IRC-Galleria

Olen sitä mieltä että pitäisi lailla kieltää kännyköiden käyttö kännissä , perjantaina tuli oltua kyllä semmoisessa kunnossa että huhhuh sentään, vaikka sen illan piti mennä ihan rauhallisissa normaalissa "kuukausittaisessa" kännipäivässä niin pitihän sitä sitten lähteä baariin prkl . Mulla oli filmi kadonnut ihan totaalisesti, ainoat muistikuvat jotka on jäänyt oli että käyn yrjöämässä baarin vessassa ja toinen junan vessassa, olin kuulemma lähetellyt paljon todella ahdistuksellisia tekstareita mistä mulla ei ole mitään muistikuvaa . Ei enään tuollaisia kiitos, tulee vaan entistä pahempi olo ja se jos mikä on varma tapa joutua takaisin sinne loukkuun josta olen päässyt pois. Se mainos jota nyt on näkynyt katukuvassa "kännissä-olet-ääliö.fi" on kyllä täysin oikein varsinkin omassa kohdassani ja kaiken kukkuraksi kun piti lauantaina "aikaisin" lähteä jo liikenteeseen ja onneksi lähdinkin vaikka kankkunen oli päällä. Kyllä lauantaina hävetti kun sain kuulla mitä viestejä olin lähetellyt noh omaa typeryyttä tuo vaan oli ja sainkin kärsiä siitä oikeutetusti. Noh mutta tärkeintä kuitenkin että mitään ei kadonnut tai että siellä baarissa en juonut kuin kaksi siideriä.

Noh oli perjantaissa jotain ihan hyvääkin, tuli ostettua aikaistetusti synttärilahja itselleni, uuden televisio/monitorin muodossa , on ollut jo pitempään mielessä hankkia uusi televisio "työhuoneeseeni" ja se on kiva kun voi myös tietokoneenikin liittää siihen, pitää tosin vaan ostaa vähintään 5 metrinen kaapeli kun ovat sen verran etäällä . Vaikka tein tuon ostoksen niin edelleen tuli kauhea syyllisyys siitä että tuli hommattua "turhaa", en hemmetti ymmärrä mistä tuommoinen tulee kun kuitenkin ITSE sen maksan eikä murun esimerkiksi tarvitse välittää siitä kun hänen rahojaan ei mene siihen mutta edelleen miksi hemmetissä mulle tulee noita syyllisyyden tunteita jos ostan jotain kallista itselle? Enkö saa antaa itselleni lupaa hemmotella edes kerran vuodessa?

Asiasta toiseen; mun on näköjään edelleenkin helv*tin vaikeeta päästä siitä "mikä on?" kyselystä jos toinen ei puhu mitään tai on muten mietteliään näköinen (vaikkei miettisi mitenkään), se on jotenkin palanut alitajuntaan varmaankin kun se mitä tapahtui exän kanssa, hän ei sanonut yhtään mitään ja sitten pudottaa sellaisen pommin päälle että huhhuh. Mä teen niin monessa asiassa omassa mielessäni itsestäni syyllisen, että itse olen aiheuttanut ongelmia, itse olen syypää kaikkeen vaikkei se niin ole (sitä kai tuo mielensyöpä on kun tuntuu kasaavan kaikki ongelmat omaksi syyksi ). Mä haluaisin oikeesti jo päästä noista typeristä ajatuksista, niistä peloista jotka on mielessä (tosin ne ei hallitse onneksi).

Mä olisin varmasti paljon onnellisempi jos en ajattelisi niin paljon, olen siinä mielessä kateellinen broidille että hän ei jää ajattelemaan asioita vaan menee etiäppäin, haluaisin omaksua tuollaista ajattelua mutta pitää oman identiteetin koska siihen kuuluu myös asioitten miettiminen mutta liika on liikaa prkl!