IRC-Galleria

Elämässä on tasan kaks vaihtoehtoa, joko sä elät ja olet tai sitten tapat ittes. En kannata jälkimmäistä enkä suosittele sitä vaihtoehtoa kenellekään. Itse olin v. 2007-2008 vaihteessa siinä pisteessä,että tulin konkreettisesti tuon kysymyksen äärelle ja silloni tuli tuo ajatuskin. Jouluna 2007 vedin vasemman käden ranteen auki syvässä masennuksessa,ahdistuksessa ja päihteistä riippuvaisena.

Tuli kuitenkin se,että tajusin etten voi jättää parasta ystävääni sanomatta mitään. No hän soitti ambulanssin, lanssilla terv.keskuspäivystykseen, ranne tikattiin, ambulanssilla psykiatriseen päivystykseen jossa sanoin olevani ok ,sieltä pari rauhottavaa pussiin ja kotiin. Kotona 2 vkoa syvässä masennuksessa ja ahdistuksessa, aamulla herättyäni odotin vain milloin tulee ilta että pääsen nukkumaan ja pois elämästäni. Oikean käden ranne auki. Lanssilla arvauskeskukseen, lanssilla psykiatriseen päivystykseen. Vaatteet veressä, pari tuntia päivystävän psykatrin odottelua. Jotain olen niille sanonut kun kotiin päästivät. Silloin mulle tuli tuo ajatus: "Jos täällä haluaa elää niin sitten pitää elää" en ole mikään suuri ajattelija tms. mutta mulle toi oli semmonen "heräämisen" hetki.

Myöhemmin tuli vedeltyä lääkeövereitä ja jatkoin viiltelyä, mutta sen tajusin että haluan elää. v. 2012 sain lisäksi elämäni takaisin ,se oli sen viitisen vuotta katkolla mitä vedin päihteitä ja elin yhteiskunnan ulkopuolella. Annettuani elämäni Jeesukselle huhtikuussa 2012, alkoi koko elämä muuttumaan niin radikaalilla tavalla etten voinut kuvitellakaan mitään tälläistä. Oman elämän kouluni jälkeen tuntuu hyvältä elää ihan tavallista arkea. Enää ei tartte elää siinä maailmassa millon joku delaa tai millon ite delaa, millo n joku vetää överit tai pysyyks psyyke kasassa. Kuitenkin arvostan sitä kokemusta mitä on tullu sieltä "toiselta puolelta" ,koska alan opiskelemaan kristillistä sielunhoitoterapiaa nyt syksyllä eli musta tulee siis sielunhoitoterapeutti ,uskon ja toivon että mulla on elämänkoulustani jääny käteen jotain muutaki ku huonoa settiä.

Päihteetön olen myös nykyään, Jeesus vapautti viinasta ja antoi uuden elämän. Helppoa ei oo ,mut ei se oo sitä ennenkään ollu. Nyt arvostan sitä että saan elää sitä ihan tavallista arkea, enkä jotain b-luokan päihdedraamaa missä ei tuu highlightia koskaan ku ei sellaista siellä oo.

"6 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.

20 Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.

21 Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta." Joh.3:16-21

Oma uskoontulokertomukseni löytyy tuolta. Tapahtuneesta on mennyt reilu vuosi. Elämä ennen uskoontuloa/uskossa uudistumista ja elämä Jeesuksen kanssa on kuin yö ja päivä: Ennen dokasin ,tuhosin itteäni ja elämääni ,olin jatkuvasti psykiatrisessa päivystyksessä, terveysasemalla, putkassa yms. Homma oli lähteny niin sanotusti lapasesta. Ajattelin ,että tässä elämässä ei oo enää mitään mulle, ja et se oli nyt tässä sitten. Mut sitten sain ihmeellisellä ja yliluonnollisella tavalla kohdata Jumalan voiman asunnossani huhtikuussa 2012, ja tän kohtaamisen seurauksena oon saanu kulkea ja elää Jeesuksen kanssa, ja tänään oon vapaa päihteistä, oon muuttamassa uuteen kämppään ens kuun alussa, ja sinne on muuttamassa mun kanssa kissanpentu + aloitan sielunhoitoterapeutti-koulutuksen.

Vajaa viikko sitten palasin kolmen viikon suomen kiertueelta, kierreltiin sellaisella teetupabussilla suomea ja järjestettiin erilaista hengellistä ohjelmaa ja oltiin muiden uskovaisten kanssa erilaisissa tapahtumissa mukana. Lisäksi tuli uitua, syötyä jäätelöä, tutustuttua uusiin ihmisiin. ja eri paikkakuntiin. Oltiin mm. karjalan ja savon suunnilla. En osannu edes kuvitella mitään tälläistä silloin vuosi sitten. Silloin elämä oli päivä kerrallaan eteenpäin menemistä, menneisyyden selvittelyä , ittensä kasaamista&viinasta irti pitämistä. Voin sanoa suoraan, että en olis ilman Jeesusta tässä.

Monenlaisia kuvioita on ollu ja välillä menty takapakkia niin että heilahtanu , mutta Jeesuksesta en oo luopunu ja sen takia oon tässä kondiksessa tänään. Parhaimmalta tuntuu sellanen normaali elämä, tuntuu että koko sen n. viiden vuoden ajan kun olen aikuisena vetäny päihteitä , on elämä ollu katkolla. Olin elävä kuollut, mut sitten sillä hetkellä kun rukoilin et "Jeesus tuu takasin mun sydämen ja elämän Herraksi ja anna mulle kaikki mun synnit anteeks ja uus elämä" niin sillä hetkellä oon siirtyny sieltä kuolemanlaaksosta elämän puolelle.