi muuttaa. Toiset olivat kriittisempiä kuin toiset, Änssi taas sanoi kaiken olevan paskaa. Loppujen lopuksi kaikki olivat Änssin kanssa samaa mieltä, ja heitimme hyvällä omallatunnolla levytyksemme pois.
Kuitenkin, toisiin aatoksiin tultiin, ja päätimme korjata tekemämme musiikilliset virheet! Esidemollamme oli siis viisi kappaletta, joista olemme nyt valinneet neljä kehityskelpoisinta, jotka menemme äänittämään uudestaan, tällä kertaa siis kunnolla. Eli tiivistettynä: ensi kuun loppupuolella kannamme studion äänityskopin ovesta sisään niin rummut kuin Tzmägän. Itse henkilökohtaisesti en tajua, miten Tzmägän läsnäolo äänityskopissa rumpujen työskentelyä häiritsemässä edesauttaa äänitystä, mutta viisaammat tahot ovat näin kuitenkin päättäneet.
Luultavasti/toivottavasti/jos hyvin käy/en usko että/ihmettelen suuresti jos saamme äänitettyä bassotkin tämän vuoden puolella! Jos emme, otamme prioriteetiksemme saada munat narulle heti alkuvuodesta 2010. Kitarat, laulut & syntikat äänitämme sitten ilman mitään kiireitä kevään aikaan.
Mutta, takaisin alkuun:
Tänään Hullussa Pullossa tapaamme äänittäjämme, Tarkus Recordsin perustajan, herra Isoherran, Joona "Olli" Hokkasen, tavoitteenamme sopia aikataulut kuntoon. Luultavasti aikataulut tulevat venymään, mutta joka tapauksessa studioon kyllä ollaan menossa.. Jjoo. ;)
jjon // ToS
ToS @ Sumppu (w/ Deathnote)Maanantai 19.10.2009 19:50
Travesty of Sympathy @ Sumppu
16.09.2009, klo. 20:50 - 21:30
Aamulla herätessä, silmien vielä ollessa kiinni, ajattelin tulevan päivän olevan lähes täydellinen. Koko päiväksi ei ollut mitään muuta ohjelmaa, kuin tyhjän cd:n osto, keikka ja illalla iltamat bändin kesken. Avattuani silmäni, paiskauduin suoraan kurimukseen, myrskyn silmään, tuohon Thorin moukarin iskulta tuntuvaan tilanteeseen jota myös totuuden tajuamiseksi kutsutaan. Ulkona ryöppysi vettä kuin Esterin perseestä, jos ilmaus sallitaan. Siinä vaiheessa ajattelin kuitenkin vielä, että luultavasti tämä syksyyn kuuluva ilmiö loppunee viimeistään iltapäivään mennessä. Kahdelta olin lähdössä Juhon (basisti), Tzmägän (rumpali) sekä Hennan (allekirjoittaneen emäntä) kaupunkiin ostamaan tyhjää levyä. Siinä vaiheessa ymmärsin myös, että iltamien varalle ei oltu hommattu tarvikkeita vielä ollenkaan. Noh, ne siis hommattaisiin samalla kaupunkireissulla.
Laskeskelin kuitenkin, että ehdimme edelleen ihan helposti Tzmägän luo, elikä treenikämpälle, neljäksi (kuten oli sovittu). Toisin kävi: jouduimme kaupungissa käyntimme jälkeen poikkeamaan vielä toisessa kaupassa ostamassa sen pirhanan cd:n, sillä kaupungin hifisnobielektroniikkakaupoissa ei myyty yksittäisiä tyhjiä levyjä... Cd:lle oli siis tarkoitus polttaa intronauhamme, sillä olimme viisaina, vastuuntuntoisina ja huolellisina nuorina aikuisina unohtaneet viimekertaiselle keikkapaikallemme (El Gringo, 7.0.2009) alkuperäisen intronauha-cd:mme! Lyhyeksi kaavailtu kaupunkireissu venyi siis kahden tunnin poukkoiluksi. Ei tarvitse luultavasti edes mainita, että sade oli yltynyt aamusta varsin rankkoihin mittoihin.
Saimme käsiimme kaikki tarvittavat välineet jonka jälkeen kaikki palailivat koteihinsa, tässä vaiheessa kellon jo ylitettyä alkuperäisen sovitun kokoontumisajan. Tämä ei tullut kenellekkään yllätyksenä ja luultavasti kukaan meistä ei sisimässään ollut valmistautunut tulemaan treenikämpälle neljältä alun perinkään. Vääntäydyimme kuitenkin n. klo 5 aikaan kämpille (veli Juho hieman muita myöhemmin, sillä hän oli ihastelemassa Anun (Juhon sydämen valittu) olan tatuoimista Needle Pointissa. Kamppeiden roudaus autoihin tapahtui kuitenkin kuin ammatilaisilla: hitaasti muttei varmasti. Tehtäväksemme oli langennut roudata paikalle melkein kaikki tarvittavat soittopelit & -vehkeet, mutta onneksi matka kämpiltä Sumppuun ei ole pitkä. Silti herkkien soittimien roudaaminen sekä autoon, että autosta pois oli todella turhauttavaa, sillä sadehan ei tietenkään voinut loppua. Saavuimme Sumppuun n. varttia yli 6, mikä oli meiltä melko hyvin sillä olimme sopineet että olemme paikalla kuudelta...
