Ei niin millään jaksaisi kirjoittaa mutta kai sitä pitäisi jotain raottaa. Eli olo on ollut nyt pitkään todella todella huono, tämän yhden tapahtuman jälkeen on vaan ollut huono-olo ja olo on mennyt niin huonoksi että olen alkanut viiltelemään itseäni mitä ennen en tehnyt. En jaksa yrittää esittää enään mitään, ei ole voimia oikein keskittyä mihinkään, ainoastaan voimia että jaksan itseäni.
Onneksi kuitenkin ensi maanantaina pääsen terapiaan vihdoinkin ja toivottavasi siitä lähtien kerran viikossa olisi aikoja mulle koska mä tarvitsen nyt ammattiapua ja mun on keskityttävä itseeni eikä ottaa enään paineita mistään muusta koska olen niin yhden langan varassa ja veitsen terällä että yhtään ylimääräistä taakkaa en halua.
Töissä olen jotenkuten jaksanut käydä mutta en ole pystynyt oikein tekemään mitään hommia, onneksi nyt tosin pääsen taas kiertämään eri yksiköissä kun viimeksi se auttoi olotilaani niin ehkä se nytkin auttaisi.
Alkoholinkäyttöni on vähentynyt huomattavasti tämän tapahtuman jälkeen, ihan sen takia en hirveästi juo koska se voi tuoda esille viiltelyhimoni.
Ei vaan jaksa oikeen mitään
Uusimmat blogimerkinnät
- 10 vuotta 03.09.
- Torstaina.... 26.05.
- Yrittän saada väsymystä päälle 26.05.
- Pistetään pitkästä aikaa tämmöinen k... 27.04.
- Poika rakastaa tyttöä 16.04.
- Aikaa taas vierähtänyt :D 01.02.
- Pitempää tekstiä nyt tällä kertaa :D 21.12.
- SAIN TÖITÄ!!!!!!! 18.12.
- We got engaged <3 11.12.
- Ääh.... 06.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2019 (1)
- ▶ 2008 (5)
- ▶ 2007 (54)
-
▼
2006 (126)
- ▶ joulukuu 2006 (11)
- ▶ marraskuu 2006 (10)
- ▶ lokakuu 2006 (10)
- ▶ syyskuu 2006 (7)
- ▶ elokuu 2006 (12)
- ▶ heinäkuu 2006 (10)
- ▶ kesäkuu 2006 (20)
- ▶ toukokuu 2006 (11)
- ▶ huhtikuu 2006 (6)
- ▶ maaliskuu 2006 (15)
- ▶ helmikuu 2006 (13)
- ▶ tammikuu 2006 (1)
Blogi
Surkeudesta surkeuteen...Keskiviikko 01.03.2006 01:03
Sekavuutta...Maanantai 27.02.2006 19:54
Naamioni murenee, pala palalta osat tippuu
Ruma sairauteni pilkistää punaisilla silmillään, mustalla ihollaan
Iloisuus häviämässä, epätoivo kasvaa
Voimat hiipuvat, ei kykene pitämään naamiota, liian väsynyt kamppailemaan
Kamppaillut olen, yrittänyt kovasti pistää hanttiin, mutta sisäinen demoni on voittamassa
Pimeys sisälläni on pääsemässä valloilleen, viha ja suuttumus yrittämässä tulla esiin isoine siipineen, yrittäen levittää niitä jotta pääsisi lentoon
Ulkokuoreni hajoaa, olen veitsenterällä, yritän pysyä järjissäni pitäen pienestä langasta kiinni
Ruma sairauteni pilkistää punaisilla silmillään, mustalla ihollaan
Iloisuus häviämässä, epätoivo kasvaa
Voimat hiipuvat, ei kykene pitämään naamiota, liian väsynyt kamppailemaan
Kamppaillut olen, yrittänyt kovasti pistää hanttiin, mutta sisäinen demoni on voittamassa
Pimeys sisälläni on pääsemässä valloilleen, viha ja suuttumus yrittämässä tulla esiin isoine siipineen, yrittäen levittää niitä jotta pääsisi lentoon
Ulkokuoreni hajoaa, olen veitsenterällä, yritän pysyä järjissäni pitäen pienestä langasta kiinni
Kurkistus elämääni....Torstai 23.02.2006 17:01
20.11.1982 synnyin vaikeuksien kautta äidin, isän ja isoveljen perheeseen erittäin pitkillä ja mustilla hiuksilla. Varhaisessa iässä minulla oli ollut todella vaikeaa puheen ymmärtämisen ja sanomisen kanssa, sain hirveitä raivokohtauksia kun ihmiset eivät ymmärtäneet mitä sanoin, kun sanat ei tullut niin yritin käsin puhua ja jos silloinkaan ei auttanut niin sain raivokohtauksia ja aina jos sain niin minut hiljennettiin.
Ainut ihminen joka yritti ymmärtää minua oli äitini ja hänen kanssaan sitten käytiin läpi, sitten eräänä päivänä menin lastenlinnaan tutkimuksiin jossa sitten todettiin että minulla on dysphasia. Jouduin olemaan yötä lastenlinnassa ja se oli ensimmäinen kerta kun jäin eroon äidistäni ja olin jo silloin kiintynyt häneen todella paljon koska hän oli ymmäräjäni. Sanoinkin hoitajalle, että “et tee mitään pahaa, koska isäni on poliisi”. Isästä sain sellaisen turvan vaikka hän ei henkisesti auttanut minua tai ollut kuin “normaalit” isät niin hänen kokonsa ja se että oli poliisi toi turvaa omalta osaltaan. Lastenlinna oli kyllä yksi inhottavimmista paikoista jossa olin. Eräänäkin yönä huonetoverini rupesi keskellä yötä yhtäkkiä itkemään ja hoitaja tuli sanomaan “mitä sinä teit Tuomas?” “En mitään” ja kuten arvata saattaa minua ei uskottu ja minut vietiin toiseen huoneeseen ja minua sätittiin. Se oli ensimmäinen kerta kun minua kohdeltiin väärin (kai myös aikaisemmin en vaan muista). Mutta tuosta lähtien kaikki vihat jotka sain pidin sisälläni (olin tuolloin 4-vuotias).
Noh kotona olo oli lapsena melko mukavaa ja ainakin turvallista, paitsi silloin kun isä ryyppäsi joka oli hänen tapansa rentoutua joka viikonloppu, no ei siinä silleen mitään hän ei ollut väkivaltainen vain ärsyttävä. Ja veljeni oli aika ikävä kun olimme lapsia hän aina nolasi minut hänen ystävien edessä jos sanoin jotain tyhmää. Tällaista se oli hyvin pitkään.
