IRC-Galleria

Flunssa rupeaa pikkuhiljaa olemaan ohitse ja sitä ollaan noin 90% toimintavalmiudessa. Vielä on jonkin verran kurkku "outo" ja limaa tulee mutta se on sitä "normaalia" flunssaa mulla, tosin haluaisin että kurkku tulisi normaali kuntoon koska ärsyttää kun ei voi juoda kunnolla

Murulla on tänään haastattelu toiseen osuuspankin konttoriin pasilassa, tämä tuli aika yllätyksenä koska luultiin että kaikki haastattelumahdollisuudet on mennyt ohi sieltä päin mutta näköjään hänen hakemuksensa on siellä voimassa edelleen, olisihan se kiva jos hän saisi töitä tuosta pasilasta niin oltaisiin "naapureita" Mutta aika kyyninen olen koska viimeksi se pettymys oli molemmille niin suuri.

Äitienkin päivä tulossa sunnuntaina ja on mietittävä että menenkö viettämään sitä omien vanhempieni kanssa ja todennäköisesti menen, koska ovat menossa veljelle viettämään sitä ja olisi kiva nähdä veljeäkin pitkästä aikaa. Sinänsä outoa itselle kun ei sitä äitien päivää ole koskaan vietetty meidän perheessä mutta muutoksia tässä on tullut paljon joten eiköhän näihinkin totu.

Viime yönä näin aika ihmeellistä unta; siinä oltiin exän kanssa ja tavattiin puhumaan asioista (emme olleet yhdessä vaan seuruselimme nykyisten kumppaneittemme kanssa), semmoista ystävien välistä keskustelua se oli, ei ahdistanut tai mitään, tuntui että alitajuntani olisi vihdoinkin antanut anteeksi tai lopettanut vihanpidon koska "järkeni" on sen jo tehnyt, olisikohan tämä sitä lopullista irtiottoa exästä? Ainakin toivon niin. Unen jälkeen oli aika herkkä olo, koska siinä unessa tuli keskusteltua kaikista asioista; erosta, tapahtumista, nykyisistä seurustelusuhteista yms. Tuli jotenkin sellainen "closure" eroon siinä. Pakko sanoa että aikamoisen reissun oon tehnyt eron jälkeen, käyden sitä helvetillistä prosessia läpi mutta uskon että "it was worth it". Tunnen itseni niin paljon tasapainoisemmaksi, iloisemmaksi, pystynyt lopettamaan lääkkeet kokonaan. Nyt kun itse olen tervetynyt aika hyvään kuntoon niin ymmärrän myös sitä mitä exä joutui käymään läpi kanssani varsinkin kun asuimme pienessä asunnossa 3 vuotta saman katon alla jossa ei ollut tilaa itselle. Inhottavaa kun on sanottava mutta totuushan on se että ero on kasvattanut minua henkisesti.

Mutta varmasti suurin asia joka on auttanut minua pääsemään pois pohjalta on muruseni, hän on jaksanut olla tukena vaikeina hetkinä, kestänyt minun omia ärsyttäviä tapojani ja tuntuu että olen tasapainoisessa parisuhteessa. Me kiusataan toisiamme hyvin paljon, ärjytään mutta koskaan siinä ei ole vahinkomieltä vaan siinä kuitenkin tuntee sen rakkauden (okei noh ärjymisessä se välillä unohtuu kun joskus kiehuu yli) mutta hän on opettanut minua pistämään vastaan, pystyn olemaan itsepäinen ja en alistu helposti. Ja hänen ukiltaan olen oppinut kanssa parisuhteen saloja (hänellä kun oli 60 vuoden avioliitto takana).

Tärkeintä mitä itse pidän parisuhteessa ennenkaikkea on se, että kommunikaatio pysyy yllä, vaikeita asioita ei lakaista maton alle koska silloin ongelmat kasvavat isommiksi ja lopulta ylitsepääsemättömiksi.