Kun banjot ja kattilat oli saateltu sisätiloihin, aloitimme syömisen. Keikkapalkkionamme nimittäin toimi jos jonkinlaista purtavaa ja juotavaa. Vähäpätöiset asiat, kuten kamojen pystyttäminen ja soundin tsekkaaminen, hoidettiin siinä syömisen sivussa, kuitenkin lähes keskittyen. Tämän jälkeen alkoivat jo traditioksi muuttuneet ongelmat, joita kohtaamme joka keikalla. Tällä kertaa ongelma oli kuitenkin pieni (Juhon hihnalukot kusi. Tarkempia tietoja korjauksesta saatavilla tiedusteltaessa Martti Melliniltä, sekä www.k-rauta.com). Haimme myös väkipakolla Huutoniemeltä päin yhden ihmisen lisää meitä katsomaan, sillä mielestämme yleisö oli liian pieni. Sattumanvaraisesti valitusta talosta keikkaamme katsomaan joutuva ihminen paljastuikin Valtsuksi (v4ltsu, v4), jonka oli määrä viettää iltaa kansamme performanssimme jälkeen. Mikä onnellinen sattuma! Poikkesimme vielä Prisman kautta, jonka jälkeen säntäsimme takaisin Sumppuun, nähdäksemme Deathnotelta enää viimeisen kappaleen. Pojat vetivät Lady GaGan hitin "Pokerface", joka oli sovitettu etenevissä määrin rankemmaksikin heviksi. Tiukkaa!
Oma settimme oli sama kuin viikontakaisella El Gringon -keikallakin. Olimme saaneet lähes soittokuntoon yhden uudenkin tsipaleen, mutta päätimme että oma soittonautintomme on suurempi, kun tyydymme soittamaan kappaleita jotka jokainen bändin jäsen tuntee kuin omat taskunsa. Keikka meni kaikin puolin hyvin, mikään ei kussut teknillisesti. Vääriin nuotteihin meistä syyllistyi yksi jos toinenkin, mutta sehän ei haittaa kunhan tukka heiluu ja hiki haisee!
Keikan onnistumisesta jotain kertoi myös se, että seuraavana päivänä Sumpun yhteyshenkilö Juha-Matti Wahlström (tuttavallisemmin Mehis), lähetti tekstiviestin jossa luki:
"Kiitti mainiosta keikasta. Teil o vitun hyvä meininki ja tukat heiluu! Mie tykkään!"
Jälleen kerran kusi nousi päähän ja pahasti. Vastasin kuitenkin nöyrän pojan maski henkisillä kasvoillani että kyllähän sitä täytyy keikat täysillä painaa, kun niitä kerran on saanut hommattua. No EI KHAII, ei meikäläisellä ollut minkäänlaisia maskeja tahi naamareita. Ei keikan aikana, eikä myöskään seuraavana päivänä. Ei sitten yhtäkään. Pointtini on siis, että olemme tosissamme tässä asiassa: jos joku meidät huolii johonkin soittamaan, niin sittenhän soitetaan niin että peräpukamat paukkuu, perkele! Se on ainoa oikea tapa, ainakin meille.
Mutta tosiaan, jälleen kerran todella iso kiitos kaikille, jotka jotenkin osallistuivat keikan järjestämiseen sekä ylläpitämiseen! Sumpussa on kiva soittaa, ei pelkästään ilmaisen ruuan vaan myös mukavien ihmisten takia. Ilmapiiri on hyvä, ja vaikka porukka ei seiniä pitkin kiipeilekkään, jaksavat kaikki kuitenkin taputtaa ja katsoa keikan loppuun. Sehän on loppupeleissä kuitenkin kaikkein tärkeintä!
Erityiskiitokset:
Mehis,
Monika Purtola,
Max Bäckman,
School of Rock,
Deathnote,
Henna (keikan videoimisesta),
sekä jälleen tietenkin yleisö!
Settilista: (Eli Steista Sumppu)
Intro: Yeah, I I I'll Do it (v4)
1. Jotain puuttuu
2. Valehtelija, valehtelija
3. Et ole kaunis
4. Memento
5. Kasvot kohti itää (raiskaus-versio)
6. Mies haastoi Jumalan
7. My Reality (tämä ei nyt mennyt vieläkään suomeksi, ehkä vielä joskus.. jjoo!)
Koko päivän kestänyt sade sekä sen aikana roudaaminen ja ympäri kaupunkia juokseminen, meinasi viedä ainakin tältä kitaristilta fiiliksen koko keikasta. Onneksi tämä luulo osoittautui kuitenkin aivan vääräksi jo ensimmäisen sisäänlaskun kohdalla. Keikka sujui täysin ongelmitta ja huulta heitettiin. Keikan jälkeiset iltamatkin sujuivat aivan mahtavasti ja suupielet olivatkin koko loppuillan kaikilla ylöspäin. KiiToS siis tästä mahdollisuudesta, toivottavasti tämä ei ollut viimeinen keikkamme Sumpussa.
Seuraavia keikkoja odotellen, mahdoton soittamisen riemu rinnassa pamppaillen ja uudet biisit treenikämpällä meitä ärsyttäen, tänks!
jjon // Travesty of Sympathy
Making hevitb mielekästäb since 2008!
