IRC-Galleria

Ääh, pitihän se arvata että jossain vaiheessa iskee taas romahdus ja nyt se sitten iski , kauhea masennus ja suru päällä, sitä se on kun on ennestään sairas ja pistänyt kaikkensa peliin 3 ja puolen vuoden suhteelle ja rakastanut toista varauksetta, ikävä exään on jälleen iso . Tiedän sen että en ole valmis rakastamaan varsinkaan näin vähään aikaan kun erostakin on, kaikki haavat on vielä avoinna. Oikeasti jos näkisin exäni niin mä varmaan vaan purskahtaisin itkuun vaan. Mun on oltava rehellinen itselleni: Minä edelleen rakastan exääni hyvin paljon. En tiedä miten kauan kestää ennenkuin kykenen tai pystyn rakastumaan toiseen. Vaikka kaiken kaikkiaan on itsellä mennyt mukavasti mutta minkäs teet kun eroprosessi on vielä pahasti kesken?

Kun heräsin olisin vaan halunut jäädä nukkumaan ja olla ollenkaan heräämättä. Liikää kysymyksiä erosta edelleen mielessä, mikä oli se oikea syy eroon? mistä hän suuttui niin paljon että piti laittaa muuttopaperit menemään? rakastiko hän minua edes? minkälainen minun olisi pitänyt olla?

Tuskaa tämä prosessi on ja en tiedä miten pitkään se jatkuu...