"Pitkin pimeitäpolkuja kulkea saan enkä matkani määrää mä tiedä?Mua varjojen vallat käy valloittamaan ja ne minut mennessään tahtoovat viedä.Kuka lohduttais murheista mieltä lohduttais sanoen miksi etsit sä elämää sieltä joukosta kuolleiden..."
"Olen särkynyt saviruukku pala palalta murtui pois
ihmettelin ja itkin en millään murtunut olisi..."
Usko toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus...Onko se tosiaan niin?Jos olen menettänyt uskoni niin onko minulla jäljellä toivoa?Mitä jos olen myös menettänyt toivoni niin onko minulla jäljellä rakkautta?Jos asia on todellakin niin että jotain näistä on aina niin mitä teen kun en tunne itsessäni yhtäkään asiaa. Minne kuuluu onnellisuus onko se arvotonta?!
"Oon onnelliinen vaeltaja käyn maailmasta parempaan ei sielä tuska vaikeuksiin kun kirkas määrä matkaillaan on saan nähdä isän taivaallisen ei enään tarvis harhailla ja olen vihdoin kotona!"
Kaikki järjestyy näin minulle ilmoitettiin jotan jos usko ja rakkaus on annettu niin toivoni elää vielä sydämessäni...
Uusimmat blogimerkinnät
- Kaikkee sälää ja kuulumisia... 19.12.
- Muistelua ja muistelua... 02.12.
- Miksi ihminen retkahtaa? 22.10.
- Miten yksi lause voikaan romuttaa kaiken? 26.09.
- [Ei aihetta] 05.09.
- AD/HD-Ilmiö päällä...Hirvee ressi ja h... 25.08.
- Oli kesä oli mopo...oli siis kesä! 13.08.
- Tää on tuhansien murheellisten laulujen ... 06.08.
- [Ei aihetta] 05.08.
- [Ei aihetta] 14.07.