IRC-Galleria

Mietin tos ku itse pahoittelen aiemmassa kirjoituksessani, en edes tarkoittanu sitä. Miks sanomme asioita joita emme tarkoita? No toi on aika laaja kysymys, joten keskityn tohon pahoitteluun.

Turhaahan sitä on sanoa, jos sitä ei tarkoittaa = eli sen täytyy tulla sydämestä.
Pahoittelen kaiken maailman turhimmista asioista itsekin, se on kohteliasta. Samalla on outoa, koska 85% pahoittelustani en ole oikeasti tarkoittanu, mikä tekee minusta perseennuolijan(asslicker). Jos tarkoitan sen, niin lopetan sen tekemisen- myöhästyminen on hyvä esimerkki tässä. Olen aina myöhässä viikonloppuisin ja aina tekstaan ' sori, oon 15min myöhäs', vastaus on yleensä 'ei se mtn.' No sitten siinä on mun sori sulle, ens kerral tapahtuu sama asia.. olen taas myöhässsä.. Jotkut on tämmöisiä, pahoittelevat että ovat myöhäs mutta ovat kuitenkin aina myöhäs. Haluaisin hyvinkin olla sanomatta sori, koska sillä typerällä sanalla ei saa mtn aikaan joten se on vain turhaa. Kuitenkin se tulee aina automaattisesti. Oikeastaan nyt just tuli mieleen: ylpeys.
Jos ei pahoittele, nii vaikuttaa ylpeältä horolta/ egoistiselta kusipäältä ( ei pysty myöntämään omia vikoja). turha tää kirjoituskin on ku sain vastauksen kysymykseeni.. mut kuitenkin miks ei voi vain sanoa 'tiedän, et oon 15min myöhäs'. Kuuluuko siihen ylpeyden nielemiseen pahoittelu vaikka ei kaduttakaan? Tai no aaaaaaah en tiä enää mist oikein puhun.

Itse olen kuitenkin joskus vaatinu sen sorin jos kaveri on ollu myöhäs, jos se ei ilmoitannu nii multkaa ei enää herunnu se sori jatkos tai no ei kyl se edelleenkin tuli automaattisesti. Tapasin kerran yhtä ystävääni myöhäs ihan tarkoituksella, koska se tuli kerran 35min myöhäs eikä ilmoittanu itse, eikä tullu se sori suusta ulos. Menin tunnin myöhäs, jotta se tietäis milt se tuntuu ku joutuu odottaa.. on se ainakin oppinu pahoitella, vaikkei edelleenkään ilmoita.

Sit on sellainen kaveri ollu joskus, joka ei koskaan pyydelly anteeks..outoa. Vaikka teki mitä, ei pystyny myöntää mtn. Sellast en kestä. Kestän kyl nykyään jos joku ei pahoittele tota myöhästymistä ( se on kuitenkin niin turhaa). Jos joku pyytää anteeks, se saa meidät tuntemaan olomme paremmaks ihan kuin uskoisimme sitä toista henkilöä. Kuin luulisimme, että he eivät tee sitä uudestaan. Se saa meidät rauhoittumaan. Totta kai se ei aina riitä mut pienis asiois kyllä.