IRC-Galleria

Kallossa takoo vain lohikeitto. Kerro siinä sitten syviä tuntojasi. Hormoonit kihisee sisuksissa sekä rammsteinin saksa. Sanovat, että kun raskauden loppupuolella lapselle kuunteluttaa musiikkia, se rauhoittuu siitä musiikista myös synnyttyään. Entä jos soittaa metallia? Kai mikä vain musiikki käy, kunhan se on samaa. Minä taidan siis soittaa sitä Rammsteinia Hupsikselle, kun aika koittaa. Eihän kukaan muutenkaan luvannut, että tämä maailma ikuisuuksiin asti kauneinta katsottavaa olisi.

*syötyänsä*

Olen pohtinut enemmän kuin vakavasti viime aikoina, kuinka säilyttää hulluutensa ja rock 'n roll äiti-ihmisessä. Itsessäni, tarkemmin ilmaisten. Uudessa Imagessa, jonka juuri köpöttelin hakemasta pakkassäässä postilaatikosta ja joka on aina hymynaiheuttavaa postia, näyttää olevan juttu muutamasta muusikkoperheestä lapsineen. Ja siitä, miten lapsentulo muuttaa vai muuttaako. En ole vielä asettunut mukavasti sohvalle tekstejä lukemaan. Aihe on ajankohtainen muutenkin, joten palasin pohtimaan koneelle.

Minusta ei saa tulla liian äitimäinen, jämäkkä, aikuinen, järjestelmällinen ja vallitseva. Minä haluan pysyä äitiyden lisäksi hulluna naisena, rentona, lapsena itsekin, sekasortoisena ja tasavertaisena. Minun täytyy muistaa mennä lapsoisen kanssa ihmettelemään maailmaan kuin hänkin sen tekee. Nauraa, huutaa ja laulaa, hillua, tanssia ja hihittää. Kieriä lumihangessa, maata nurmikolla ja tuijotella tähtien kaukaisuutta. Ehkä pelkään turhaan, mutta parempi tiedostaa riskit, niin ehkä voi asioille jotakin tehdä.

MINÄ TAHDON OLLA HULLU ÄITI!