IRC-Galleria

No pitääpi kai tässä kirjoitella taas kun uni ei tule :P.

Niin viime viikolla tapahtui todella todella ikävä asia, ystäväni teki itsemurhan torstaina ja perjantaina sain itsekkin tiedon, hyvin iso shokki oli kyllä, tämä oli jo toinen ystävä joka on kuollut alle kolmessa kuukaudessa, aina kun tuntuu että on päässyt jotenkin eteenpäin eri asioissa niin sitten tulee taas jotain mikä vie mielen alas. Mutta perkele periksi en anna!

Perjantaina kun olin suihkussa niin rupesin vaan jostain kumman syystä vaan nauramaan ihan katketakseni (tämä oli ennen kun kuulin Marjan kuolemasta) ja rupesin puhumaan itselleni kolmannessa persoonassa, Tämä todellinen osuus minusta antoi aika kovaa noottia tälle masentuneelle puolelle ja ihan järkeviäkin asioita siinä tuli ilmi ja pisti miettimään että niinhän asiat ovat olleet.

Olen eron jälkeen olen syyttänyt itseäni aivan hirveästi siitä miksi ero tuli ja ollut vihainen itselleni kun en yrittänyt tarpeeksi mutta kuitenkin tiedän nyt totuuden niin pystyn vihdoinkin lopettamaan itseni vihaamisen ja yrittää lopettaa olemaan niin ankara itselleni ja miettiä mikä on hyväksi itselleni ja toimia sen mukaan. Hyvä keino mitä todellinen puoli minussa sanoi että aina jos exä tulee mieleen tai muistelen niin sanon itselleni "Ansaitsen parempaa" ja tottahan se on...kun itsekkin mietin niin oli kyllä hyvä että ero tuli koska loppujen lopuksi se teki hallaa minulle kun en pystynyt olemaan oma itseni, en voinut näyttää tunteitani vaan oli pidettävä maskia päällä ja yrittää olla kova. Ansaitsen sellaista jossa voin olla oma itseni kaikkine vikoineni ja jossa oikeasti koen rakkautta sekä olla pelkäämättä ihmisen kanssa jota rakastaa.

Uusi viikko alkamassa ja uudet kujeet, katsotaan mitä tästä tulee

"Even through the darkest days, this fire burns, always!" -olkoot tuo mottoni