Omalla veljellä oli hyvin normaali murrosikä, eli paljon huutoa jne. Silloin äidilläni ei ollut aikaa minulle ollenkaan vaan jouduin jäämään varjoon ja pitää mölyt mahassani joten niin tein. Sitten kun oli oma murrosikäni aika niin minun oli todella “helppo” ainakin vanhemmilleni koska en koskaan suuttunut tai ollut kapinoiva, olin kiltti poika, kaikki aina sanoi niin. Ja joka kerta kun suutuin niin pidin kaikki sisälläni ja esitin hymyilevää poikaa.
Koulussa olin tosin suosittu kun aloitin tosin olin koulussa jossa oli vain 10 henkeä per luokka, joten ei ollut kiusaajia vaan oli hyvä kouluhenki ja koulussa oli mukava käydä. Peruskoulun jälkeen siirryin sitten Keravan Kauppaoppilaitokseen (nykyinen Keravan Ammattiopisto) ja pari vuotta siellä meni ihan mukavasti kunnes viimeisenä vuotena kaikki muuttui. Silloin en enään jaksanut pitää pahaaoloani enään aisoissa vaan se räjähti päälle, rupesin lintsaamaan paljon koulusta, lähdin kesken koulupäivien pois kotiin nukkumaan. Silloin äiti huomasi miten pahaolo minulla on ja ehdotti minulle terapiaan käyntiä ja niin myös meninkin ja kun terapia oli nuorille suunnattu niin se jopa auttoi oloani…samoihin aikoihin kaverini katosivat elämästäni kokonaan ja vetäydyin omaan kuoreeni, näihin aikoihin myös tapasin ensimmäisen kunnollisen tyttöystäväni (suhde kesti 8 kuukautta), tässä suhteessa jouduin todella tiukoille koska jouduin hoitamaan tätä tyttöä, hän kertoi niin hirveitä tarinoita ja kertoili miten hän nukkuu rapuissa yms. Ja minä yritin auttaa, soitin auttaviin puhelimiin ja yritin tehdä kaikkeni auttaakseen häntä. Ja hän sai minut ja äitini todella huonoihin väleihin, koska en nähnyt miten hän käytti minua hyväkseen ja teki hallaa minulle ja äitini yritti auttaa minua mutta minä suutuin hänelle. Olisi niin paljon sanomista siitäkin suhteesta mutta en jaksa alkaa kirjoittamaan siitä niin paljoa, mutta sanottakoon, että loppujen lopuksi hän jätti minut tekstiviestillä eräänä kauniina elokuun päivänä.
Muutin tämän suhteen aikana omaan asuntoon ja silloin näytti elämän hymyilevän, olin saanut työpaikan, oli tyttöystävä jota rakastin ja oma asunto, mutta kuten arvata saattaa kaikki meni päin mäntyä: ensin tyttöystävä jätti minut ja muutaman kuukauden päästä minut erotettiin työpaikastani ja taas jouduin masennuksen kouriin mutta sitten tuli elämääni viimeisin tyttöystäväni ja hänen kanssaan luulin, että olisin loppuelämäni hänen kanssaan…suhde kesti 3 ja puoli vuotta (erosta puoli vuotta).
Ainut ihminen joka yritti ymmärtää minua oli äitini ja hänen kanssaan sitten käytiin läpi, sitten eräänä päivänä menin lastenlinnaan tutkimuksiin jossa sitten todettiin että minulla on dysphasia. Jouduin olemaan yötä lastenlinnassa ja se oli ensimmäinen kerta kun jäin eroon äidistäni ja olin jo silloin kiintynyt häneen todella paljon koska hän oli ymmäräjäni. Sanoinkin hoitajalle, että “et tee mitään pahaa, koska isäni on poliisi”. Isästä sain sellaisen turvan vaikka hän ei henkisesti auttanut minua tai ollut kuin “normaalit” isät niin hänen kokonsa ja se että oli poliisi toi turvaa omalta osaltaan. Lastenlinna oli kyllä yksi inhottavimmista paikoista jossa olin. Eräänäkin yönä huonetoverini rupesi keskellä yötä yhtäkkiä itkemään ja hoitaja tuli sanomaan “mitä sinä teit Tuomas?” “En mitään” ja kuten arvata saattaa minua ei uskottu ja minut vietiin toiseen huoneeseen ja minua sätittiin. Se oli ensimmäinen kerta kun minua kohdeltiin väärin (kai myös aikaisemmin en vaan muista). Mutta tuosta lähtien kaikki vihat jotka sain pidin sisälläni (olin tuolloin 4-vuotias).
Noh kotona olo oli lapsena melko mukavaa ja ainakin turvallista, paitsi silloin kun isä ryyppäsi joka oli hänen tapansa rentoutua joka viikonloppu, no ei siinä silleen mitään hän ei ollut väkivaltainen vain ärsyttävä. Ja veljeni oli aika ikävä kun olimme lapsia hän aina nolasi minut hänen ystävien edessä jos sanoin jotain tyhmää. Tällaista se oli hyvin pitkään.
Omalla veljellä oli hyvin normaali murrosikä, eli paljon huutoa jne. Silloin äidilläni ei ollut aikaa minulle ollenkaan vaan jouduin jäämään varjoon ja pitää mölyt mahassani joten niin tein. Sitten kun oli oma murrosikäni aika niin minun oli todella “helppo” ainakin vanhemmilleni koska en koskaan suuttunut tai ollut kapinoiva, olin kiltti poika, kaikki aina sanoi niin. Ja joka kerta kun suutuin niin pidin kaikki sisälläni ja esitin hymyilevää poikaa.
