IRC-Galleria

Hyvää YstävänPäivää vaan kaikille! Toisille se on hyvä ja toisille vähemmän hyvä...
Se suuri rakkauden osoitusten päivä, mutta mitäs kun onkin saanut omalta haniltaan edellisenä päivänä puukon suoraan sydämeen? Tai vaikka mennyt välit kokonaan poikki? Ei varmasti ole mikään hehkee fiilis... Päin vastoin!
Ehkä tänään olis kuitenkin paras mahdollinen päivä näyttää sille jota on loukannut tai se joka on loukattu että tää on myös oiva päivä sopia asiat ja aloittaa kaikki alusta ja vielä puhtaaltä pöydältä?! Toikaan ei tietenkään toimi jos ei todella tarkoita sitä!!!
Luottamus on asia jota ei kuitenkaan saa noin vaan takaisin kun sen kerran menettää, vaan sen eteen joutuu todella tekemään töitä ja näyttämään että pystyy pitämään sovituista asioista kiinni!
Mikään ei ole pahempaa kuin petetyksi joutuminen ja sen päälle tyhjät lupaukset! Jos haluaa loukata toista todella pahasti tossa vinkki miten se onnistuu varmasti!
Sen jälkeen on kuitenkin turha itkeä kun menee heikosti ja ei se oma rakas enään uskokkaan kaikkea mitä sanoo ja vielä kaiken lisäksi se voi jopa tarkistaa joka asian!
Moni mokaa nimen omaan kännissä, ja kännin piikkiin onkin helppo
pistää monta mokaa ja kaiken päälle sanoa ettei muista mitään! Kuka sitten uskoo ja onko asiat todella niin että selvinpäin ei ikinä olis tehny samaa mokaa... ken tietää?
Jos näin on että kännissä tuli mokattu pitäiskö sitten miettiä sitä juomista
uudelleen toiselta kantilta?
Monilla oli tipaton tammikuu ja pitikö se? Ehkä joillain oli selkärankaa pitää koko kuukaus ittensä irti viinaksista... Nyt olis sitten huikaton helmikuu. Vuoden lyhin kuukaus ja sekin puolivälissä. Tästä on hyvä alkaa! Tosin paras olsi jos sais pidettyä vaikka pullottoman puolen vuoden jakson! Mitäs kun on tulossa kissanristiäisiä jne missä taas olis huikkaa tarjolla? Jättääkö menemättä ja toivoa ettei kaikki ystävät loukkaannu verisesti...Vai mennä paikalle ja koittaaa vaan taistella itsensä kanssa ettei ota sitä huikkaa?
Toivottavasti kuitenkaan näin surkeeta ystävänpäivää ei ole ollut ainakaan kovin monella ihmisellä! Jos nyt kuitenkin kävi näin, niin ei auta muu kuin toivoa että ensi vuonna se olis sitten monin verroin mukavampi!

