IRC-Galleria

HÄMÄRÄÄ

Hämärää, hän sanoi.
Kun olin kertonut,
että menen joskus uudenvuodenaattona
kuudelta nukkumaan.
Mutta ennen sitä hän oli ehtinyt
olla melkein kymmenen sekuntia hiljaa.
Hän oli kuin häntä olisi lyöty vatsaan.
Hänelle ei ollut selvästi tullut koskaan
mieleenkään, että joku voisi tehdä niin
uudenvuodenaattona.
Eikö hän tiedä että maailmassa on 7 miljardia ihmistä?
Ja nyt yksi niistä oli kasvokkain hänen kanssaan.
Minä. Josta paljastui hänelle joku sellainen asia,
joka sai hänet hiljaiseksi.
Ehkä hän tajusi miten erilaisia olemme, ja pettyi.
Miten monta muuta mahdollisuutta maailman ihmisissä olisikaan,
miten monenlaisia tapoja viettää uudenvuodenaattoa,
miten monia kellonaikoja mennä nukkumaan,
miten monia tapoja herätä uuteen vuoteen.
Ja nyt hän oli juuttunut kahvilaan jonkun sellaisen kanssa,
joka edellisen 10 vuoden aikana oli 2 tai 3 kertaa viettänyt
uudenvuodenaattoa hänen mielestään väärällä tai huonolla tavalla.
Hän mietti mitä kaikkea muuta sellaisesta ihmisestä voi paljastua,
joka joskus on mennyt uudenvuodenaattona kuudelta nukkumaan.
Hän näki moottorisahoja ja ruumiita vaatekaapissa,
kaksikymmentä kulkukoiraa ullakolla,
verellä täytetyn kylpyammeen johon pelottava mies astui peseytymään.
Ja sitten hän sanoi "Hämärää".
En muista mitä siihen vastasin.
Mietin vain että mitä hämärää siinä nyt on,
jos jo tuo on jonkun mielestä hämärää, niin sehän saisi shokin
tuhansista muista ominaisuuksistani.
Joten laitoin kaulaliinani päähän,
nousin pöydästä,
ja kävelin kotiini.

----

Kertoo 11. tammikuuta tapahtuneesta episodista. Otin tosin runollisia vapauksia, mutta en kerro millä tavalla.

http://www.markrichardson.org/post/39317066251/a-poem-that-has-popped-into-my-head-every-year-on-this?08440cc0