IRC-Galleria

No niin viikonloppu on lähenemässä, mikä on todella mukavaa kun lauantaina on tiedossa kultani ystävän syntymäpäiväbileet . Tää viikko on töissä ollu melko hektistä, ylitöiksi mennyt melkein joka päivä, eilenkin pari tuntia ylitöissä kun piti Hertsikan työkeskuksessa korjata konetta ja samalla asentaa uutta konetta jollekkin työntekijälle, sanottakoon että olin aivan naatti kun himaan pääsin, olisin voinut mennä nukkumaan mutta pidin itseäni hereillä koska muuten en olisi saanut yöllä nukutuksi. Vaikka töissä onkin ollut melko hektistä niin kuitenkin on ollut mukavaa kun töitä ainakin riittää, kuitenkin ovat täällä varuillaan kohdallanni. Toisaalta sen ymmärtää mutta toisaalta suoraan sanottuna vi**ttaa kun ovat varpaillaan kohdallani ja pelkäävät milloin "romahdan"

Noh se nyt on vaan kestettävä kun kuitenkin yli vuoden oli mennyt päin helvettiä ja vaikka nyt meneekin hyvin melkein kaikilla "rintamilla" niin pelko on niin itsellänikin kuin muillakin että milloin taas vajoan synkkyyteen. Onneksi kulta on siinä rinnallani estämässä siinä. Kulta on tuonut elämäniloa taas minuun ja sitä optimismia joka on ollut kauan kadoksissa, juomiseni on vähentynyt mikä on plussaa ja masennus ei niin ole pinnalla nyt.

Pakko se on vaan sanottava että sitä on ihan korviaan myöten rakastunut S:ään, en edelleenkään voi tajuta sitä miten näin vaan tapahtui (siis hyvässä mielessä ), pakko kai se on että risukasaakin välillä paistaa se aurinko ja tämä aurinko joka nyt paistaa on erittäin elämäniloa tuova. Murulla on myös aivan ihania ystäviä joiden kanssa tulen hyvin toimeen, vanhemmatkin ovat mukavia ja jotka kuulemani mukaan myös pitävät minusta, noh toisaalta kyllähän munkin vanhemmat olivat ihan ällikällä lyötyjä murustani varsinkin äiteeni (edelleen hyvällä tavalla)

Tuli tässä nähtyä yksi päivä exäkin tosin selästä mutta kuitenkin näin hänen kipittävän junaan kun olin odottamassa murua. Tunnistin heti kun näin mummuni vanhan nahkatakin hänen päällään , ihmettelin kun rupesi vain hymyilyttämään eikä tullut ahdistusta päälle, voiko tosiaan olla niin että olen pääsemässä hänestä yli? Miten se voi muka olla mahdollista kun hänenhän piti olla se "suuri rakkaus" elämässäni? Ehkä hän ei sitten ollutkaan

Mun on nyt vaan edelleenkin elettävä päivä kerrallaan, nauttia rakkaudesta ja tästä hyvästä olosta joka on koska sitä ei tiedä milloin se seuraava paha asia tapahtuu joka vie taas pimeyteen