Alkaa näköjään olla ihan tapa kirjoitella perjantaisin tänne. No onpa ainakin jotain tekemistä kun töllöstäkään ei koskaan tuu mitään järkevää, mut silti pitäis maksaa siitäkin ilosta...
Mitä tehdä kun ahdistaa? Lähteä lenkille? Entäs kun on kipeenä ja ahdistaa? Ei voi mennä lenkille eikä oikein mitään muutakaan.... No yks varma nollaus ainakin sille hetkelle on vetää kotona kaatokänni, kun sammuu sohvalle niin eipä ahdista sillä hetkellä. Aamulla kyllä voi ahdistaa sitäkin enemmän =) eli ei sekään oo hyvä vaihtoehto.
No miksi sit yleensä ahdistaa? Raha, ihmissuhteet, vuodenajat, työ tai työttömyys. Syitähän on paljon ja jokaisella se näkyy eri tavoin, toiset menee kahta lujempaa eteenpäin ja toiset taas lamaantuu täysin, siltä väliltäkin taitaa olla vaikka mitä.
Musta alkaa tuntua että tää meikäläisten elämäntapa tuo jo kauheeta stressiä ja ahdistusta, pitäis tienata miljoonia että vois elää muka onnellisena tai pitäis olla joku hillitön lukaali tms... jos ei muuta niin auton ainakin pitää olla paljon hienompi ku naapurilla. Onko se raha loppujen lopuksi onnen mittari? No ei! Kuitenkin se on se joka tänäpäivänä määrää aikalailla ihmisten elämää... Kaikki pyörii niiden paperilappusten ja metallipalojen ympärillä, niiden puute se vasta tekeekin elämästä vaikeeta. Mitä voi enään tehdä ilman rahaa? no joo onhan niitä vaikka mitä juttuja mitä voi tehdä.... Ne kun vaan aina muistais....
Jospa sitä vois opetella elämään ilman ahdistusta, ja opetella vaikka luottamaan siihen ystävään joka yrittää auttaa kaikin tavoin,se henkinen tuki ja apuhan on sitä tärkeintä... Eiköhän jokainen meistä tekis kaikkensa lähimmäisensä ja rakkainpansa eteen, ei aina tarvitse hyötyä ihmisistä materialla, vai tarvitseeko? Onko enään olemassa sitä pyyteetöntä ystävyyttä? No mä olen ehkä niin onnellisessa asemassa että mulla on just sellaisia ystäviä, ne ei vaadi multa mitään kuuta taivaalta ja en mäkään kyllä vois vaatia niiltä!
Siispä ystävyys kunniaan ja ystänpäivänä ei vois olla parempaa lahjaa kuin kertoa sille ystävälle ihan näin suullisesti kuinka tärkeä se on omassa elämässä! Mitä ne tolkuttomat lahjat sanoo? Ajatushan se tärkein on eikä se kuinka kalliin lahjan oot toiselle ostanut!
Toivon että jokainen ihminen menis itseensä ja miettis todella kuinka voi auttaa parhaiten niitä läheisimpiä ja rakkaimpia ihmisiä ympärillään! Olisiko kannustava halaus tai ihan vaan kuuntelu jo suuri apu? Jospa ei alettaiskaan heti puhua omista ongelmista kun toinen alkaa kertoa omasta ahdingostaan! Eiköhän ne omat ongelmat vois edes odottaa siihen asti että toienn on purkanut oman pahanolonsa?!
Lopuksi onkin hyvä itkeä yhdessä kaikkea sitä surkeutta mitä on just sillä hetkellä... =)

No jaa se on taas totuuden hetki, tili tuli tili meni ja mitään ei jääny siihen väliin.
Isännät säntää paikalliseen onnessaan tuhlaamaan sen muutaman roposen mitä taskun pohjalle ja mammat kasvattaa kotona elintä otsessa kun ei edes kauppaan päässyt.
Huomenna taas taistellaan mistä seuraavaksi kuukaudeksi tai vaikka vain pariksi viikoksikin roposia, kun se Pekkakin joi kaikki.
Pomot hyräilee taas toisaalla onnellisena kun olipas taas tyhmiä työtekijöitä kun eivät tajunneet että jäipä maksamatta puolet liksasta... Miksi ihmiset ei pidä puoliaan tollaisissa asioissa? Ei se nyt ole niin vaikeeta merkata vaikka siihen ammattiliiton vihkoseen jota kalenteriksikin kutsutaan niitä tunteja mitä on tullut siellä työssä vietettyä... Siitähän se on helppo tarkistaa onko tunnit kohdillaan. Tää ongelma ei vissiin ole läheskään yleinen niillä ihmisillä jotka tekee kuukausliksalla töitä. Silloinhan sitä tietää paljon tuli viime kuussa niin eiköhän se tässäkin kuussa ole ihan sama summa.
No jaa koittakaahan arvoisat kanssa immeiset saada elämänne ojennukseen ja olkaa tarkkoina, luottavaa on helppo vedättää!
Ei muuta kuin heps taas en kertaan!

Ei muuta kuin bileet pystyyn jne! Ei kuitenkaan, nythän on tipaton tammikuu...
Miks kaikki tuntuu nykyään olevan vaan niin moni mutkaista? Elämä pyörii samaa rataa mut kuitenkaan ei ole muuta kuin ongelmia.
Joka toinen valittaa kun on niin rankkaa ja ne toiset taas kertoo kuinka ne on löytänyt elämänsä rakkauden ja kuinka kaikki on niin ihanaa. Ja kohta taas osat vaihtuu...
Milloin ne ongelmat alkaa sit tulla? Heti mutta niitä ei vaan nää vai sit kun on viikko tai kaks oltu yhdessä tai erikseen. Eronneilla ja karanneilla on ainaiset ongelmat entisten ja nykyisten kanssa, mut unelmahan olis että kaikki tulee kaikkien kanssa toimeen ja niin edelleen. Mikäs olis sen mukavampaa kuin että entinen ja nykyinen keskustelis jossain baarin nurkassa ja vetäis bissee...
Onko sinkuilla sit yhtään sen helpompaa? Eipä taida olla... Samat ongelmat kai ne niilläkin tai saman suuntaset ainakin.
No jaa eipä noi taas ole asioita joihin kannattais pieniä aivosolujaan tuhlata. Itseasiassa ei vois vähempää kiinnostaa! Eikä kyllä varmaan ketään muutakaan, paitsi niitä joita on pakko kiinnostaa ammattinsa puolesta =D sääliks käy heitä, ei olis kiva kuunnella päivästä toiseen ihmisten ongelmia...