16.09.2009, klo. 20:50 - 21:30
Aamulla herätessä, silmien vielä ollessa kiinni, ajattelin tulevan päivän olevan lähes täydellinen. Koko päiväksi ei ollut mitään muuta ohjelmaa, kuin tyhjän cd:n osto, keikka ja illalla iltamat bändin kesken. Avattuani silmäni, paiskauduin suoraan kurimukseen, myrskyn silmään, tuohon Thorin moukarin iskulta tuntuvaan tilanteeseen jota myös totuuden tajuamiseksi kutsutaan. Ulkona ryöppysi vettä kuin Esterin perseestä, jos ilmaus sallitaan. Siinä vaiheessa ajattelin kuitenkin vielä, että luultavasti tämä syksyyn kuuluva ilmiö loppunee viimeistään iltapäivään mennessä. Kahdelta olin lähdössä Juhon (basisti), Tzmägän (rumpali) sekä Hennan (allekirjoittaneen emäntä) kaupunkiin ostamaan tyhjää levyä. Siinä vaiheessa ymmärsin myös, että iltamien varalle ei oltu hommattu tarvikkeita vielä ollenkaan. Noh, ne siis hommattaisiin samalla kaupunkireissulla.
Laskeskelin kuitenkin, että ehdimme edelleen ihan helposti Tzmägän luo, elikä treenikämpälle, neljäksi (kuten oli sovittu). Toisin kävi: jouduimme kaupungissa käyntimme jälkeen poikkeamaan vielä toisessa kaupassa ostamassa sen pirhanan cd:n, sillä kaupungin hifisnobielektroniikkakaupoissa ei myyty yksittäisiä tyhjiä levyjä... Cd:lle oli siis tarkoitus polttaa intronauhamme, sillä olimme viisaina, vastuuntuntoisina ja huolellisina nuorina aikuisina unohtaneet viimekertaiselle keikkapaikallemme (El Gringo, 7.0.2009) alkuperäisen intronauha-cd:mme! Lyhyeksi kaavailtu kaupunkireissu venyi siis kahden tunnin poukkoiluksi. Ei tarvitse luultavasti edes mainita, että sade oli yltynyt aamusta varsin rankkoihin mittoihin.
Saimme käsiimme kaikki tarvittavat välineet jonka jälkeen kaikki palailivat koteihinsa, tässä vaiheessa kellon jo ylitettyä alkuperäisen sovitun kokoontumisajan. Tämä ei tullut kenellekkään yllätyksenä ja luultavasti kukaan meistä ei sisimässään ollut valmistautunut tulemaan treenikämpälle neljältä alun perinkään. Vääntäydyimme kuitenkin n. klo 5 aikaan kämpille (veli Juho hieman muita myöhemmin, sillä hän oli ihastelemassa Anun (Juhon sydämen valittu) olan tatuoimista Needle Pointissa. Kamppeiden roudaus autoihin tapahtui kuitenkin kuin ammatilaisilla: hitaasti muttei varmasti. Tehtäväksemme oli langennut roudata paikalle melkein kaikki tarvittavat soittopelit & -vehkeet, mutta onneksi matka kämpiltä Sumppuun ei ole pitkä. Silti herkkien soittimien roudaaminen sekä autoon, että autosta pois oli todella turhauttavaa, sillä sadehan ei tietenkään voinut loppua. Saavuimme Sumppuun n. varttia yli 6, mikä oli meiltä melko hyvin sillä olimme sopineet että olemme paikalla kuudelta...
Kun banjot ja kattilat oli saateltu sisätiloihin, aloitimme syömisen. Keikkapalkkionamme nimittäin toimi jos jonkinlaista purtavaa ja juotavaa. Vähäpätöiset asiat, kuten kamojen pystyttäminen ja soundin tsekkaaminen, hoidettiin siinä syömisen sivussa, kuitenkin lähes keskittyen. Tämän jälkeen alkoivat jo traditioksi muuttuneet ongelmat, joita kohtaamme joka keikalla. Tällä kertaa ongelma oli kuitenkin pieni (Juhon hihnalukot kusi. Tarkempia tietoja korjauksesta saatavilla tiedusteltaessa Martti Melliniltä, sekä www.k-rauta.com). Haimme myös väkipakolla Huutoniemeltä päin yhden ihmisen lisää meitä katsomaan, sillä mielestämme yleisö oli liian pieni. Sattumanvaraisesti valitusta talosta keikkaamme katsomaan joutuva ihminen paljastuikin Valtsuksi (v4ltsu, v4), jonka oli määrä viettää iltaa kansamme performanssimme jälkeen. Mikä onnellinen sattuma! Poikkesimme vielä Prisman kautta, jonka jälkeen säntäsimme takaisin Sumppuun, nähdäksemme Deathnotelta enää viimeisen kappaleen. Pojat vetivät Lady GaGan hitin "Pokerface", joka oli sovitettu etenevissä määrin rankemmaksikin heviksi. Tiukkaa!
Oma settimme oli sama kuin viikontakaisella El Gringon -keikallakin. Olimme saaneet lähes soittokuntoon yhden uudenkin tsipaleen, mutta päätimme että oma soittonautintomme on suurempi, kun tyydymme soittamaan kappaleita jotka jokainen bändin jäsen tuntee kuin omat taskunsa. Keikka meni kaikin puolin hyvin, mikään ei kussut teknillisesti. Vääriin nuotteihin meistä syyllistyi yksi jos toinenkin, mutta sehän ei haittaa kunhan tukka heiluu ja hiki haisee!