Koulussa olin tosin suosittu kun aloitin tosin olin koulussa jossa oli vain 10 henkeä per luokka, joten ei ollut kiusaajia vaan oli hyvä kouluhenki ja koulussa oli mukava käydä. Peruskoulun jälkeen siirryin sitten Keravan Kauppaoppilaitokseen (nykyinen Keravan Ammattiopisto) ja pari vuotta siellä meni ihan mukavasti kunnes viimeisenä vuotena kaikki muuttui. Silloin en enään jaksanut pitää pahaaoloani enään aisoissa vaan se räjähti päälle, rupesin lintsaamaan paljon koulusta, lähdin kesken koulupäivien pois kotiin nukkumaan. Silloin äiti huomasi miten pahaolo minulla on ja ehdotti minulle terapiaan käyntiä ja niin myös meninkin ja kun terapia oli nuorille suunnattu niin se jopa auttoi oloani…samoihin aikoihin kaverini katosivat elämästäni kokonaan ja vetäydyin omaan kuoreeni, näihin aikoihin myös tapasin ensimmäisen kunnollisen tyttöystäväni (suhde kesti 8 kuukautta), tässä suhteessa jouduin todella tiukoille koska jouduin hoitamaan tätä tyttöä, hän kertoi niin hirveitä tarinoita ja kertoili miten hän nukkuu rapuissa yms. Ja minä yritin auttaa, soitin auttaviin puhelimiin ja yritin tehdä kaikkeni auttaakseen häntä. Ja hän sai minut ja äitini todella huonoihin väleihin, koska en nähnyt miten hän käytti minua hyväkseen ja teki hallaa minulle ja äitini yritti auttaa minua mutta minä suutuin hänelle. Olisi niin paljon sanomista siitäkin suhteesta mutta en jaksa alkaa kirjoittamaan siitä niin paljoa, mutta sanottakoon, että loppujen lopuksi hän jätti minut tekstiviestillä eräänä kauniina elokuun päivänä.
Muutin tämän suhteen aikana omaan asuntoon ja silloin näytti elämän hymyilevän, olin saanut työpaikan, oli tyttöystävä jota rakastin ja oma asunto, mutta kuten arvata saattaa kaikki meni päin mäntyä: ensin tyttöystävä jätti minut ja muutaman kuukauden päästä minut erotettiin työpaikastani ja taas jouduin masennuksen kouriin mutta sitten tuli elämääni viimeisin tyttöystäväni ja hänen kanssaan luulin, että olisin loppuelämäni hänen kanssaan…suhde kesti 3 ja puoli vuotta (erosta puoli vuotta).
Uneton MalmillaPerjantai 17.02.2006 03:30
Noh kaippa sitä voisi jotain nyt sitten kirjoittaa kun on uneton malmilla tällä hetkellä.
Niin eilen siis en mennyt töihin kun olin niin lopenuupunut ja ahdistunut kun herätyskello soi laitoin sen vaan pois päältä ja jatkoin uniani, en vaan jaksanut ja en sitten ilmottanut töihinkään että en tullut paikalle, pitää tänään jotain selittää töissä miksi näin tapahtui, oli vaan niin poikki. Noh mutta kuitenkin kun sain nukuttua hyvin (no hyvin ja hyvin jatkuvasti vaan näin unia ja unia varmaan näin 6-7 eri unta ja en päässyt syvään uneen jolloin aivoni rauhoittuisi).
Nyt kun puoli vuotta on tulossa täyteen erosta niin sellaista usvaa tämä eläminen on ollut ja kokoaika tuntunut ettei elämässä ole mitään suuntaa tai järkeä. Taidan olla koukussa suhteisiin ja rakkauteen . Sen kuitenkin olen huomannut että rakkaus exääni on pikkuhiljaa kadonnut mutta edelleenkin välillä ikävöin häntä ja varsinkin silloin jos olen nähnyt unta hänestä niin kokopäivä on persiistä sen jälkeen.
Muutenkin paljon asioita ollut mielessäni ja hirveästi analysoinut tunteitani ja mietin uskallanko antaa tunteitten valloilleen jos päästän niin tiedän ettei se tekisi hyvää minulle koska voi olla että loukkaisin vain itseäni siinä. Välistä tuntuu, että olen niin kuollut sisälläni että mikään ei tunnu miltään mutta sitten taas tulee välkähdyksiä siitä kadonneesta minusta joka katosi eron saatossa ja nyt on tämä apaattinen alkoholisti-minä.
Äiti lähetti tässä aamulla taas lämmittävän tekstiviestin:
"Tottakai olet hirveän väsynyt ja uupunut. Tunteitten kohtaaminen ja läpikäyminen on tosi, tosi rankkaa. Sinua on läpi elämän loukattu ja se, mitä Jonna (eli exäni) teki ja sanoi oli valtava loukkaus. Vaatii todellista sisua ja rohkeutta kohdata omat tunteensa. Harva tekee niin. Olen tosi ylpeä sinusta!!!"
Kyllähän tuo viesti lämmitti sydäntäni mutta oikeasti mietin miten äitini voi olla ylpeä minusta? siis oikeesti mä olen tällä hetkellä sellainen musta lammas meidän perheessä että, mä en ole onnistunut elämässäni missään, paljon olen yrittänyt antaa mutta mitä mulla on? Erittäin masentunut ja itseinhoinen minäkuva, epäonnistuja työelämässä, koulutuksessa, veli oli ensimmäinen joka toi lapsenlapsia (ja hän ei edes haluaisi elää perhe-elämää ja itse olisin ollut valmis exän kanssa....ironista), ainut miten olen niin olen taakkana vanhempieni lompakolle ....Miksi minä yritän vaikka tiedän aina lopputuloksen? *huokaus*
Monesti tuntuu että en elä itselleni ollenkaan vaan elän sen takia että muilla olisi parempiolla, mä en ole koskaan ajatellut itseäni ja miten ihmeessä pystyisin noin vain ajattelemaan itseäni kun en ole koskaan tehnyt niin? Mä en ole tottunut sanomaan suoraan asioita, pelkään että toinen loukkantuu (huoh), Jos minua on loukattu niin en sano siitä mitään koska en halua toisille pahaaoloa, mä yritän tehdä aina kaikkeni että toisilla olisi hyvä olla ja minä en pystyisi sanomaan jollekkin että nyt voisit lähteä koska minulle tulisi kauhea syyllinen olo, että loukkasin toisen mieltä.
Hyvin harva ihminen tietää mun sisintä minkälaista taistelua mä käyn itseni kanssa jokaikinen päivä, useimmat näkee tämän hilpeän ja "iloisen" ulkokuoren vaikka oikeasti mieleni on todella musta, niin paljon vihaa, niin paljon surua, niin paljon tuskaa. Mun olis niin paljon helpompaa jos kykenisin olemaan että teen mikä tuntuisi hyvälle mutta mites teet kun ajattelen aina toisia? Siksi oli tämän uutukaisen kanssa laitettava poikki koska hänellä alkoi tulemaan tunteita kohtaani ja minulla taas ei, nautin hänen seurastaan mutta en kokenut mitään sellaista mitä hän olisi halunut joten se oli laitettava heti poikki ettei mene liian pitkälle.