No niin viikko siis lähenee vaan loppuaan, mutta silti ärtymys yhä taivaissa.
Taas on hyvä purnata ja miettiä syntyjä syviä. Nyt on kuunneltu taas ystäviä, niiden elämää ja huolia ja siihen lisäksi eletty vielä itsekkin! Ongelmia? No ei kai...
Joo taas on ns vakiintuneissa suhteissa (tai ainakin kuvitellaan että ollaan vakiintuneita) kriisin paikka. Viime viikonlopun salaperäiset poikien kanssa vietetyt illat tai tyttöjen "kosmetiikka-bileet" on aiheuttanu jo ison kriisin jota on setvitty tähän asti. On tullut vakuuteltua kaikki mahdollinen ja jopa luvattu kuukin taivaalta "kunhan vaan rakas uskot että en oo tehnyt mitään! Sä oot se ainoa ja oikea mulle", tai siis ainakin seuraavaan kertaan asti.
Miksi ihmiset tekee elämästään niin vaikeeta?
Jos annetaan ymmärtää, niin miksi ei ymmärretä antaa?
Nää on kai niitä elämän perus kysymyksia mihin ei koskaan tuu vastausta... Kysyn nyt kuitenkin, jos vaikka joku oliskin niin fiksu että osais vastata.
Sitä aina kai aina etsii parempaa, tajuamatta että työntää vaan päänsä pensaaseen, ei se ruoho sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin vihreätä siellä toisella puolella, vai oliko?!

En vaan ymmärrä miks ihmiset etsii silloin sitä "parempaa" kun on muka kaikki hyvin... Mikä on se viehätys että puhutaan toisen kanssa asioista jotka kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja sitten kuitenkin selän takana tapahtuu jotain aivan muuta? Sitten kun alkaa tälle ns tietämättömälle kuviot selkiimään tuleekin selittelyä ja lupausta taas jostain kunhan vaan ei enään tulis niitä kysymyksiä ja jopa hetkeksi tuntuu tilanne rauhotuvan, mutta sitten taas kun vähänkään luotto tulee takas alotetaan alusta, luottaen että ei kai se enään mitään epäile oonhan mä nyt ollut iisisti...
Haloo!!! Onko tullut mieleen että ehkäpä tämä toinen osaakin jo katsella sioita toisella tapaa ja näkeekin enemmän kuin antaa ymmärtää? Ei kukaan nyt ihan niin idiootti voi olla että luottaa ekan mokan jälkeen sokeasti uudelleen, vaan päin vastoin sitä tarkkailee ympärilleen enemmän ja alkaa avaamaan silmiään ihan toisella tavalla.
No kukin tietenkin hoitaa suhteensa kuten haluaa ja en voi muuta sanoa kuin että onnea vaan yritykselle!
Mä oon oppinut tähän ikään mennessä, että kehenkään ei kannata luottaa!Sitä on niin helppo luvata vaikka millaista ihanuutta jne mutta loppujen lopuksi sitä joku pettyy kuitenkin....

Mistä johtuu siis mustasukkaisuus? Olisko siitä että tää kumppani on antanut siihen aihetta, vai että itse olet tehnyt jotain? Kyllähän sitä alkaa epäilemään toista jos itsellekkin on niin helppoa mennä ja leikkiä sinkkua hetki tai vaikka kaksikin...