Keikan onnistumisesta jotain kertoi myös se, että seuraavana päivänä Sumpun yhteyshenkilö Juha-Matti Wahlström (tuttavallisemmin Mehis), lähetti tekstiviestin jossa luki:
"Kiitti mainiosta keikasta. Teil o vitun hyvä meininki ja tukat heiluu! Mie tykkään!"
Jälleen kerran kusi nousi päähän ja pahasti. Vastasin kuitenkin nöyrän pojan maski henkisillä kasvoillani että kyllähän sitä täytyy keikat täysillä painaa, kun niitä kerran on saanut hommattua. No EI KHAII, ei meikäläisellä ollut minkäänlaisia maskeja tahi naamareita. Ei keikan aikana, eikä myöskään seuraavana päivänä. Ei sitten yhtäkään. Pointtini on siis, että olemme tosissamme tässä asiassa: jos joku meidät huolii johonkin soittamaan, niin sittenhän soitetaan niin että peräpukamat paukkuu, perkele! Se on ainoa oikea tapa, ainakin meille.
Mutta tosiaan, jälleen kerran todella iso kiitos kaikille, jotka jotenkin osallistuivat keikan järjestämiseen sekä ylläpitämiseen! Sumpussa on kiva soittaa, ei pelkästään ilmaisen ruuan vaan myös mukavien ihmisten takia. Ilmapiiri on hyvä, ja vaikka porukka ei seiniä pitkin kiipeilekkään, jaksavat kaikki kuitenkin taputtaa ja katsoa keikan loppuun. Sehän on loppupeleissä kuitenkin kaikkein tärkeintä!
Erityiskiitokset:
Mehis,
Monika Purtola,
Max Bäckman,
School of Rock,
Deathnote,
Henna (keikan videoimisesta),
sekä jälleen tietenkin yleisö!
Settilista: (Eli Steista Sumppu)
Intro: Yeah, I I I'll Do it (v4)
1. Jotain puuttuu
2. Valehtelija, valehtelija
3. Et ole kaunis
4. Memento
5. Kasvot kohti itää (raiskaus-versio)
6. Mies haastoi Jumalan
7. My Reality (tämä ei nyt mennyt vieläkään suomeksi, ehkä vielä joskus.. jjoo!)
Koko päivän kestänyt sade sekä sen aikana roudaaminen ja ympäri kaupunkia juokseminen, meinasi viedä ainakin tältä kitaristilta fiiliksen koko keikasta. Onneksi tämä luulo osoittautui kuitenkin aivan vääräksi jo ensimmäisen sisäänlaskun kohdalla. Keikka sujui täysin ongelmitta ja huulta heitettiin. Keikan jälkeiset iltamatkin sujuivat aivan mahtavasti ja suupielet olivatkin koko loppuillan kaikilla ylöspäin. KiiToS siis tästä mahdollisuudesta, toivottavasti tämä ei ollut viimeinen keikkamme Sumpussa.
Seuraavia keikkoja odotellen, mahdoton soittamisen riemu rinnassa pamppaillen ja uudet biisit treenikämpällä meitä ärsyttäen, tänks!
jjon // Travesty of Sympathy
Making hevitb mielekästäb since 2008!
ToS @ Los RingusTorstai 08.10.2009 16:44
Töttöröö!
Travesty of Sympathy @ El Gringo 7.09.2009
klo. 21.30-22.15
Lähdettiin n. klo. 17.30 treenikämpältä El Gringoon. Olimme yllättyneitä lähtöajankohdan aikaisuudesta, olimmehan yhteisesti päättäneet että lähdemme ennen puolta, mikä meidän kellonlukutaidoillamme oletusarvoisesti tarkoittaisi ainakin klo. 18.00. Jouduimme resurssien puutteen edessä (lue: Juhon (basistin) auto on hajonnut ja Mika (vokalisti) halusi ryypätä keikan jälkeen) viemään kaikki kamppeet yhdellä autolla. Tällainen toimenpide vaati kahta edestakaista reissua + yksi ylimääräinen reissu takaisin Juhon kotiin paskallakäynnin & varabassonkielien noutamisen merkeissä. Tästä suoriuduttuamme köröttelimme takaisin keikkapaikalle ja tutustuimme takahuoneen palveluihin, joihin kuului esim. tuolit kahdelle ihmiselle, wc & rasvainen keittiönlattia. Takahuoneessa virittelimme kitaraa Änssin (kitaristi) kanssa, ja kun paikalle saapui rytmiryhmä Juho & Tzmägä, (rumpali) kävimme läpi kappaleen "Et ole kaunis" kielten rämistessä ja jalan hakatessa tahtia.
Pian olikin jo aika lähteä lavalle rymistelemään. Alkukankeuden jälkeen (Änssi ei meinannut saada ääntä ulos vahvistimesta), aloitimme kappaleella "Jotain puuttuu", joka on suomenettu versio demoltamme löytyvästä kappaleesta "Two Seasons". Fiilistä pidimme yllä parhaamme mukaan, mutta joissain kohdissa yritimme soittaa myös oikein. Rymistelyt rymisteltyämme saimme kuulla pariltakin taholta kommenttia siitä, että miten noin vähän keikkaillut bändi vetää tuollaista lavaesiintymistä (tämä oli järjestyksessä kolmas keikkamme tällä kokoonpanolla)! Siinä nousi kusi niin lähelle päätä, että silmistä jo näki keltaisia aaltoja kun päätä vähän heilautti. Lopullisesti kusi nousi päähän kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun saimme tietää että jokainen bändin jäsen saa kaksi ilmaista artistikalajaa ja kun lunastimme ensimmäisen keikkapalkkiomme ikinä.
