IRC-Galleria

Elämässä on tasan kaks vaihtoehtoa, joko sä elät ja olet tai sitten tapat ittes. En kannata jälkimmäistä enkä suosittele sitä vaihtoehtoa kenellekään. Itse olin v. 2007-2008 vaihteessa siinä pisteessä,että tulin konkreettisesti tuon kysymyksen äärelle ja silloni tuli tuo ajatuskin. Jouluna 2007 vedin vasemman käden ranteen auki syvässä masennuksessa,ahdistuksessa ja päihteistä riippuvaisena.

Tuli kuitenkin se,että tajusin etten voi jättää parasta ystävääni sanomatta mitään. No hän soitti ambulanssin, lanssilla terv.keskuspäivystykseen, ranne tikattiin, ambulanssilla psykiatriseen päivystykseen jossa sanoin olevani ok ,sieltä pari rauhottavaa pussiin ja kotiin. Kotona 2 vkoa syvässä masennuksessa ja ahdistuksessa, aamulla herättyäni odotin vain milloin tulee ilta että pääsen nukkumaan ja pois elämästäni. Oikean käden ranne auki. Lanssilla arvauskeskukseen, lanssilla psykiatriseen päivystykseen. Vaatteet veressä, pari tuntia päivystävän psykatrin odottelua. Jotain olen niille sanonut kun kotiin päästivät. Silloin mulle tuli tuo ajatus: "Jos täällä haluaa elää niin sitten pitää elää" en ole mikään suuri ajattelija tms. mutta mulle toi oli semmonen "heräämisen" hetki.

Myöhemmin tuli vedeltyä lääkeövereitä ja jatkoin viiltelyä, mutta sen tajusin että haluan elää. v. 2012 sain lisäksi elämäni takaisin ,se oli sen viitisen vuotta katkolla mitä vedin päihteitä ja elin yhteiskunnan ulkopuolella. Annettuani elämäni Jeesukselle huhtikuussa 2012, alkoi koko elämä muuttumaan niin radikaalilla tavalla etten voinut kuvitellakaan mitään tälläistä. Oman elämän kouluni jälkeen tuntuu hyvältä elää ihan tavallista arkea. Enää ei tartte elää siinä maailmassa millon joku delaa tai millon ite delaa, millo n joku vetää överit tai pysyyks psyyke kasassa. Kuitenkin arvostan sitä kokemusta mitä on tullu sieltä "toiselta puolelta" ,koska alan opiskelemaan kristillistä sielunhoitoterapiaa nyt syksyllä eli musta tulee siis sielunhoitoterapeutti ,uskon ja toivon että mulla on elämänkoulustani jääny käteen jotain muutaki ku huonoa settiä.

Päihteetön olen myös nykyään, Jeesus vapautti viinasta ja antoi uuden elämän. Helppoa ei oo ,mut ei se oo sitä ennenkään ollu. Nyt arvostan sitä että saan elää sitä ihan tavallista arkea, enkä jotain b-luokan päihdedraamaa missä ei tuu highlightia koskaan ku ei sellaista siellä oo.