IRC-Galleria

''Ranskalainen Laugier oli läsnä, kun hänen elokuvansa Marttyyrit näytettiin Espanjassa Sitgesin fantasiaelokuvafestivaaleilla. Kaksi katsojaa menetti elokuvan aikana tajuntansa. Seuraavin näytöksiin tuotiin ambulanssi teatterin ovelle päivystämään.''

Kalle Kinnunen 10/2008, IMAGE

Ensi-ilta on 26.12, tota olis voinu käydä katsomas, jos ei ois ollu K-18. No täytyy sit vaa odottaa kunnes tulee dvd:nä

No menin metroon, istuin, kuuntelin musiikkia, luin Virgina Woolfin A Room of One's Ownia, mikä vaatii multa suurta keskittymistä. luin sivun ja mp3:sessa soi calvin harris- acceptable in the 80's kunnes huomasin että edessäni istuva mies puhuu mulle, joten laitoin kuulokkeet ja kirjan pois. Mies oli kännissä, hän oli alkoholisti eli juoppo. Kuuntelin mitä hänelllä oli sanottavaa, kertoi vähän perhestään, miten hän ajoi päänsä kaljuksi aamulla... Ja sitten hän kysyi yhdeltä miehelta (joka istui mun vieres), että onko hänelläkin perhe, mies ei vastannu joten se juoppo (kutsutaan häntä vaikka paavoks ku juoppo on negatiivinen sana) eli paavo alkoi vähittelen nostaa ääntään.

Ymmärrettävää mun mielest, Paavolla oli oikeus huutaa, miks ihmees et vastais hänen kysymykseensä? Hän on ihminen, hänel on tunteita, ehk hän ei muistaa huomen aamul mut hän kuitenkin kokee sen hetkisen negatiivisen tilannen. Hän tuntee sen ettei häntä hyväksytä. Hän juo, mutta siihen on syy, häntä ei voi noin vaan syyttää. Ette voi noin vaan sulkea häntä pois tästä yhteiskunnasta ja hän tiesi, että yrititte tehdä just noin. Tiedän tämän koska Paavo sanoi sille miehelle, ''olen veromaksaaja'' eli kuulun tähän yhteisöön. Ihmiset vain pyörittelivät silmiään.. Miksi Paavoa kohdellaan noin? Vain koska hän on alkoholisti? aika typerää mun mielest, sil on omat ongelmansa ja niin on sinullakin. sä peität sen, hänen tapansa käsitellä sitä ongelmaa on juoda. Eikä se auta jos yritätte esittää että häntä ei ole olemassa.

Mua raivostutti kun se mies ei vaan vastannu Paavon kysymykseen, teki mieli nousta ylös ja huutaa sille Paavon kanssa. Joten ens kerralla kun alkoholisti tulee juttelee teille, puhukaa hänen kanssa! Ei hän pure.

Huomen mul o esitelmä. Jännittää.. Inhoan esitelmii ne on vaan niin rasittavia. Sit se o viel klo 08.30, en varmaa ees ehdi siihe ku oon muutenkin aina myöhäs. Mm.. Tätä (esitelmää) ei voi välttää mitenkään, pitää vaa mennä sinne luokan eteen! valita yhden ihmisen ja kattoo vaa häntä koko ajan! Sit vaa alkaa kertoo siit leffast minkä on kattonu ja mistä kirjoittaa tutkielman. Voi vittu, sit pitää kävellä tomaatilta näyttäen takaisin omalle paikalle.

Luin tos yhtenä päivänä vanhoi runoi ja lauluja, joita kirjoitin joskus 12 vuotiaana. Ihan perseest ne oli kyl mut.. Luin sitten jotai runoi joita kirjoitin joku vuos sitte.. Ja puolet niist ei tunnu omalt. Ku ei tunnu enää samalt ja mä muistan, että olen joskus tuntenut noin jostakin asiasta mutta en pysty löytämään sitä 'yhteyttä' (:D) enää. Eli nekin on paskoi, koska runoilijan pitää osata välittää ne tunteet lukijoillekin..