Noh, se meidän esiintymiisestämme. Soittihan paikan päällä eräs toinenkin yhtye, Nummirockissa ja Venäjälläkin soitteloomassa käynyt poppoo...
Menimme porukalla katsomaan Process Pain:in keikkaa, joka osoittautui aivan mahtavaksi. Pojat soitti todella tiukasti yhteen, ja vaikka varoittivatkin että saattaa kuullostaa hassulta kun toinen kitaristi on intissä ja tänään mennään vaan yhdellä kuuskielisellä, ei ainakaan allekirjoittanut huomannut mitään "hassua" koko keikan aikana!
Keikan puolivälin saavuttua, keksi Mika ideoista parhaimman! Viemme PP:n laulajalle, Jasulle, olusen lavalle. Mies näytti olevansa todella tyytyväinen kun sai kaataa kurkkuunsa tuota elämän nektaria, tuota janonsammuttajien aatelia, tuota makuhermojen kutkuttelijaa ja nautinnon lähdettä. Olut, tuo kaikkien janoisten sankari, ystävä ja murheiden hukuttaja, jota juodessa voi päänsä sisällä kuulla kuinka purot solisee ja..
- Noniin Tzmägä! Eikö me sovittu että mä kirjotan tän tekstin
- Olutta?
- Joojoo, olutta. Olutta saat kaupasta, käyt sieltä hakemassa!
- OLUTTA!
Joo, anteeks tosiaan tuo äskeinen, toi meidän rumpalipoika vaan ku on tommonen intohimoinen oluen ystävä.
Mutta takas asiaan. Innostuimme jopa pittamaan keikan aikana, vaikka emme tienneet onko se edes sallittua pienessä baaritilassa.. Noh, ainakaan kukaan ei viitsinyt/halunnut/uskaltanut tulla puuttumaan koko touhuun!
Keikka meni kaiken kaikkiaan hyvin, kaikilla oli mukavampaa kuin Putte-possun nimipäivillä!
Erityiskiitokset:
- Marko Perälä,
- Jani Pakkala,
- Joona Hokkanen,
- Process Pain
- Volume
- El Gringo
- v4
- kliseepaskana täytyy tietenkin kiittää yleisöä! Tai oikeastaan mitään kliseepaskaa ei ole nyt edes kyseessä, sillä yleisö saa oikeasti hyvän tunnustuksen mukanaolemisesta, tuitte hyvin tätä pientä pellepoppoota!
settilista: (eli "STEista Los Ringus)
Intro: Yeah, I I I'll Do it (v4)
1. Jotain puuttuu
2. Valehtelija, valehtelija
3. Et ole kaunis
4. Memento
5. Kasvot kohti itää (raiskaus-versio)
6. Mies haastoi Jumalan
7. My Reality (tämä meni nyt vielä englanniksi, mutta ehkä jo ensi keikalla suomeksi.. katsotaan.. jjoo! )
Kaiken kaikkiaan Travesty of Sympathyn ensimmäinen keikka El Gringossa oli todella mahtava, merkityksellinen ja mieleenpainuva kokemus. Ja ennen kaikkea tämä keikka oli kauan odotettu tapahtuma bändin kesken. Lisäksi, koska keikka oli ensimmäinen josta oli oikein palkkakin luvassa, olimme todella otettuja. Kyse ei todellakaan ole siitä, että oltaisiin rahanahneita paskoja, tai siis ollaanhan me sitäki oikeestaan, mutta enimmäkseen siitä palkasta teki mahtavan se, että tuli ainakin itsellä tunne siitä, että joskus vielä tätä saa tehdä työkseen... Sen näkee aikanaan.
Mutta nyt, ensi perjantain Sumpun keikkaa odotellen, mahtavissa fiiliksissä piehtaroiden, niskat kipeänä kärvistellen sekä keikkapalkkio taskussa poltellen, viimeinen iso KiiToS!
jjon // Travesty of Sympathy
Making hevitb mielekästäb since 2008!
Travesty of Sympathy @ El Gringo 7.09.2009
klo. 21.30-22.15
Lähdettiin n. klo. 17.30 treenikämpältä El Gringoon. Olimme yllättyneitä lähtöajankohdan aikaisuudesta, olimmehan yhteisesti päättäneet että lähdemme ennen puolta, mikä meidän kellonlukutaidoillamme oletusarvoisesti tarkoittaisi ainakin klo. 18.00. Jouduimme resurssien puutteen edessä (lue: Juhon (basistin) auto on hajonnut ja Mika (vokalisti) halusi ryypätä keikan jälkeen) viemään kaikki kamppeet yhdellä autolla. Tällainen toimenpide vaati kahta edestakaista reissua + yksi ylimääräinen reissu takaisin Juhon kotiin paskallakäynnin & varabassonkielien noutamisen merkeissä. Tästä suoriuduttuamme köröttelimme takaisin keikkapaikalle ja tutustuimme takahuoneen palveluihin, joihin kuului esim. tuolit kahdelle ihmiselle, wc & rasvainen keittiönlattia. Takahuoneessa virittelimme kitaraa Änssin (kitaristi) kanssa, ja kun paikalle saapui rytmiryhmä Juho & Tzmägä, (rumpali) kävimme läpi kappaleen "Et ole kaunis" kielten rämistessä ja jalan hakatessa tahtia.