Kannattais varmaan jokaisen mennä itseensä ja miettiä ensin mitä haluaa, onko se hani siinä vieressä sellainen jonka kanssa on hyvä olla? Suhdetta ei voi perustaa kuitenkaan millekkään hataralle reunalle jolla keikkuu kunnes joko tipahtaa tai tulee joku ihme joka siirtää sen ns vankemmalle pohjalle. Tietenkään ei voi kenellekkään luvata kuuta taivaalta jne vaan alkuun onkin hyvä ottaa päivä kerrallaan, mutta kun on hetki menty tasaseen ja kaikki tuntuu hyvältä niin olisiko aika heittää hyvästit muille kuvioille? Sit vaan miettimään mikä se jokin aika on? kuukaus vai kaksi ehkä jopa neljä kuukautta, sitä ei voi sanoa, mutta sanotaan että puol vuotta alkaa olemaan jo aika viimeisiä hetkiä.
Nyt alkaa taas riittää "valitus ja ruikutus"... Ei muuta kuin moro seuraavaan kertaan taasen!

Viikoloppu oli ja meni taas vähän liiankin nopeasti :)
Nyt taas sama laulu ku viime viikolla töihin ja sieltä himaan nukkumaan... Perjantaita odotellessa.
Kännit on vedetty ja krapulakin podettu enään jäljellä se univelka mitä tasataan viikko ja sit taas sama kierros alusta.
Näin kun miettii niin on aika tylsää elämää, joka viikko menee lähes samalla kaavalla.
Töitä ei kiinnosta tehdä, mutta pakko kuitenkin kun ei enään ole mitään lintuinfluenssaa minkä voisi keksiä poissaolon syyksi.
Miksi ei vois olla kaikkien muiden lakkojen ja muiden työsulkujen mukana ihan vaan "kun nyt ei huvita tehdä töitä-lakko" tms? Olis se hienoa soittaa pomolle maanantai aamuna ja ilmoittaa että sorry mut mulla on tänään lorvipäivä eli menin just lakkoon kun ei huvita töihinkään tulla! =D
Olis varmaan kaikki johtajat riemuissaan kun suurin osa ihmisistä olis lakossa lähen päivittäin, ehkä sit nekin keksis jo jotain millä sais sen ahertamisen mielekkäämmäksi.
Tuolla maailmalla kun on siestaa sun muuta luvallista ja jopa pakollista vapaa-aikaa kesken päivän niin miksi ei meilläkin?
Saahan lapsetkin tarhassa nukkua päiväunet miksi ei aikuisetkin sais?!
Jokaiselle vaan duuniin oma pikku peti mihin heittää itsensä pikku nokosille kun väsy iskee. Ehkä nää maanataitkaan ei olis sit niin kauheen vaikeita päiviä.....
Ei muuta kuin ideoimaan tuota asiaa lisää!
Nyt ei voi muuta kuin toivottaa oikein mukavaa viikkoa ja toivoa että tulis se ihana viikonloppu äkkiä!

Se olis taas viikon pisin päivä lopuillaan. Porukka väsyneenä duunin tai koulun jälkeen istuu koneella tai tuijottaa telkkaria. Keskiviikkona olis taas uudet tällit jonkun kivan tuntusen tyypin kanssa mitähän sitä pukis päällensä miettii mammat himassa... Hiuksetkin on vähän huonossa kuosissa jos vaikka sais kampaajalle ajan. Kundit kertoo kavereilleen viikonlopun vallotuksistaan, oli se ihan ok mamma mut en mä taida enään sitä haluta nähdä johan sain sen kaadettua punkkaan... "Oli muuten aika peto" ja kaverit haluaa kuulla kaikki likaiset yksityiskohdat! Mammat juoruu puhelimessa ja kertoo samat jutut omaan tapaansa kikattaen samalla, "ku se oli niin sika hyvä näkönen kundi" ja sen kroppa oli NIIIIN iiiihanaaa....
Hei herätkää! Elämä on muutakin kun uusien valloitusten etsimistä! Vaikka onhan se kiva surffailla vaikka täällä galleriassa ja arvostella kuvien perusteella ihmisiä... Vähän kommenttia perään ja ilo on taas irti.
Mä en ymmärrä näitä deitti-ilmostusten selaajia jotka on menossa samantien naimisiin kun joku vaivautuu vastaamaan sun viestiin!? Hei kuka haluaa sitoutua ihmiseen josta ei tiedä muuta kuin ne jutut jota joku on runoillu siihen ilmoitukseen? Niistä tuskin vielä saa sitä oikeeta kuvaa ihmisestä!? Eihän sitä voi muutaman vaihdetun viestin jälkeen vaatia mitään ikuisuus lupauksia toiselta! HALOO!? Missä vika? Hommatkaa vaikka joku harrastus niin ei tartte riivata vieraita ihmisiä!
Asia on jo eri jos ollaan vaikka muutama kuukauskin oltu tiiviisti tekemisissä ja jopa nähty useammin ku kerran pikaseen siinä ostarin kahvilassa...
Ensinnäkin ketään ei voi omistaa jokainen elää omaa elämäänsä just niinkuin parhaaksi näkee! Jos nyt haluaa deittailla vaikka kuuden tyypin kanssa niin oma on asia, mut kannattaa olla kuitenkin rehellinen sen suhteen ettei tule väärin käsityksiä! Ja ns varatut ihmiset teidän ei kannata kokeilla tätä! Poltatte näppinne ja huomaatte pian että olette ihan yksin! Suomi on pieni maa ja aina jotain kautta tulee sille hanille tietoon tälläiset jutut! Jos ei se nykyinen kiinnosta enään pistäkää peli poikki ennen kuin etsitte sen uuden hanin kainaloon!