Jos minulla ei olisi omaatuntoa niin olisin pystynyt jatkamaan vaikka kuinka pitkään tämän uutukaisen kanssa koska myönnän että se läheisyys tuntu hyvältä mutta mielummin olen sitten yksin kun rikon toista.
Miksei vaan tulisi kohdalle sellainen ihminen joka oikeasti välittäisi minusta, osaisi rakastaa minua sellaisena kun minä olen eikä minun tarvitsisi muuttua ja olla aina se helkutin tukipilari johon aina puretaan kaikki pska, voisin olla heikko, voisin itkeä, voisin suuttua, tuntisin rakkautta ja edes välillä tulisi halauksia ilman mitään syytä ja sanottaisi, että "minä rakastan sinua"? Mikä tuossa mättää? Miksi löydän naisia joille olen työkalu ja olkapää? Miksi näissä suhteissa minulla ei ole saanut olla pahaolla? miksi minun täytyy aina kestää kaikki? Mä tein aina kaikkeni toisen eteen miksen saanut edes pieniä välittämisen tai rakkauden merkkejä?
Niin eilen siis en mennyt töihin kun olin niin lopenuupunut ja ahdistunut kun herätyskello soi laitoin sen vaan pois päältä ja jatkoin uniani, en vaan jaksanut ja en sitten ilmottanut töihinkään että en tullut paikalle, pitää tänään jotain selittää töissä miksi näin tapahtui, oli vaan niin poikki. Noh mutta kuitenkin kun sain nukuttua hyvin (no hyvin ja hyvin jatkuvasti vaan näin unia ja unia varmaan näin 6-7 eri unta ja en päässyt syvään uneen jolloin aivoni rauhoittuisi).
Nyt kun puoli vuotta on tulossa täyteen erosta niin sellaista usvaa tämä eläminen on ollut ja kokoaika tuntunut ettei elämässä ole mitään suuntaa tai järkeä. Taidan olla koukussa suhteisiin ja rakkauteen . Sen kuitenkin olen huomannut että rakkaus exääni on pikkuhiljaa kadonnut mutta edelleenkin välillä ikävöin häntä ja varsinkin silloin jos olen nähnyt unta hänestä niin kokopäivä on persiistä sen jälkeen.
Muutenkin paljon asioita ollut mielessäni ja hirveästi analysoinut tunteitani ja mietin uskallanko antaa tunteitten valloilleen jos päästän niin tiedän ettei se tekisi hyvää minulle koska voi olla että loukkaisin vain itseäni siinä. Välistä tuntuu, että olen niin kuollut sisälläni että mikään ei tunnu miltään mutta sitten taas tulee välkähdyksiä siitä kadonneesta minusta joka katosi eron saatossa ja nyt on tämä apaattinen alkoholisti-minä.
Äiti lähetti tässä aamulla taas lämmittävän tekstiviestin:
"Tottakai olet hirveän väsynyt ja uupunut. Tunteitten kohtaaminen ja läpikäyminen on tosi, tosi rankkaa. Sinua on läpi elämän loukattu ja se, mitä Jonna (eli exäni) teki ja sanoi oli valtava loukkaus. Vaatii todellista sisua ja rohkeutta kohdata omat tunteensa. Harva tekee niin. Olen tosi ylpeä sinusta!!!"
Kyllähän tuo viesti lämmitti sydäntäni mutta oikeasti mietin miten äitini voi olla ylpeä minusta? siis oikeesti mä olen tällä hetkellä sellainen musta lammas meidän perheessä että, mä en ole onnistunut elämässäni missään, paljon olen yrittänyt antaa mutta mitä mulla on? Erittäin masentunut ja itseinhoinen minäkuva, epäonnistuja työelämässä, koulutuksessa, veli oli ensimmäinen joka toi lapsenlapsia (ja hän ei edes haluaisi elää perhe-elämää ja itse olisin ollut valmis exän kanssa....ironista), ainut miten olen niin olen taakkana vanhempieni lompakolle ....Miksi minä yritän vaikka tiedän aina lopputuloksen? *huokaus*
Monesti tuntuu että en elä itselleni ollenkaan vaan elän sen takia että muilla olisi parempiolla, mä en ole koskaan ajatellut itseäni ja miten ihmeessä pystyisin noin vain ajattelemaan itseäni kun en ole koskaan tehnyt niin? Mä en ole tottunut sanomaan suoraan asioita, pelkään että toinen loukkantuu (huoh), Jos minua on loukattu niin en sano siitä mitään koska en halua toisille pahaaoloa, mä yritän tehdä aina kaikkeni että toisilla olisi hyvä olla ja minä en pystyisi sanomaan jollekkin että nyt voisit lähteä koska minulle tulisi kauhea syyllinen olo, että loukkasin toisen mieltä.
Hyvin harva ihminen tietää mun sisintä minkälaista taistelua mä käyn itseni kanssa jokaikinen päivä, useimmat näkee tämän hilpeän ja "iloisen" ulkokuoren vaikka oikeasti mieleni on todella musta, niin paljon vihaa, niin paljon surua, niin paljon tuskaa. Mun olis niin paljon helpompaa jos kykenisin olemaan että teen mikä tuntuisi hyvälle mutta mites teet kun ajattelen aina toisia? Siksi oli tämän uutukaisen kanssa laitettava poikki koska hänellä alkoi tulemaan tunteita kohtaani ja minulla taas ei, nautin hänen seurastaan mutta en kokenut mitään sellaista mitä hän olisi halunut joten se oli laitettava heti poikki ettei mene liian pitkälle.
Jos minulla ei olisi omaatuntoa niin olisin pystynyt jatkamaan vaikka kuinka pitkään tämän uutukaisen kanssa koska myönnän että se läheisyys tuntu hyvältä mutta mielummin olen sitten yksin kun rikon toista.
Miksei vaan tulisi kohdalle sellainen ihminen joka oikeasti välittäisi minusta, osaisi rakastaa minua sellaisena kun minä olen eikä minun tarvitsisi muuttua ja olla aina se helkutin tukipilari johon aina puretaan kaikki pska, voisin olla heikko, voisin itkeä, voisin suuttua, tuntisin rakkautta ja edes välillä tulisi halauksia ilman mitään syytä ja sanottaisi, että "minä rakastan sinua"? Mikä tuossa mättää? Miksi löydän naisia joille olen työkalu ja olkapää? Miksi näissä suhteissa minulla ei ole saanut olla pahaolla? miksi minun täytyy aina kestää kaikki? Mä tein aina kaikkeni toisen eteen miksen saanut edes pieniä välittämisen tai rakkauden merkkejä?
