IRC-Galleria

"Kun lähdet pois"Lauantai 10.11.2007 17:31

Ensimmäistä kertaa elämästäni on poistunut oikein läheinen henkilö.
Aivan uusi tunne ja tilanne. Mieletön ikävä, kaipuu, syyllisyys, helpotus, suru,KAAOS.

Muistan kun olin pieni ja pelkäsin aina äitini kuolevan ja mietin, että kuka minusta sitten huolehtii.
Päätin sen olevan äitini identtinen kaksoissisar, koska hän muistuttaisi eniten äitiäni ja hän oli minun lempparitätini. Ei siis isä joka olisi luonnollinen vaihtoehto, vaan rakas tätini.

Kun tätini kuolemasta oli kulunut kaksi yötä, tunsin jotain aivan uutta. Oli ilta ja olin menossa nukkumaan. Sydän pumppasi hulluna ja tunsin että joku on täällä. Tunsin että Tätini oli tullut kylään. Mutta minua pelotti. En halunnut vielä tavata häntä. Makasin sängyssä ja kerroin tädilleni yhteisen muiston:
Nuorempana olin kertonut hänelle että pelkään harmaita vanhoja naisia, jotka vaeltavat pimeissä asunnoissa ja ikkunoissa ja käkättävät. Tätini tukka oli jo vähän alkanut harmaantua ja hänen olemuksensa on hauras. Samaisena yönä hän oli kuullut minun puhuneen unissaan ja hiipi huoneeseeni. Heräsin kun näin edessäni sen harmaan naisen, jota aina olen pelännyt. Kiljuin ja hyppäsin sängyltäni karkuun. Tätini pelästyi myös koska muisti samassa pelkoni ja huusi: Anteeks, just muistin et sä pelkäät harmaita naisia. Nauroimme aamulla tilanteelle.
Tämän muiston kerrottuani pyysin häntä tulemaan toiste kylään, koska pelkäsin vielä niin kovasti.
Ja niin hän lähti.
Äitini suku on ortodokseja ja hautajaiset pidettiin sen mukaan. Minua pelotti kovasti nähdä vainaja koska on tapana, että vainajan arkku on auki koko toimituksen ajan. Mutta voitin pelkoni ja hyvästelin hänet ja silitin hänen kättään. Se oli kohmeisen kylmä.
Viime viikolla näin nyt ensimmäisen unen tädistäni. Olin juuri hyvästelemässä häntä arkun vieressä ja silitin hänen kättään. Se olikin lämmin, silitin hänen lämmintä poskeaan ja hän avasi silmänsä. Sitten heräsinkin.
Kun itse on elänyt tällaisessa pakanuudessa, niin ensimmäistä kertaa arvostan jotain uskontoa todella paljon. Kun joku on kuollut hänelle pidetään yhteisiä Panihidoja (vainajan muistohetki), ennen hautajaisia ja hautajaisten jälkeen. Siinä saa jakaa suruaan muiden kanssa ja kunnioittaa vainajan muistoa YHDESSÄ.
Saa rauhassa surra ja muistella. Rituaalien merkityskin tuo ihmeen paljon lohtua.
Minut kaikki tuntevat tietävät minun olevan hyvin skeptinen ja olen niin kauan kapinoinut kaikkia uskontoja vastaan, mutta nyt ehkä ymmärrän paremmin miksi ihmiset uskovat näihin Ukko ylijumaliin.

Nyt ei enää pelota.
Karjalassa on tapana avata juuri kuolleen huoneen ikkuna, jotta vainajan sielu voisi lentää ulos.
Nyt voin ainakin lennättää pelon ulos ja toivottaa tätini tervetulleeksi, jos hän päättää tulla vielä kyläilemään.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.