Se on taas viikonloppu ja tietää ihmisten juhlimista ja känni puheluita kaikille joiden numero löytyy puhelimesta :)
Vaikkakin tää urakka tais alkaa jo torstaina, kiitos ylimääräisen vapaapäivän!
Maanantaina taas kaduttaa kun tuli soitettua pomollekkin ja haukuttua sekin.
Entiset soittelee ja tilittää kuinka olit hyvä tyyppi ja mä olen pahoillani kaikesta voitaisko vaikka vielä kerran yrittää ja nykyiset poikaystävät lähtevät poikaporukalla pitämään hauskaa ja kas tulipas mokattua "olin niin kännissä etten tajunnut mitään", no onneksi kamut pitää puolia ja vahvistaa tarinan, "joo oikeesti se sammu pöytää ja sieltä vietiin se Kallen kämpille, ei ole tapahtunut mitään, se leidi oli Kallen vanha tuttu jne... Niinhän ne kaikki on vanhoja tuttuja tai entisiä... Ihan vaan kavereita kaikki.
Ei voi muuta kuin ihmetellä kuka hel.... ymmärtää miehiä? Mä en ainakaan! Miksi ihmeessä pitää elämästään tehdä niin vaikeeta? Jos hyppii vieraisiin pöytiin niin miksi aina silloin kun tietää että joku odottaa luottavaisena?
Vaikka tää taitaa olla ihan meidän naistenkin keskuudessa ihan yleistä.... Selitykset vaan paljon kierompia!? Sitten voi aina tietenkin jättää vaikka tekstiviestillä kun vientiä olis tai vaikka kilauttaa nykyiselle ja kertoa kuinka kusipäinen se on ollut viimepäivät ja sanoa heipä hei tää oli tässä! Mitenkäs aamulla? varsinkin kun ei muista itse niin tehneensä...
Oliskohan ihmisten aika pysähtyä ja miettiä missä vika? Mun mielestä suhteessa ei kaikki voi olla hyvin jos vieraat viehättää! Ainakaan itselläni ei tule mieleenkään lähteä "hakemaan salarakkaita" , vaikka muotia nykyään onki.
Sitten on tietysti nämä ihanat rakastavaiset jotka saavat kännissä tappelun aikaseksi ja seuraavana päivänä huomataa kun on huulihalki ja silmä mustana! Pyydellään anteeksi ja vannotaan että näin ei tule enään koskaan tapahtumaan. No ei tietenkään ennen kuin seuraavan kerran! "Ei se enään koskaan, sehän sano että sitä kaduttaa ja se rakastaa mua niin paljon että suuttu kun menin tanssimaan kaverin kanssa tms... Mun vikahan se oikeastaan olikin..." Hei herätkää jo unelmistanne!
Nyt siis rakkaat ihmiset miettikää mikä on tärkeintä, seikkailut vieraissa vai se oma kulta joka uskoo ja luottaa ja onko oikeasti ihmistä joka lopettaa pahoinpitelyt siihen yhteen kertaan?

Ei muuta kuin parempia viikoloppuja ja poistakaa ihmeessä ne numerot puhelimistanne kenelle ei pidä kännissä soitella.... On helppoa ottaa vaikka känniliittymäksi joku prepaid tms ja siihen vaan pakolliset numerot!