IRC-Galleria

Ilta on hämärtynyt jo melko pitkälle ja aika koomaamista tää on ollut vaikka tyytyväisenä voin olla että nyt on muutaman päivän ollut ilman alkoholia , muuten tää päivä on ollut vaan koneella olemista ja pelaamista. Näissä alkoholittomissa illoissa on ikävä asia kun sitä miettii asioita ja yllätys yllätys exä on mielessä, ei niinkään että ahdistaisi, enemmänkin niin että on vähän surullinen olo kun alitajunta/aivot mikälie tuppaa tuomaan mieleen niitä hyviä asioita joita koin exän kanssa. Ja niitä oli paljon. Mietin mikä ihme siinä on, että olen rakastunut naisiin jotka eivät ole olleet ollenkaan minua varten?

Kaipaan sitä syvällisyyttä jota suhteissani jossain välissä jopa oli, pystyin olemaan oma itseni, pystyin purkamaan omaa pahaoloa eikä minun tarvinnut olla aina se vahva joka piti toisen mielialaa korkealla ja yritin kaikkeni että toiselle tulisi hyväolo. Kaipaan myös niitä ihania iltoja kun vietimme romanttisia iltoja exän kanssa ja pystyimme juttelemaan erilaisista asioista, mä olen kaivannut sitä kun pystyin sanomaan suoraan sydämmestä "minä rakastan sinua" tai "i love you" ja tuntea sitä ylpeyttä että minulla on rakastava puoliso. Mutta kaipailut ei tuo mitään takaisin, ne on kaikki kuollut ja kuopattu, puoli vuotta tulee täyteen ja vaikka elossa olenkin niin tuntuu etten ole elänyt ollenkaan, olen ollut puolikoomassa...kivut on pitänyt minua osittain "hereillä".

Yritän taistella masennustani vastaan mutta tiedän että olen häviämässä tätä taistelua, kun ei ole onnellinen elämään niin ei oikein ole voimia kamppailemaan niin ylivoimaista vihollista vastaan...