Pian olikin jo aika lähteä lavalle rymistelemään. Alkukankeuden jälkeen (Änssi ei meinannut saada ääntä ulos vahvistimesta), aloitimme kappaleella "Jotain puuttuu", joka on suomenettu versio demoltamme löytyvästä kappaleesta "Two Seasons". Fiilistä pidimme yllä parhaamme mukaan, mutta joissain kohdissa yritimme soittaa myös oikein. Rymistelyt rymisteltyämme saimme kuulla pariltakin taholta kommenttia siitä, että miten noin vähän keikkaillut bändi vetää tuollaista lavaesiintymistä (tämä oli järjestyksessä kolmas keikkamme tällä kokoonpanolla)! Siinä nousi kusi niin lähelle päätä, että silmistä jo näki keltaisia aaltoja kun päätä vähän heilautti. Lopullisesti kusi nousi päähän kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun saimme tietää että jokainen bändin jäsen saa kaksi ilmaista artistikalajaa ja kun lunastimme ensimmäisen keikkapalkkiomme ikinä.
Noh, se meidän esiintymiisestämme. Soittihan paikan päällä eräs toinenkin yhtye, Nummirockissa ja Venäjälläkin soitteloomassa käynyt poppoo...
Menimme porukalla katsomaan Process Pain:in keikkaa, joka osoittautui aivan mahtavaksi. Pojat soitti todella tiukasti yhteen, ja vaikka varoittivatkin että saattaa kuullostaa hassulta kun toinen kitaristi on intissä ja tänään mennään vaan yhdellä kuuskielisellä, ei ainakaan allekirjoittanut huomannut mitään "hassua" koko keikan aikana!
Keikan puolivälin saavuttua, keksi Mika ideoista parhaimman! Viemme PP:n laulajalle, Jasulle, olusen lavalle. Mies näytti olevansa todella tyytyväinen kun sai kaataa kurkkuunsa tuota elämän nektaria, tuota janonsammuttajien aatelia, tuota makuhermojen kutkuttelijaa ja nautinnon lähdettä. Olut, tuo kaikkien janoisten sankari, ystävä ja murheiden hukuttaja, jota juodessa voi päänsä sisällä kuulla kuinka purot solisee ja..
- Noniin Tzmägä! Eikö me sovittu että mä kirjotan tän tekstin
- Olutta?
- Joojoo, olutta. Olutta saat kaupasta, käyt sieltä hakemassa!
- OLUTTA!
Joo, anteeks tosiaan tuo äskeinen, toi meidän rumpalipoika vaan ku on tommonen intohimoinen oluen ystävä.
Mutta takas asiaan. Innostuimme jopa pittamaan keikan aikana, vaikka emme tienneet onko se edes sallittua pienessä baaritilassa.. Noh, ainakaan kukaan ei viitsinyt/halunnut/uskaltanut tulla puuttumaan koko touhuun!
Keikka meni kaiken kaikkiaan hyvin, kaikilla oli mukavampaa kuin Putte-possun nimipäivillä!
Erityiskiitokset:
- Marko Perälä,
- Jani Pakkala,
- Joona Hokkanen,
- Process Pain
- Volume
- El Gringo
- v4
- kliseepaskana täytyy tietenkin kiittää yleisöä! Tai oikeastaan mitään kliseepaskaa ei ole nyt edes kyseessä, sillä yleisö saa oikeasti hyvän tunnustuksen mukanaolemisesta, tuitte hyvin tätä pientä pellepoppoota!
settilista: (eli "STEista Los Ringus)
Intro: Yeah, I I I'll Do it (v4)
1. Jotain puuttuu
2. Valehtelija, valehtelija
3. Et ole kaunis
4. Memento
5. Kasvot kohti itää (raiskaus-versio)
6. Mies haastoi Jumalan
7. My Reality (tämä meni nyt vielä englanniksi, mutta ehkä jo ensi keikalla suomeksi.. katsotaan.. jjoo! )
Kaiken kaikkiaan Travesty of Sympathyn ensimmäinen keikka El Gringossa oli todella mahtava, merkityksellinen ja mieleenpainuva kokemus. Ja ennen kaikkea tämä keikka oli kauan odotettu tapahtuma bändin kesken. Lisäksi, koska keikka oli ensimmäinen josta oli oikein palkkakin luvassa, olimme todella otettuja. Kyse ei todellakaan ole siitä, että oltaisiin rahanahneita paskoja, tai siis ollaanhan me sitäki oikeestaan, mutta enimmäkseen siitä palkasta teki mahtavan se, että tuli ainakin itsellä tunne siitä, että joskus vielä tätä saa tehdä työkseen... Sen näkee aikanaan.
Mutta nyt, ensi perjantain Sumpun keikkaa odotellen, mahtavissa fiiliksissä piehtaroiden, niskat kipeänä kärvistellen sekä keikkapalkkio taskussa poltellen, viimeinen iso KiiToS!
jjon // Travesty of Sympathy
Making hevitb mielekästäb since 2008!
