Luonto kertoo, pakollinen osastollejoutuvien liike, osoitus omasta tahdosta, repiä irti nenämahaletkutkin. Nieleminen onneksi taas luonaa, muttei hoitajan tarvitsisi runkata koko yövuoroa.
Auttakaa-ajatus kaikuu neurologianosastolla. Mutta huutoja on niin montaa, etten tiedä mihin rynnätä. En saa kuvasta otetta.
Se ettei vereni kelpaa enää edes itselleni on pienimpiä murheista. Helpottavaa. Tuuli mumisee suhinasta manausta, en tajua miten senkin voi olla kuulematta. Isoäidin päiväkäsy. Uidaan niin kauas kun jaksetaan. Kylmä tarttukoon suoniin ja vetäköön ahti biomassaa sisuksiinsa. EI! VITTU! EI! Vitut. Kuolema on kun mikäkin ruskeasilmäinen turkkilainen vahvoilla käsivarsillaan. Ja ihan hillittömät pallit. Pokkaa löytyy, ainakin. Kehtaa puhua niin kovaa, ettei kuule missään mitään hyvää, halaa ja peittää allensa kaiken sen metsien huolettomuuden, maalaismaisemien yllätyksen. Älä jaa kortteja vielä. Gagalla on naama pokerilla ja koko homma taitaa olla kusetusta.
Tuli kesä hyytävä talven jälkeen. Piti loimottaa arska. Patsastella paisteissa. Hukkua hyväilyihin. Rakastaa kaikkia. En osannu. Ei pysty kärtsäämään lihaa. Istuin juhannuksessa ja päätin itsekseni, että hyvinhän tässä käy. Otetaan elämää kädestä ja vähän tanssitaan. Aikaakin kerran on. Ja ei ole. Ja juur siks tuntuu, että pitäis vaan jorailla. Tanssi on hidasta, rytmitöntä vellomista auringon pilkusta toiseen. Yhtä purkausta, päivien kaasukaaos valtateillä. Aika on ainoa joka etenee. Kuolemaantuomitut hilluvat kalteriensa takana. Autokauppiailta uusitaan aidat. Hetki täyttä vapautta onkin vain tyhjiö ennen täyttymystä. Fasismi-fanius on suurinta muotia. Itkettää koko ihmisrotu.
Etenen kissapedoilla, ajan idiootin jaguaaria ja ihmittelen, miksi se on sininen mustan sijaan, miksi pantterin mopo on violetti -mustan sijaan. Miten haukanpesän murkinat on yhtä luonnottoman luokatonta paskaa kuin aakkosparkin sämpylät. Korputkin piti teidän nostattaa hiivalla. Ja vähän sen jälkeen, huomattiin, että evoluutiolle annettiin turbokyytiä. Yksisoluisista hiivasienistä kehittyi kahdessa kuukaudessa monisoluisia ryppäitä. Eli hyppäys yksisoluisista monisoluisiin eliöihin onkin saattanut tapahtua paljon oletettua nopeammin, ehkä vain 60 päivässä. Mitä vittua me nyt tehdään? Ollaan oltu väärän oletuksen valossa koko kehityshistoria. Menee monta sukupolvea, ennenkuin uusi tieto muuttuu itsestäänselväksi oletusteoriaksi ja miljardin vuoden päästä, silloisessa vegasissa, joka nykyäänkin on, mutta siirryttyään mannerlaattoineen brasilian sisäosiin. Joku levillä näkönsä parantanut vara-jeesus näkee ennenaikojen jokien kauniit loppumetrit. Suistot luolamaalauksien seinällä on ainakin miljarivuotta vanhoja, eikä se olekaan ajanjaksoja säikeissä. Nigerian suisto oli joskus olemassa. Tonavan suisto helli rakastavaisia joka haaroissa. En voi antaa vielä periksikään. Kun en voi.
Ehkä ei mun mieleen ole tarpeeksi haaroja kähmiä. Ei tule musta suistoa, ei kuuluisaa suurta katoavaa jokea. Tai sit ei oo oikeita maaperiä. Valun kallioilta meriin kun en tahdo tarrautua vääriin juuriin.
Tein vihdoin sen mikä olis pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin. Tarrautuminen välitilaan on aivan liian helppoa. Uudet projektit niin kunnianhimoisia, että ehkä nyt se perse sit ei enää kestä. Mutta pakkohan tässä on jotain taas viritellä. Loppuiäksi projekteja kävi miten kävi. Navigointi löytyy omasta päästä, enkä usein ole sortunut hotellien uusiin testamentteihin. Ehkä läpällä. Näköjään kotijääkaappiinkin voi ostaa ruokatarvikkeita, ja näin, parhaimmissa skenaarioissa, että kaiken voisi tehdä itse. Jos ei mitään muuta kerran voi omia, niin omin itseni sitten. Enää ei kelpaa mikään. Ei ole kelvannutkaan, mutta lähellä käytiin. Hesen luukulla mietin pitkään. Mut se on niin väärin, et ei.
Skannattu kansakunta. Miljardipopulaatio tallentuneena iiristietokantaan. Hiitti on niin valtava, että on pakko kaivertaa korkeimmat apuun jäähdytyksen takaamiseksi, ettei koko paska leviä käteen. Unelmoin siitäkin joskus, että pääsis muuttamaan Intiaan. Se on jotenkin kaukaista se. Jo. Vähän enää tekee mieli edes matkata sinne. Jotenkin, olisin halunnut matkata Intiaan 1700-luvulla. Mut ei Finnairista ole siihenkään. Mekaanikotkin on pakistanilaisia, joille palkka on vain plussaa siitä ettei henki lähde. Osa osaa todella olla tyytyväisiä vähään ja se vanha viisaus raha menee rahan luo lienee ahneen keksimä oikeutus varastaa kaikilta muiltakin hengitettävä happi. Että sodat olis ratkottavissa. Edelleenkään naiveinkaan minusta ei näe sotimista vaihtoehtona, mutta minulle kaikki rakkaat tuntuu antaneen äänensä järjen valossa ja johtoon onkin valikoitunut WW3:n suuret valiokunnat.
Istun vieläkin väärissä hoveissa ja koitain osoittaa Afganistanin Iranin naapurimaaksi. Ja Naton olevan munaton instanssi tekemään mitään radikaalia rauhanajan saamiseksi maanpäälle. Kuihtukoon, siinä missä suomen rikosseuraamuslaitos ontuu näkymättömänä kummituksena entisajan oikeuslaitoksen toimeenpanijana,oikeudessa itsesään panee ihan uudet lait. Ja paha yksin on tuomari ja lautakunta.
Hyvä yksin on Voima ja Kunnia.
Jos taas keräis aikojen teemalle sopivasti kimpsunsa ja kampsunsa ja muutais johonkin toisaalle, enemmän yksin, isommalle tontille. Mahtumaan viljelemään tomaattini rauhassa. Syömään suklaitani syysöissä. Keittämään teeni talvi-iltoina. Kunnostamaan hirsivanhustani, ja itseäni, uuteen loistoon tai viimeiseen paloon.
Uuden kodin pihamaalta. <3