IRC-Galleria

Tätä ei Pieksämäellä saa sanoa ääneen, mutta mie en välttämättä usko että koko hieno projekti onnistuu. Mutta mie olenki aina ollu semmoinen toppuuttelija. Vähän niinkuin ilonpilaaja. Ei näin tietenkään saa sanoa. Realiteettejä ei saa nostaa pöydälle vaan kaikkien pitää mennä mukaan tähän palveluala huumaan.
Mutta miten pitkälle usko ostovoiman kasvuun ja sen riittävyyteen kantaa. Ja missä vaiheessa se menee edistyssokeudeksi. Jälkeenpäin on hyvä heristellä sormeaan, että niinpä, miehän sanoin, mutta se on sitten turhaa. Ja sittenkun ollaan kaulaa myöten mudassa niin sormen heristely ei oo enään hauskaa.
Kaikki Ideaparkin ympärillä oleva tapahtuu niin äkkiä. Jos koko hieno suunnitelma kaatuu niin sankareista tulee roistoja. Niinhän siinä laman puhjetessakin kävi. Ne joita oli ennen pidetty sankareina olivatkin harhaanjohtajia.
Vaikeahan Ideaparkista on olla erimieltä, kun koko kansallinen lehdistö hehkuttaa Pieksämäen ihmettä. Ihmehän se onkin että Sukari tahtoo antaa Pieksämäen seudulle tällaisen mahdollisuuden. Mutta pitää muistaa se että tämä ihme ei ole vielä toteutunut. Mie tahtoisin vaan vähän toppuutella tätä vauhtia, ettei tule sokeutta. Ettei kone kiihdy ylinopeuteen. Siitä nimittäin saa kiinnijäätyään isot sakot. Mutta onneksi ylinopeudesta selviää sakoilla..

Summasummarum. Kädet ovat ristissä kyynerpäitä myöden että veikkauksesta voitto tulisi kotiin.
Tämä voi olla tyhmää vannoa tässä vaiheessa. Mutta koti on koti, meni sillä hyvin tai huonosti, oli sen maine millainen hyvänsä, joten en mie ainakaan tahdo Pieksämäkee jättää, kävi kuinka kävi. Kai mie sit uppoon sen mukana. Tai ehkä miun on jossain vaiheessa pakko lähtee, jos valot on jo sammutettu, enkä saakaan Ideaparkista töitä maisterin papereilla.

Pientä kultua on muuten ikävä, taas. Mutta nyt on parempi olo kun eilen. Se mustasukkaisuus katosi kun oli tänään muutakin ajateltavaa. Ajattelen vain että pian mie pääseen lämpimään halaukseen.