Uusi viikko, samat tunteetKeskiviikko 15.02.2006 11:52
Pitääpi varmaan tääs vähän päivittää päiväkirjaa. Olen huomannut että olen ollut tässä melkein yli kuukauden äärettömän väsynyt kokoaika, nyt vasta vähänaikaa sitten huomannut miten väsynyt mä olen jatkuvasti, ei ole energiaa oikeen mihinkään muuhun kun työssäkäyntiin. Paljon ristiriitaisia tunteitakin velloo sisällä, en tiedä mitä tehdä niitten kanssa, toisaalta haluaisin päästää ne ulos kunnolla mutta sitten taas pelkään mitä siitä seuraa ja se on asia mitä minä en halua. Pelkään että itse rikkoudun pahasti jos annan tunteitteni tulla kunnolla pinnalle. Sitä on hyvin hyvin sekaisin itsensä kanssa, en taaskaan osaa oikeen sanoa juuta tai jaata ja kaikki mitä sanon on niin sekavaa että täytyy olla rocket scientist jotta ymmärtäisi mun kirjoituksia .
Erosta kulunut vasta puoli vuotta ja edelleen hyvin sekaisin itseni kanssa ja tunteitteni kanssa että en tiedä mitä helevataa sitä pitäisi tehdä, antaa vaan tunteitten tulla? vai pitää niitä sisällä? Jos antaisin tunteitteni tulla se toisi lisää ongelmia ja lisää ongelmia en halua enään, ei ole voimia käydä läpi uusia ongelmia.
Helkutti sitä on sekaisin itsensä kanssa, olisikin helppoja vastauksia, helppoja tekoja, mutta ei kaikki pitää olla niin prkl vaikeeta....haluisin vaan olla poissa ihmisten ilmoilta ja vaan kadota uniin niin olisi helpompaa tämä eläminen
Erosta kulunut vasta puoli vuotta ja edelleen hyvin sekaisin itseni kanssa ja tunteitteni kanssa että en tiedä mitä helevataa sitä pitäisi tehdä, antaa vaan tunteitten tulla? vai pitää niitä sisällä? Jos antaisin tunteitteni tulla se toisi lisää ongelmia ja lisää ongelmia en halua enään, ei ole voimia käydä läpi uusia ongelmia.
Helkutti sitä on sekaisin itsensä kanssa, olisikin helppoja vastauksia, helppoja tekoja, mutta ei kaikki pitää olla niin prkl vaikeeta....haluisin vaan olla poissa ihmisten ilmoilta ja vaan kadota uniin niin olisi helpompaa tämä eläminen
Viikko taas takanaLauantai 11.02.2006 18:30
Kelataanpas miten tämä viikko on mennyt. Noh suurimmaksi osaksi on mennyt ihan kivasti, aamut ovat edelleen vaikeita kun silloin pahiten exä tulee mieleen tai on mielessä....edelleen olen nähnyt liian usein unta hänestä kuten viimekin yönä , tyytyväisenä itseeni siinä mielessä että 4 päivää olen ollut ilman viinaa 5 jos yhden päivän paria siideriä ei lasketa joten sillä saralla on nyt ollut plussan puolella. Edelleen olen melko ankara ja itsesyyttöinen eron suhteen vaikka olenkin nyt pikkuhiljaa ruvennut oivaltamaan että ei ero minun syyni ollut koska oikeastaan en mä ole tehnyt mitään suuria virheitä suhteeni aikana, exä ei sitten vaan ollut se oikea minulle, se on hänen oma mokansa jos jätti miehen joka pisti kaikkensa suhteen eteen ja yritti tehdä kaikkensa että se toimisi. Tottakai edelleen tulee ikäväkohtauksia kun edelleen se ero tapahtui liian äkkiä ettei ollut mitään varoituksia tai ajatuksia että se tapahtuisi.
Sekasinhan sitä on itsensä kanssa kun ei uskalla antaa lupaa itsellensä tiettyihin tunteisiin ja yrittää pitää niitä sisällä koska ei halua tulla enään rikotuksi enempää. Menneisyys ja muistot on kahlinnut mut todella tiukasti ja hyvin vaikea yrittää mennä eteenpäin elämässä.
Sekasinhan sitä on itsensä kanssa kun ei uskalla antaa lupaa itsellensä tiettyihin tunteisiin ja yrittää pitää niitä sisällä koska ei halua tulla enään rikotuksi enempää. Menneisyys ja muistot on kahlinnut mut todella tiukasti ja hyvin vaikea yrittää mennä eteenpäin elämässä.
Outo testi...Perjantai 10.02.2006 18:04
1. minkä värisellä tuolilla istut nyt?
- Mustalla
2. minkä värinen paita sinulla on päällä?
- Tumman sininen
3. millainen logo/tausta sinulla on nyt kännykässä?
- Oma surkea pärstä
4. mikä on kännykässäsi soittoäänenä?
- Teräsbetoni - Taivas lyö tulta
5. ketä mietit juuri nyt (mainitse henkilö nimeltä)?
- Ansku
6. montako tuntia nukuit viime yönä/viimeksi kun nukuit?
- 7 tuntia
7. tuorekurkku vai suolakurkku?
- Suolakurkku
8. joululoma vai kesäloma
- Kesäloma
9. mikä on toinen nimesi?
- Juhani
10. mikä on viimeisin sana jonka sanoit?
- Häh?
11. kenelle sen sanoit?
- Itselle
12. mitä odotat tällä hetkellä eniten?
- Perjantai-iltaa
13. millä kulkuneuvolla viimeksi liikuit? (auto, linja-auto, pyörä jne.)
- Junalla
14. mitä pelkäät tällä hetkellä eniten?
- Yksinäisyyttä
15. mikä on toiveammattisi?
- ATK-Tukihenkilö (hetkinen sehän mä olen jo)
16. voisitko kuvitella olevasi opettaja?
- En
17. minkälaista liikuntaa harrastatat?
- Uimista kait
18. paljonko olet pitkä?
- 181cm
19. mitä kuuntelet juuri nyt?
51 koodia - Pimeyteen
20. montako lävistystä sinulla on?
- Nolla
21. missä lävistykset ovat? (nenässä, huulessa, korvissa jne.)
- Ei niin missään
22. mitä sinulle tulee mieleen sanasta vaahto?
- Ei mitään...kahvi
23. minkä nimistä lehteä luit viimeksi?
- Mikrobittiä
24. minkä merkkistä huulirasvaa käytät?
- En muista nimee
25. onko tylsää juuri nyt
- Eipä oikeastaan
26. keneltä sait viimeksi viestin kännykkääsi?