- Luokiteltu yhteisöihin
- El Gringo Muut,
- Hyvä fiilis Elämänkatsomus ja filosofia,
- Kusipäät Minä ja muut,
- Travesty of Sympathy Musiikki,
- on rahaa ku roskaa Minä ja muut
ToS - Kuningas A IVTorstai 24.09.2009 19:44
päässäsi olen kolmen promillen humala/
ravistan ulos sinun mahasi sisällön/
ja jälleen poikkeus vahvistaa säännön/
minun otteeni kaulastasi kuristetusta/
on juuri yhtä tiukka kuin otteesi pullosta/
minä vaadin uhreja, verta, vankituomioita/
mutta ennen kaikkea kerjään huomiota/
olen kaikkea vaativa, henkiä vievä/
kaikkia satuttava, huomionkipeä/
mutta oi, niin ihana alkoholi/
harrastat suuseksiä olutpullon kanssa/
tyydytyt siitä, elät vain sen armosta/
pullo mukana kuin ketjuna jalassa/
tekisit mitä vain rakkaasi tahdosta/
tyhjät pullot lattialta valmiiksi keräät/
ja jos tai kun jälleen aamulla heräät/
ei sinun silmistäsi mitään muuta nää/
nyt isää, lisää, lisää, lisää.../
....viinaa, viskiä, tequilaa/
vodkaa, giniä, gambinaa!/
lonkerot aivoja kuristaa/
"halun kalajaa...!"
MYÖNNÄN SEN, VIETÄN KERA PULLON TOVIN KULTAISEN/
VIINAKAUPPAAN KÄVELEN JA LAULAN VIRHESÄVELEN/
EN PAREMMASTA TIEDÄ, ENKÄ KORVISSANI SIEDÄ/
EI TÄTÄ AUTUUTTA VOI KUKAAN POIS VIEDÄ/
helan går, sjung hopp, fa-de-ral-lan-lal-lan lej!
eikai taas, tie kristallimetsään jälleen vei/
en pääse pois!!!!!/
vaikka kuinka huudan, kuinka itken, mitä sitten teenkin/
ei mikään auta, ei taivu rauta, muistan murheet menneetkin/
MYÖNNÄN SEN, VIETÄN KERA PULLON TOVIN KULTAISEN/
VIINAKAUPPAAN KÄVELEN JA LAULAN VIRHESÄVELEN/
EN PAREMMASTA TIEDÄ, ENKÄ KORVISSANI SIEDÄ/
EI TÄTÄ AUTUUTTA VOI KUKAAN POIS VIEDÄ/
käskyjä tulee kahdesta suusta/
laituri loppuu, tähän tyhjennyn/
on meidät veistetty samasta puusta/
olemme samanlaisia, hämmennyn/
lähden etenemään, uskoen kaiken olevan hyvin/
lähdin etenemään, usko en kaiken olevan hyvin/
kaikki vääristyy, maisema vääntyy muodottomaksi/
on kai nyt ainoastaan paremmaksi, jos vaikka hetkeksi/
......käyn tähän makaamaan/
on kohtalo minut taas tähän pisteeseen tuonut/
on käsittämätön jano, vaikka on koko yön juonut/
"myönnän sen, vietin kera pullon tovin kultaisen
viinakauppaan kävelin ja lauloin virhesävelin"
MYÖNNÄN SEN, VIETÄN KERA PULLON TOVIN KULTAISEN/
VIINAKAUPPAAN KÄVELEN JA LAULAN VIRHESÄVELEN/
EN PAREMMASTA TIEDÄ, ENKÄ KORVISSANI SIEDÄ/
EI TÄTÄ AUTUUTTA VOI KUKAAN POIS VIEDÄ/
jjon
kiitos Terve Nuori -kirjalle for supporting mun sanotuksia!
Nuijapäät vauhdissa!Lauantai 19.09.2009 18:37
Kävimme poikien kanssa jokin aika sitten äänittelemässä viiden biisin esidemon, jonka nimeksi muodostui kuin itsestään ilman kummempaa harkintaa "Nuijapäiden esidemo".
Demolta löytyy nyt siis pelkästään suomenkielisiä biisejä, sillä kuten Hitler sanoisi, "puhdistus" on kovassa vauhdissa ja uskallan melkeinpä sanoa ettei ToS:ällä ole enää ainuttakaan englanninkielistä kappaletta... Hyvä pojat!
Tämän kyhäelmän ideahan on se, että saamme rauhassa tutustua omiin kappaleisiimme jonkin muunkin äänilähteen, kuin oma mekastuksemme kautta. Treenikämpällä tukan heiluessa kuin tuulimyllyn siivekkeet tyynellä, on hivenen vaikea syventyä kappaleiden rakenteisiin yksityiskohtaisesti. Nyt jokaisella meistä on mahdollisuus ottaa viinilasi käteen, maistella juustoja ja keskustella asioista. Tarkoituksemme on myös välillä tutustua tähän äänittämäämme demoon.
Kuitenkin, koska kärsivällisyytemme on mitä on, lisäsimme myspace -sivustollemme nyt yhden näistä esidemon huonolaatuisista kappaleista. Toivottavasti ne harvat jotka sen sieltä käyvät kuuntelemassa, ymmärtävät että kyseessä on studiossa "livenä" soitettu versio kappaleesta, joka ei soitettavuudeltaan ole sieltä helpoimmasta päästä.
