IRC-Galleria

Ja niin se jatkuu taas, eilinen vaikka meni ihan ok niin sitä tuli taas kerran viilleltyä. Tuli taas juotua melkoisesti, onneksi tosin en viiltäny kun pari naarmua käteen mutta kyllä tää elämä on yhtä kamppailua, surua, pahaaoloa. Ja kaikki tämä pska mitä on tapahtunut alkoi siitä kun exä jätti minut kuin nalli kalliolle, toivottavasti hän on tyytyväinen elämäänsä ja tyytyväinen mitä hän aiheutti minulle. Minusta on tullut alkoholisti-itsetuhoinen ja ihmiset ovat hyvin huolissani minusta ja pelkäävät että tapan vielä itseni. Onneksi nyt kuitenkin on viikottain kriisipisteessä ajat niin pääsen käymään läpi näitä asioita. Tiedän hyvin että alkoholi lisää itsetuhoisuutta ennestään mutta se on aina helppo sanoa että lopeta juominen....ensinnäkin elämässäni ei ole mitään minkä vuoksi lakata juomista mutta yritän kuitenkin olla viiltelemättä etten joku kerta viillä ranteitani auki kännissä.

Oon jokapäivä äärettömän väsynyt, vaikka saankin nukuttua niin aivoni eivät pääse rentoutumaan kun näen vain unia, unia ja unia, olen jatkuvasti surullinen, vihainen siitä miten huonoonkuntoon olen tullut kun kuspää exä jätti minut, mitä mun olo on huolestuttanut ihmisiä.

Oon vaan niin väsynyt...