- *shadowilta*
27. minkä väriset hiukset sinulla on?
- Mustansiniset
28. mitä kappaletta inhoat? (laita myös esittäjä)
- Crazy Frogin kaikki kappaleet
29. kampaatko hiuksesi joka päivä?
- En
30. kuinka usein käyt saunassa?
- Lauantaisin ja aina kun voi
31. minkä merkkinen polkupyörä sinulla on (jos on)?
- Ei ole
32. minkä merkkistä ja tuoksuista suihkusaippuaa käytät?
- Hmm, enpä muista nimeä
33. minkä värinen hiusharjasi on?
- Vihreä
34. Ilkka, Pete vai Katri?
- Katri?
35. Kuka ihminen on tällä hetkellä lähimpänä sinua?
- Ansku
36. Minkä numeron sait viimeisimmästä kokeestasi?
- Öö siis milloin?
37. Minkä laulun sanat menee näin: "sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet. sä väsyit kylpyhuoneeseen..."?
- Apulanta-Ilona
38. seurusteletko jonkun kanssa?
- En
39. mikä on tavoitteesi?
- Saada rakastava parisuhde
40. mitä katsoit viimeksi telkkarista?
- Lost
41. mitä kanavaa katsot eniten?
- SubTV:tä
42. mihin maahan haluaisit matkustaa?
- Japaniin
43. mitä söit viimeksi?
- Hampurilaista
- Oletko ikinä jäänyt luokallesi:
- En
- Oletko ihastunut johonkin:
- Jaa-a mitenköhän tuon sanoisi...
-Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi:
- En
- Lempieläin:
- Ehdottomasti Kissa
- Kuka on paras ystäväsi:
- Ansku ja Tuomo
- Oletko koskaan hakannut ketään:
- En
- Kenen kanssa puhut eniten puhelimessa:
- Äiteen
- Vietätkö paljon aikaa internetissä:
- Vietän
- Vihaatko koulua:
- Kyllä
- Onko sinulla sosiaalista elämää:
- Jonkinlaista juu
- Pidätkö matkustamisesta:
- Kohtalaisesti
- Oletko hemmoteltu:
- En
- Juotko paljon vettä:
- Enpä paljoa
- Mitä hammastahnaa käytät:
- Jotain Lidlin
- Onko sinulla kännykkää:
- Kyllä
- Jos on, niin minkä merkkinen:
- Samsung
- Onko sinulla rusketusta:
- Olen kalkkilaivan kapteeni
-Ärsyynnytkö helposti:
- En
- Miten purat vihaasi:
- En oikeen pura
- Oletko koskaan saanut potkuja töistä:
- Olen
- Oletko töissä:
- Olen
- Haaveiletko paljon:
- Haaveilen
-Millaisen tatuoinnin haluaisit:
- Viivakoodin
- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus:
- "Näytät ihan Uniklubin laulajalta....seksikäs"
-Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa:
- Tottakai
- Milloin oksensit viimeksi:
- Hmm, siitä on vähäsen aika
- Kengännumerosi:
- 42,5
- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä:
- Ihan jees, vähän masentuneinen
- Mainitse yksi huono puolesi:
- Pelkuruus
- Menisitkö naimisiin rahan takia:
- En
- Oletko enemmän äidin vai isän poika/tyttö:
- Äidin
KIRJOITTAVATKO IHMISET NIMESI VÄÄRIN?
- Ei
>JÄTTÄISITKÖ SUKUNIMESI, JOS SINUSTA TULISI KUULUISA?
- En
>HENKINEN IKÄSI?
- 37v
>KUINKA VANHA HALUAISIT OLLA?
- Sama kuin nyt
>OIKEA/VASEN/MOLEMMAT KÄDET
- Oikea
>PUHUTKO MUITA KIELIÄ
- Englantia
>ELÄTKÖ ELÄMÄÄSI JUURI NYT?
- En
>VIHAATKO ITSEÄSI?
- Osittain
>ONKO SINULLA PAHOJA TAPOJA?
- Jokaisella on
>JOS ELÄMÄSTÄSI TEHTÄISI ELOKUVA, MIKÄ SEN NIMI OLISI?
- "Kiltin pojan kohtalo masennuksen kourissa"
>OSAATKO LAULAA?
- En hyvin
>TYKKÄÄTKÖ VIETTÄÄ AIKAA YKSIN?
- Joskus
>ONKO ELÄMÄSI OLLUT HIENOA TÄHÄN MENNESSÄ
- Kaksi vuotta sitten oli hienoa
>OLETKO MUIDEN MIELESTÄ KAUNIS?
- No miehistä ei voi oikein sanoa noin, ehkä luonne on kaunis ?
>OLETKO ITSEVARMA
- ATK-hommissa kyllä muuten en
>TAJUAVATKO MUUT SINUT AINA VÄÄRIN?
- Dysfasian takia välillä ymmärretään väärin
>POLTATKO?
- Ainoastaan kännissä
>LUETKO SANOMALEHTIÄ?
- Joskus
>KÄVELETKÖ SATEESSA?
- Jos on pakko
OLETKO KOSKAAN
>SATUTTANUT ITSEÄSI?
- Olen
>OLLUT RAKASTUNUT?
- Olen
>UINUT ALASTI?
- Olen
>OLLUT LEIKKAUKSESSA?
- Joskus ammoisina aikoina
>NUKKUNUT ULKONA?
- Juuh
>OLLUT SYÖMÄTTÄ YHTENÄ PÄIVÄNÄ?
- Olen
>NUKKUNUT VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN EDUSTAJAN KANSSA SAMASSA SÄNGYSSÄ
HARRASTAMATTA SEKSIÄ?
- Kyllä
>NUKKUNUT KOKO PÄIVÄÄ?
- Kyllä
>OLLUT TV:SSÄ TAI RADIOSSA?
- Prismassa vuonna nakki ja leipä
>ONKO SINULLA YHTÄÄN HOMOSEKSUAALISTA YSTÄVÄÄ?
- Ei
>PARAS INSIDE-VITSINNE?
- Kaippa vetää Efexoria viivana nenään?
>KENEN LUONA OLIT VIIMEKSi?
- Tuomon
>JOLLE NAUROIT?
- Ansku
>JOKA NAUROI SINULLE?
- Ansku
>JOKA SAI SINUT KUUMAKSI?
- Ansku
>JOTA AJATTELIT?
- Ansku
>JONKA KANSSA KATSOIT ELOKUVAN
- Mira
- Mustalla
2. minkä värinen paita sinulla on päällä?