Marraskuun aikana siirrymme uudestaan studion syövereihin, silloin kuitenkin vain rumpujen osalta. Loput soittimet äänitetään vuoden 2009 lopussa - vuoden 2010 alussa. Äänitämme siis niin sanotusti fiiliksen mukaan, jjoo...
...Mut hei, kyl me äänitetään!
jjon // ToS
www.myspace.com/travestyofsympathy
- Luokiteltu yhteisöihin
- Hevi musiikki Musiikki,
- LAATU KUSEE AINA ! Mielipiteet,
- Suomen kieli opittu Kummeleita kattomalla! Koulu ja opiskelu,
- Travesty of Sympathy Musiikki
ToS - Kuollut muisto (Anything)Tiistai 18.08.2009 21:50
ei löydy enää muistikuvaa/
silti edelleen sinä mieleni täytät/
et jätä muille aatteille tilaa/
en enää tunne sinua ollenkaan/
ja kun sinut taas joskus kohtaan/
pitäydyn tähän päätökseen/
en sinuun tutustu uudelleen/
mutta..../
LASKEN, KUITENKIN SEPPELEEN/
KUOLLEEN MUISTOSI HAUDALLE/
TAAS UUDEN VIRHEEN TEEN/
VILKAISEN ARKUN SISÄLLE/
NIIN PIENEN HETKEN/
MINÄ RUKOILEN:/
SAISINKO TAKAISIN/
MENETETYN VUODEN/
EN PYYDÄ IHMEEMPÄÄ../
EN IHMETTÄ ENEMPÄÄ/
sinun takiasi on uneton yö/
jälleen edessä, ei sydämenikään/
lyö vaan minua uudestaan/
kasvoihin, raajoihin mihin vaan/
valehtelin itselleni sittenkin/
taisin vahingossa valehdella sinullekin/
yritinkö sinut hautaan saattaa/
vai tahdoinko vain kotiin auttaa....?/
silti..../
KOETAN LASKEA, SEPPELEEN/
KUOLLEEN MUISTOSI HAUDALLE/
TAAS UUDEN VIRHEEN TEEN/
VILKAISEN ARKUN SISÄLLE/
NIIN PIENEN HETKEN/
MINÄ RUKOILEN:/
SAISINKO TAKAISIN/
MENETETYN VUODEN/
EN PYYDÄ IHMEEMPÄÄ../
EN IHMETTÄ ENEMPÄÄ/
jälleen.../
TURHAAN LASKEN, SEPPELEEN/
KUOLLEEN MUISTOSI HAUDALLE/
TAAS UUDEN VIRHEEN TEEN/
VETÄYDYN ETÄÄMMÄLLE/
NIIN PIENEN HETKEN/
MINÄ RUKOILEN:/
SAISINKO TAKAISIN/
SEN KALLIIN HETKEN/
EN PYYDÄ IHMEEMPÄÄ../
VAIN ETTÄ PALAAT, ETKÄ POIS LÄHDE ENÄÄ!/
jjon
Outside the window there is cold, there is rain/
inside myself there is cold, there is pain/
I know that this sounds insane...../
but because of you, I feel shame/
there is one thing, I can't speak with pride/
I tried to escape, but had nowhere to hide/
it's not for me to decide.../
will we ever... walk side by side/
I'D DO ANYTHING/
JUST TO SEE YOU SMILE/
I'D DO EVERYTHING/
JUST TO SHARE MY TIME/
WITH YOU...../
I'D DO ALL I CAN/
YOU WON'T FALL/
FROM MY ARMS/
I'D DO EVERYTHING/
JUST TO HOLD YOUR HAND/
I'D DO ANYTHING/
TO GET A CHANCE TO STAND/
NEXT TO YOU.../
I'LL DO ALL I CAN/
AND MAYBE MY DREAM/
WILL COME TRUE/
here I stand, I stand alone/
forever stands for nothing, and nothing stands for home/
time stands still, it has that habit/
you're not here, and I can't stand it/
these thoughts burn a hole in my heart/
and my heart is tearing me apart/
I've always known that I wouldn't dare/
and now, what I've dreamt of, turned into a nightmare/
I'D DO ANYTHING/
JUST TO SEE YOU SMILE/
I'D DO EVERYTHING/
JUST TO SHARE MY TIME/
WITH YOU...../
I'D DO ALL I CAN/
YOU WON'T FALL/
FROM MY ARMS/
I'D DO EVERYTHING/
JUST TO HOLD YOUR HAND/
I'D DO ANYTHING/
TO GET A CHANCE TO STAND/
NEXT TO YOU.../
I'LL DO ALL I CAN/
AND MAYBE MY DREAM/
WILL COME TRUE/
I DID EVERYTHING/
BUT I MISSED YOUR SMILE/
I'D DO ANYTHING/
JUST TO TURN BACK TIME/
NOW I JUST DWELL IN SADNESS/
'CAUSE YOU FELL/
FROM MY ARMS/
I DID EVERYTHING/
JUST TO HOLD YOUR HAND/
AND I DID EVERYTHING/
TO GET A CHANCE TO STAND/
NEXT TO YOU.../
I'LL DO ALL I CAN/
AND MAYBE SOMEDAY.../
I WILL, I WILL FORGET ABOUT YOU/
jjon