Eiku nyt mun pitää muuttaa mun koko pointtia täs vaikka ei mul alunperinkaan ollut sellast... Ajattelin jotenkin oudosti,ööö..mul oli mieles ihan jotai muuta. En tietenkään pysty tuntee niit samoi tunteita ku sillo koska oon eri elämäntilantees kuin silloin. tietysti. Jotenkin kuvittelin, että jos lukisin niit taas sisäistäisin niit tunteit mut ei se tietenkään noin onnistu. Ymmärrän niit mutta en tunne niit samoi tunteit noniii, sain asian näin kirjoittamalla selvitettyä.

Onpas mul outo ajattelutapa. hmm..

Vihan ja surun ilmaisemisen ja itkemiseen sijaan nauramme yhdessä kaiken maailman asioille. Näemme toisemme lävitse mutta emme sano mitään. Teeskentelemme olevamme sokeita.

Mietin tos ku itse pahoittelen aiemmassa kirjoituksessani, en edes tarkoittanu sitä. Miks sanomme asioita joita emme tarkoita? No toi on aika laaja kysymys, joten keskityn tohon pahoitteluun.

Turhaahan sitä on sanoa, jos sitä ei tarkoittaa = eli sen täytyy tulla sydämestä.
Pahoittelen kaiken maailman turhimmista asioista itsekin, se on kohteliasta. Samalla on outoa, koska 85% pahoittelustani en ole oikeasti tarkoittanu, mikä tekee minusta perseennuolijan(asslicker). Jos tarkoitan sen, niin lopetan sen tekemisen- myöhästyminen on hyvä esimerkki tässä. Olen aina myöhässä viikonloppuisin ja aina tekstaan ' sori, oon 15min myöhäs', vastaus on yleensä 'ei se mtn.' No sitten siinä on mun sori sulle, ens kerral tapahtuu sama asia.. olen taas myöhässsä.. Jotkut on tämmöisiä, pahoittelevat että ovat myöhäs mutta ovat kuitenkin aina myöhäs. Haluaisin hyvinkin olla sanomatta sori, koska sillä typerällä sanalla ei saa mtn aikaan joten se on vain turhaa. Kuitenkin se tulee aina automaattisesti. Oikeastaan nyt just tuli mieleen: ylpeys.
Jos ei pahoittele, nii vaikuttaa ylpeältä horolta/ egoistiselta kusipäältä ( ei pysty myöntämään omia vikoja). turha tää kirjoituskin on ku sain vastauksen kysymykseeni.. mut kuitenkin miks ei voi vain sanoa 'tiedän, et oon 15min myöhäs'. Kuuluuko siihen ylpeyden nielemiseen pahoittelu vaikka ei kaduttakaan? Tai no aaaaaaah en tiä enää mist oikein puhun.

Itse olen kuitenkin joskus vaatinu sen sorin jos kaveri on ollu myöhäs, jos se ei ilmoitannu nii multkaa ei enää herunnu se sori jatkos tai no ei kyl se edelleenkin tuli automaattisesti. Tapasin kerran yhtä ystävääni myöhäs ihan tarkoituksella, koska se tuli kerran 35min myöhäs eikä ilmoittanu itse, eikä tullu se sori suusta ulos. Menin tunnin myöhäs, jotta se tietäis milt se tuntuu ku joutuu odottaa.. on se ainakin oppinu pahoitella, vaikkei edelleenkään ilmoita.

Sit on sellainen kaveri ollu joskus, joka ei koskaan pyydelly anteeks..outoa. Vaikka teki mitä, ei pystyny myöntää mtn. Sellast en kestä. Kestän kyl nykyään jos joku ei pahoittele tota myöhästymistä ( se on kuitenkin niin turhaa). Jos joku pyytää anteeks, se saa meidät tuntemaan olomme paremmaks ihan kuin uskoisimme sitä toista henkilöä. Kuin luulisimme, että he eivät tee sitä uudestaan. Se saa meidät rauhoittumaan. Totta kai se ei aina riitä mut pienis asiois kyllä.