- Tumman sininen
3. millainen logo/tausta sinulla on nyt kännykässä?
- Oma surkea pärstä
4. mikä on kännykässäsi soittoäänenä?
- Teräsbetoni - Taivas lyö tulta
5. ketä mietit juuri nyt (mainitse henkilö nimeltä)?
- Ansku
6. montako tuntia nukuit viime yönä/viimeksi kun nukuit?
- 7 tuntia
7. tuorekurkku vai suolakurkku?
- Suolakurkku
8. joululoma vai kesäloma
- Kesäloma
9. mikä on toinen nimesi?
- Juhani
10. mikä on viimeisin sana jonka sanoit?
- Häh?
11. kenelle sen sanoit?
- Itselle
12. mitä odotat tällä hetkellä eniten?
- Perjantai-iltaa
13. millä kulkuneuvolla viimeksi liikuit? (auto, linja-auto, pyörä jne.)
- Junalla
14. mitä pelkäät tällä hetkellä eniten?
- Yksinäisyyttä
15. mikä on toiveammattisi?
- ATK-Tukihenkilö (hetkinen sehän mä olen jo)
16. voisitko kuvitella olevasi opettaja?
- En
17. minkälaista liikuntaa harrastatat?
- Uimista kait
18. paljonko olet pitkä?
- 181cm
19. mitä kuuntelet juuri nyt?
51 koodia - Pimeyteen
20. montako lävistystä sinulla on?
- Nolla
21. missä lävistykset ovat? (nenässä, huulessa, korvissa jne.)
- Ei niin missään
22. mitä sinulle tulee mieleen sanasta vaahto?
- Ei mitään...kahvi
23. minkä nimistä lehteä luit viimeksi?
- Mikrobittiä
24. minkä merkkistä huulirasvaa käytät?
- En muista nimee
25. onko tylsää juuri nyt
- Eipä oikeastaan
26. keneltä sait viimeksi viestin kännykkääsi?
- *shadowilta*
27. minkä väriset hiukset sinulla on?
- Mustansiniset
28. mitä kappaletta inhoat? (laita myös esittäjä)
- Crazy Frogin kaikki kappaleet
29. kampaatko hiuksesi joka päivä?
- En
30. kuinka usein käyt saunassa?
- Lauantaisin ja aina kun voi
31. minkä merkkinen polkupyörä sinulla on (jos on)?
- Ei ole
32. minkä merkkistä ja tuoksuista suihkusaippuaa käytät?
- Hmm, enpä muista nimeä
33. minkä värinen hiusharjasi on?
- Vihreä
34. Ilkka, Pete vai Katri?
- Katri?
35. Kuka ihminen on tällä hetkellä lähimpänä sinua?
- Ansku
36. Minkä numeron sait viimeisimmästä kokeestasi?
- Öö siis milloin?
37. Minkä laulun sanat menee näin: "sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet. sä väsyit kylpyhuoneeseen..."?
- Apulanta-Ilona
38. seurusteletko jonkun kanssa?
- En
39. mikä on tavoitteesi?
- Saada rakastava parisuhde
40. mitä katsoit viimeksi telkkarista?
- Lost
41. mitä kanavaa katsot eniten?
- SubTV:tä
42. mihin maahan haluaisit matkustaa?
- Japaniin
43. mitä söit viimeksi?
- Hampurilaista
- Oletko ikinä jäänyt luokallesi:
- En
- Oletko ihastunut johonkin:
- Jaa-a mitenköhän tuon sanoisi...
-Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi:
- En
- Lempieläin:
- Ehdottomasti Kissa
- Kuka on paras ystäväsi:
- Ansku ja Tuomo
- Oletko koskaan hakannut ketään:
- En
- Kenen kanssa puhut eniten puhelimessa:
- Äiteen
- Vietätkö paljon aikaa internetissä:
- Vietän
- Vihaatko koulua:
- Kyllä
- Onko sinulla sosiaalista elämää:
- Jonkinlaista juu
- Pidätkö matkustamisesta:
- Kohtalaisesti
- Oletko hemmoteltu:
- En
- Juotko paljon vettä:
- Enpä paljoa
- Mitä hammastahnaa käytät:
- Jotain Lidlin
- Onko sinulla kännykkää:
- Kyllä
- Jos on, niin minkä merkkinen:
- Samsung
- Onko sinulla rusketusta:
- Olen kalkkilaivan kapteeni
-Ärsyynnytkö helposti:
- En
- Miten purat vihaasi:
- En oikeen pura
- Oletko koskaan saanut potkuja töistä:
- Olen
- Oletko töissä:
- Olen
- Haaveiletko paljon:
- Haaveilen
-Millaisen tatuoinnin haluaisit:
- Viivakoodin
- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus:
- "Näytät ihan Uniklubin laulajalta....seksikäs"
-Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa:
- Tottakai
- Milloin oksensit viimeksi:
- Hmm, siitä on vähäsen aika
- Kengännumerosi:
- 42,5
- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä:
- Ihan jees, vähän masentuneinen
- Mainitse yksi huono puolesi:
- Pelkuruus
- Menisitkö naimisiin rahan takia:
- En
- Oletko enemmän äidin vai isän poika/tyttö:
- Äidin
KIRJOITTAVATKO IHMISET NIMESI VÄÄRIN?
- Ei
>JÄTTÄISITKÖ SUKUNIMESI, JOS SINUSTA TULISI KUULUISA?
- En
>HENKINEN IKÄSI?
- 37v
>KUINKA VANHA HALUAISIT OLLA?
- Sama kuin nyt
>OIKEA/VASEN/MOLEMMAT KÄDET
- Oikea
>PUHUTKO MUITA KIELIÄ
- Englantia
>ELÄTKÖ ELÄMÄÄSI JUURI NYT?
- En
>VIHAATKO ITSEÄSI?
- Osittain
>ONKO SINULLA PAHOJA TAPOJA?
- Jokaisella on
>JOS ELÄMÄSTÄSI TEHTÄISI ELOKUVA, MIKÄ SEN NIMI OLISI?
- "Kiltin pojan kohtalo masennuksen kourissa"
>OSAATKO LAULAA?
- En hyvin
>TYKKÄÄTKÖ VIETTÄÄ AIKAA YKSIN?
- Joskus
>ONKO ELÄMÄSI OLLUT HIENOA TÄHÄN MENNESSÄ
- Kaksi vuotta sitten oli hienoa
>OLETKO MUIDEN MIELESTÄ KAUNIS?
- No miehistä ei voi oikein sanoa noin, ehkä luonne on kaunis ?
