IRC-Galleria

Armand

Armand

uusi vuosi on tuloillaan.

Selaa blogimerkintöjä

Red Faction GuerrillaMaanantai 15.08.2011 04:48

Peli: Red Faction Guerrilla.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Koneelta vaaditaan jo hiukan potkua ettei nykimistauti yllätä.

Testikone: Pahimmissa rytäköissä pientä huojuntaa.

Red Faction Guerrilla on käytännössä kolmas osa jo melko vanhaan pelisarjaan. Muistaakseni ensimmäinen punakapina marssissa oli yksi kaikkein mielenkiintoisimpia räiskintöjä viime vuosikymmenellä. Se oli myös ensimmäinen peli joka rikkoi kirjaimellisesti rajoja sillä osan paikoista pystyi laittamaan paskaksi. Kakkososa ei ollut hullumpi, mutta jokseenkin laimeampi esitys kuin ensimmäinen. Tämä kolmas osa puolestaan on kokonaan erityyppinen peli. Ensimmäiset osat nimittäin olivat tiukkaa putkiräiskintää, kun tämä tapaus taas on eräänlainen hiekkalaatikko.

Juoni on kovin ohkainen elementti tässä pelissä. No jokatapauksessa sankarimme velipoika kuuluu punakapinnallisiin ja joutuu tapetuksi. Tietenkin automaattisesti myös velipoikaa syytetään vehkeilystä "Babyloniaa" vastaan ja hän joutuu liittymään kapinnallisten riveihin. Tästä eteenpäin vastaan tulee muutama henkilöhahmo jotka jäävät pahasti sivuosiin lukuunottamatta erästä naista joka ilmeisesti on se oikea rauhaisassa tulevaisuudessa. Mukaan soppaan heitetään natsististyyppinen vihollinen ja marauderit nimen alla kulkeva outo alkuperäiskansa. Ai niin ja Marssin pinnalla voi vapaasti hillua sillä ihminen on onnistunut tekemään sinne ilmakehän.

Tämä on jo toinen tänä kesänä pelaamani samantyyppinen peli, joten lähin verrokki löytyy tuoreesta muistista. Saboteur, arvostelu löytyy aikaisemmista blogimerkinnöistä oli huomattavasti pitkäpiimäisempi kokemus hitautensa vuoksi. Red Faction Guerrillassa puolestaan voi pahimmissa rymistelyissä mennä punainen lanka hukkaan jopa adhd-potilaalta. Joten väliin meno on todella vauhdikasta ja kunnon tuhojuhlat voivat alkaa. Tuhoamista tosin estävät edf-joukot melko hanakasti ja jos ei ole tilanteen tasalla kolema korjaa sankarimme Masonin lähimpään tukikohtaan alta aikayksikön.

Päätehtävien lisäksi on tarjolla muutamia sivutehtäviä jotka ikävä kyllä toistavat muutaman kerran jälkeen loppuun asti itseään. Varsinkin autotehtävät, talonvaltaukset ja panttivankien pelastusoperaatiot ovat yhtä huttua. Sivu ja miksei päätehtävienkin osalta purkutehtävät ovat pelin parasta antia. Ei voi kun väliin ihmetellä miten hienolta ja ihanan lapselliselta tuntui moukaroida lekalla, räjäyttää tai ajaa autolla seinästä talon sisään rikkoakseen koko rakennuksen. Kolikolla on toki kääntöpuolensa ensinnäkin lähimaasto ei rikkoonnu edes ydinpommilla ja ilmeisesti hieno fysiikkamallinnus ja hajoavat paikat ovat hiukan verottaneet ulkoista asua. Oikeastaan rakennuksia ja kulkuneuvoja lukuunottamatta kaikki paikat ovat pelkkää tylsää kiveä joiden väri on eri jokaisella alueella. Mutta ei peli moitteista huolimatta mikään ruma ole.

Pääpelin varmasti suorituspelaaja pelaa muutamassa illassa läpi. Sellainen joka haluaa tehdä jokaisen sivutehtävän selviää luultavasti viikossa. Silti kaikesta huolimatta jotenkin tuntui koko ajan että ohuen pääjuonen päälle on liimattu muutamia yksinkertaisia sivutehtävi jotta pelaajalle ei tulisi paha mieli.

Ääniraita puolestaan on loistava, marssilaismusiikki sfengaa taustalla ja ääninäyttelijät hoitavat hommansa kiitettävästi.

Ohjattavuudesta ei löydy mitään nuristavaa. Marssin vetovvoima vain on hiukan eri kuin maassa ja autot voivat heittelehtiä väliin melko holtittomasti.

Nurinaosastoon kuuluvat puolestaan pelin ajoittainen kaatuilu, joka yhdes kohtaa usemman koneen buuttaamisen jälkeen meinas saada minut luopumaan leikistä kokonaan. Ampumisosuuksissa olisi voinut olla vähän tarkempi tähtäin ja viholliset vähän vähemmän agressiivisia. Siitä johtuen suosittelenkin ei niin vaikeista peleistä pitäville helpointa vaikeustasovaihtoehtoa. Pääpelin lisäksi pelissä on myös bonustehtävä joka suoritetaan Marssin alkuperäiskansan saappaissa. Kyseessä on kumminkin sen verta tylsä kamppania että sen näkemiseen ja kokemiseen riittää 15 minuuttia.

Ihan kiva tuhota rakennuksia, mutta ei antanut ihan täysipainoista elämystä Marssin kamaralla.

Hyvää:
Tuhoaminen.
Vaihtia riittää pahimmallekkin pomppijalle.
Erikoiset aseet.
Komeat räjähdykset.

Huonoa:
Maisemat kaipaisivat vaihtelua.
Tylsät sivutehtävät.
Ohut juoni.
Aseiden tähtäimet.

Yleisarvosana:
8 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Hiekkalaatikkopeli joka kaipaisi luiden päälle lihaa. Mutta tuhoaminen on jotakin todella hienoa.

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.