IRC-Galleria

Rv 39+4 (ultran mukaan 40+0) syntyi pikkuinen prinsessa. <3 Painoa neidillä oli 3530g, pituutta 51cm ja päänympärys 35cm. :) Apgar-pisteet: 9-9-10 eli hyvävointinen vauva. Hiukan kädet ja jalat aluksi sinersi, mut se on normaalia.

Synnytys kertomusta:

15 päivä mulla oli koko päivän todella jännä fiilis ja hiukan lievästi jomotteli menkkamaisesti. Jotenkin vaan odotin koko päivän, että tulis yö. Olo oli tuskainen kun kova helle, mittari näytti +32 ja ei jaksanut tehdä mitään joten vaan loikoilin mökillä sohvalla. Aamulla oli tullut taas jotain limatulpan tyylistä, mitä parin viikon aikana pariin kertaan oli tullut aiemminkin, mutta tällä kertaa tuli hiukan enemmän. Illalla käytiin vielä mummolassa suihkussa ja grillailtiin. Lieviä jomotuksia tuli satunnaisesti. Aattelin vaan ettei nää mitään merkkaa kun noita on aiemminkin tullut.

Sitten käytiin nukkumaan siinä klo 23.30 ja heräsin 00.30 kun supisteli suht tiheään. Vaikkei vielä kipeää tehnyt niin sen verran epämukavia oli et pakko oli nousta ylös. Etenkin kun tuntu et kuset tulee housuun joka kerta kun supisti. Mielenkiinnosta hiukan kattelin kellosta kuinka usein niin tuli eli sellaisen 4-7min. välein. Kävelin hiukan ympyrää siinä ja keinuttelin itseäni, josko ne lähtis siitä voimistumaan. klo. 01.15 tuli eka supistus joka oli todella kipeä ja tuli ihan vedet silmiin eikä voinu olla oikeen mitenkään päin. Supistus kesti noin 6min. kun kellosta seurailin. Joten soitin sit äitille, et saattaa lähtö tulla, et osaa sit aamulla tulla mökille aikasin. Kuitenkin samalla hoin et ei se lähtö kuitenkaan tuu et katon viel puol tuntia, vaik äitin mielestä olin jo niin kipee et pitäis mennä jo ja nopee. Sisko huuteli päämökistä, et joko lähtö tulee, et siirtyykö hän mein mökkiin nukkumaan vai kannetaanko Lennin hänen viereen. Mie vaan hoin et ei täs viel lähtö tuu, et tuskin nää jatkuu. Supistuksia tuli siinä vaiheessa n. 4-6min välein ja jokainen teki todella kipeetä. Niitten kans kyl vielä pärjäs vaikka irvistää piti ja puhista kyykyssä/ keinua. klo. 2.15 soitin sit synnärille et voisko tulla tarkistaan tilanteen ja sanoivat et tulkaa vaan joten klo. 2.30 lähettiin sairaalaa kohti. Kätilö vielä soitti perään et jos tuntuu ettei sinne asti ehditä niin voidaan painella Kotkaan kun on lähempänä ja suvussa syöksysynnytyksiä. Mie kuitenkin halusin mieluummin porvooseen.

Matka kesti noin 45 min. kun Esa hiukan kaahaili. Onneks oli yö eikä tarvinnu ruuhkissa istua. Kun oltiin motarilla niin alko tuntumaan paineen tunnetta liitoksissa ja supistukset tiheni 3min. väleiksi. Kipu oli hiukan kuin selkää olisi puukolla revitty. Siitä huolimatta aattelin vaan et ei voi olla vielä synnytys käynnissä kun ei tee tarpeeksi kipeetä.

Sairaalassa oltiin käyrällä noin 15min johon piirty hyvin muutamia supistuksia. Ja minuu hävetti kun tuntu et turhaan tultiin. :D Kätilö teki sisätutkimuksen jossa totes et olin jo 8cm auki joten ei muuta kuin suoraan synnytyssaliin ja pääsin suihkuun jumppapallon kanssa. Siellä ne supistukset ei tuntunu enää ollenkaan joten istuin siellä jonkun puolisen tuntia. n. klo 05.20 sain spinaalipuudutuksen joka vaikuttaa kuulemma vaan noin tunnin. samalla puhkaistiin kalvot. Jännästi siinä vaiheessa kovat supistukset loppu kokonaan kunnes noin 45min päästä tuli yksi niin kova et tuntu lyövän spinaalista läpi ja koko kroppa oli krampissa. Kätilö katto taas tilanteen ja olin kokonaan auki joten voitiin alkaa harjoittelemaan pikkuisen ponnistamista. Sain myös lisähappea kun joka ponnistuksella vauvan sydän äänet laski turhan alas. Supistukset tuli todella kipeinä, joten spinaali oli luultavasti haihtunut kun kipuihin ei auttanut ollenkaan enää. Jouduttiin myös oottelemaan jonkin aikaa kontillaan et vauva vaihtaa asentoa kun kesken laskeutumisen oli linkannut päänsä vinoon ja jäänyt hiukan jumiin.

klo. 06.40 pääsin kunnolla ponnistamaan ja ponnistusvaihe kesti 20 min. Esa naljailee mulle vieläkin kun olin siinä jotain ähkässyt vuosisadan ummetuksesta. Vauvalla oli syntyessään napanuorakaulan ympärillä, eikä ihme kun napanuora oli kätilöiden mukaan todella pitkä (80cm). Siinä ne kivut unohtu samoin tein kun vauva oli ulkona ja nostettiin rinnalle. Vauva oli virkeä ja vaan katteli siinä sylissä kunhan oli ensin rauhoittunut. <3 Synnytyksestä jäi todella hyvä mieli siitä huolimatta että joutu kohtaamaan sen mitä pelkäsin raskaana ollessa eli ponnistamaan ilman kivun lievityksiä. Tikkejä tuli vaan yhteen kerrokseen kun vanha arpi repes hiukan. Vertakin taisin menettää vaan 400ml vaikka hemoglobiinit oli alhaiset.

Olin synnytyksen jälkeen paremmassa kunnossa kun Esa jolla jännitys ja valvominen purkautu taas niin kuin edelliselläkin kerralla, oksentamalla. Meillä näköjään Esa hoitaa sen puolen synnytyksestä. :D Oli mukavaa et tällä kertaa oli paremmassa kunnossa kun Lennin jälkeen. Saatiin myös perhehuone mikä oli musta kiva et Esa pysty olemaan mun seurana ja apuna ekat päivät vauvan kanssa. :) Lenni oli mummulassa hoidossa ja kuulemma viihty hyvin. Kotiuduttiin jo kahden päivän jälkeen kun kummallakin kaikki kunnossa ja hyvissä voimissa.

Ja kolmatta lasta haaveilin siinä jo heti synnytyksen jälkeen. :D Mut kattoo sitä sitten joskus kun valmistuu ja lapset on isompia. :)