>OLETKO ITSEVARMA
- ATK-hommissa kyllä muuten en
>TAJUAVATKO MUUT SINUT AINA VÄÄRIN?
- Dysfasian takia välillä ymmärretään väärin
>POLTATKO?
- Ainoastaan kännissä
>LUETKO SANOMALEHTIÄ?
- Joskus
>KÄVELETKÖ SATEESSA?
- Jos on pakko
OLETKO KOSKAAN
>SATUTTANUT ITSEÄSI?
- Olen
>OLLUT RAKASTUNUT?
- Olen
>UINUT ALASTI?
- Olen
>OLLUT LEIKKAUKSESSA?
- Joskus ammoisina aikoina
>NUKKUNUT ULKONA?
- Juuh
>OLLUT SYÖMÄTTÄ YHTENÄ PÄIVÄNÄ?
- Olen
>NUKKUNUT VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN EDUSTAJAN KANSSA SAMASSA SÄNGYSSÄ
HARRASTAMATTA SEKSIÄ?
- Kyllä
>NUKKUNUT KOKO PÄIVÄÄ?
- Kyllä
>OLLUT TV:SSÄ TAI RADIOSSA?
- Prismassa vuonna nakki ja leipä
>ONKO SINULLA YHTÄÄN HOMOSEKSUAALISTA YSTÄVÄÄ?
- Ei
>PARAS INSIDE-VITSINNE?
- Kaippa vetää Efexoria viivana nenään?
>KENEN LUONA OLIT VIIMEKSi?
- Tuomon
>JOLLE NAUROIT?
- Ansku
>JOKA NAUROI SINULLE?
- Ansku
>JOKA SAI SINUT KUUMAKSI?
- Ansku
>JOTA AJATTELIT?
- Ansku
>JONKA KANSSA KATSOIT ELOKUVAN
- Mira
Mitä on päällä haastePerjantai 10.02.2006 17:14
"Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta."
Okeih
Noh minulla on päällä boxerit, t-paita, sukat.
Ikiroutainen, Sister_May, herr_doktor,Johna-, öö ei nyt tule mieleen prkl
Okeih
Noh minulla on päällä boxerit, t-paita, sukat.
Ikiroutainen, Sister_May, herr_doktor,Johna-, öö ei nyt tule mieleen prkl
VittuTorstai 09.02.2006 12:48
Niinhän se menee kun tulee ajateltua entistä suhdetta niin se masennus pääsee päälle ja tolkuttamaan itselle jatkuvalla syötöllä minkälainen epäonnistuja olen, miten en pysty pitämään kenestä joihin rakastun kiinni, kaikki jättää ja tulen olemaan yksin. No hyvä kuitenkin että olo kesti edes 4 päivää hyvänä, on sekin jotain kait. Nyt vaan haluisin vaan nukkua ja nukkua ja olla poissa maailmalta ja antaa demonieni raiskata mieltäni sitten unissani. Töissä kuitenkin olen mutta mitään en saa aikaseksi, tuijotan näyttöä, itkettää ja ahdistaa...mä haluun pois, mä haluan helpotusta tähän kipuun, mielessä käy jatkuvasti miksi mun on kestettävä tätä? miksi mun on jatkettava eteenpäin? Olenko minä ainoastaan sen takia että voin olla muille ovimatto?
Mietteitä mietteitäKeskiviikko 08.02.2006 23:33
Ilta on hämärtynyt jo melko pitkälle ja aika koomaamista tää on ollut vaikka tyytyväisenä voin olla että nyt on muutaman päivän ollut ilman alkoholia , muuten tää päivä on ollut vaan koneella olemista ja pelaamista. Näissä alkoholittomissa illoissa on ikävä asia kun sitä miettii asioita ja yllätys yllätys exä on mielessä, ei niinkään että ahdistaisi, enemmänkin niin että on vähän surullinen olo kun alitajunta/aivot mikälie tuppaa tuomaan mieleen niitä hyviä asioita joita koin exän kanssa. Ja niitä oli paljon. Mietin mikä ihme siinä on, että olen rakastunut naisiin jotka eivät ole olleet ollenkaan minua varten?
Kaipaan sitä syvällisyyttä jota suhteissani jossain välissä jopa oli, pystyin olemaan oma itseni, pystyin purkamaan omaa pahaoloa eikä minun tarvinnut olla aina se vahva joka piti toisen mielialaa korkealla ja yritin kaikkeni että toiselle tulisi hyväolo. Kaipaan myös niitä ihania iltoja kun vietimme romanttisia iltoja exän kanssa ja pystyimme juttelemaan erilaisista asioista, mä olen kaivannut sitä kun pystyin sanomaan suoraan sydämmestä "minä rakastan sinua" tai "i love you" ja tuntea sitä ylpeyttä että minulla on rakastava puoliso. Mutta kaipailut ei tuo mitään takaisin, ne on kaikki kuollut ja kuopattu, puoli vuotta tulee täyteen ja vaikka elossa olenkin niin tuntuu etten ole elänyt ollenkaan, olen ollut puolikoomassa...kivut on pitänyt minua osittain "hereillä".
Yritän taistella masennustani vastaan mutta tiedän että olen häviämässä tätä taistelua, kun ei ole onnellinen elämään niin ei oikein ole voimia kamppailemaan niin ylivoimaista vihollista vastaan...
Kaipaan sitä syvällisyyttä jota suhteissani jossain välissä jopa oli, pystyin olemaan oma itseni, pystyin purkamaan omaa pahaoloa eikä minun tarvinnut olla aina se vahva joka piti toisen mielialaa korkealla ja yritin kaikkeni että toiselle tulisi hyväolo. Kaipaan myös niitä ihania iltoja kun vietimme romanttisia iltoja exän kanssa ja pystyimme juttelemaan erilaisista asioista, mä olen kaivannut sitä kun pystyin sanomaan suoraan sydämmestä "minä rakastan sinua" tai "i love you" ja tuntea sitä ylpeyttä että minulla on rakastava puoliso. Mutta kaipailut ei tuo mitään takaisin, ne on kaikki kuollut ja kuopattu, puoli vuotta tulee täyteen ja vaikka elossa olenkin niin tuntuu etten ole elänyt ollenkaan, olen ollut puolikoomassa...kivut on pitänyt minua osittain "hereillä".
Yritän taistella masennustani vastaan mutta tiedän että olen häviämässä tätä taistelua, kun ei ole onnellinen elämään niin ei oikein ole voimia kamppailemaan niin ylivoimaista vihollista vastaan...