Nyt on aika lataa rockia ja heviä. Talvi on tulos... Tohon pimeyteen tarvitaan heviä <3

Sanna sanoo: '' Anna on tosi hyvä ystäväni, enkä tuomitse häntä mutta hän käyttäyti niin kuin lutka eilisen bileissä.''

Aino sanoo: '' Hän on aina tommoinen mut tehköön mitä haluaa. Ei se meille kuuluu.''

Keksitty dialogi, ensimmäinen mikä tuli mieleen. Tarina ei ole siinänsä tärkeä, mietin tos eilen ku Liina sanoi ''emmä häntä tuomitse''. Ei ollu eka kerta ku oon kuullu ton.. Oon itsekin sanonut noin varmaa 100 krt ''en siis ny tuomitse mut..''.

Mitä tota vois kutsua? Mun mielest se on tuomitsemista. Tajusin sen vasta eilen, joten vastasin ystävälleni ''honestly, i am judging her. '' Aihe oli kyl eri juttu kuin esimerkkini tossa alussa mutta se ei ole tärkeää. Jokainen meistä tuomitsee muita ihmisiä, eri asioist ehkä mutta teemme sen. Mielestäni sanomme, että emme tuomitse koska se on kiltimpää. Muut saavat paremman vaikutelman sinusta ja keskitytään enemmän juoruiluun niinkuin amerikkalaiset tyhmät cheerleaderit. Myös säilyy ''goody girl'' imago ja eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Näin sanon, koska olen myös huomannu, että just tommoset tytöt jauhaa ''en tuomitse, en tuomitse mutmut..'' Ne tykkää juoruta, jauhaa paskaa, kritisoida mutta kuitenkin säilyttää heidän puhdasta itse-tuntoaan.

Muiden kritisoiminen ei ole kenenkään oikeus, koska mun mielest ''tuomitsijat'' ovat USEIN tekopyhiä. Olen itsekin tässä näin tekopyhä, koska kirjoitin äsken 'Muiden kritisoiminen ei ole kenenkään oikeus'' ja kyllä arvostelen muita, voin kyl sanoa, että vähemmän kuin monet mut teen sen.Tästä voidaan toki jatkaa moraalirelativismiin. Mikä sinusta on oikein ei ole ehkä hänestä oikein.

Mut tän tarkoitus on saada selville: jos ette tuomitse sanomalla ''KUULITKO ETTÄ ANNA TAPPOI MUURHAISEN, EIKÖ HÄN KOSKAAN OPI! mutta en kuitenkaan tuomitse.'' nii mikä on teidän teon/sanoman määritelmä? Onko se puhtaasti tuomitsemista vai sillä määritelmä?

Was the first day ever after school when i thought ''oh, i could go home straight after school and do my homework.'' I could've gone shopping instead, but i decided to do for once what i am supposed to do. So i leave school at 5pm after i did some of my art project. Finito i thought.. I left the building alone for the 1st time. So i walk to the busstop and realize that i only have a 1.60 in cash and fuck why didnt i remember to take money out in the morning. Oh well, i went into the bus and i asked for a childticket and vantaan sisäinen. I did get off in vantaa since its only a stop away from mellunmäki. So i start to walk and it starts to rain, rain, rain, rain. Rained so badly suddenly that like after 5min when a bus went past me it splashed me completely while i was tying my shoe lace. And then i slip in mud. yep. My eyes started to sting coz of the stupid mascara that was all over my face after the 2km walk home.

I guess its just not meant for: to come home early and do my homework. It was like i was being fucking punished. I think i'll choose coffee with liina from now on :)