IRC-Galleria

Lateksis

Lateksis

 

…Ja kohti jatkosotaaKeskiviikko 04.10.2017 20:18

Maata sieltä ja täältä



Kuten edellisessä luvussa kävi ilmi, Suomi oli kesällä 1940 tilanteessa, jossa Ruotsi oli ainoa Neuvostoliitosta ja Saksasta itsenäinen maa lähimaillakaan rajojamme. Puola oli jaettu, Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan pian talvisodan päätyttyä, ja heti tämän jälkeen Baltian maat oli liitetty Neuvostoliittoon. Kumpikaan suurvalta ei sallinut Suomen ja Ruotsin yhtään lähentyvän toisiaan. Tämän seurauksena itse asiassa molemmat alkoivat kallistua enemmän Saksan suuntaan, vaikka Suomi veikin tämän paljon pidemmälle. Syyt eivät silti olleet samat. Ruotsi ensisijaisesti pelkäsi Saksaa ja uskoi Hitlerin hyökkäävän, jos hänen vaatimuksiinsa ei taivuttu. Suomelle taas ensisijaisena ajavana voimana oli Neuvostoliiton pelko, johon turvaa tuntui tuovan yhteistyö Natsi-Saksan kanssa. Toki Ruotsissa pelättiin myös Neuvostoliittoa, mutta se oli meren takana ja Saksa oli kiinni rajoissa. Meillä puolestaan oli täysin realistinen epäluottamus itänaapurin aikeita kohtaan. Ivan Zotov, Neuvostovaltion Helsingin-lähettiläs, kommentoi kiertelemättä virallisissa raporteissaan pitkin kesää ja syksyä, että Suomi pitäisi lopettaa ja liittää muuhun valtakuntaan.

Heinäkuun loppupuolella 1940 Saksan ulkoministerin edustaja Ludwig Weissauer kyseli Mannerheimilta ja Rytiltä Suomen asennetta mahdollisessa Neuvostoliiton ja Saksan välisessä sodassa. Tästä oli helppo päätellä, että dynamiikka Hitlerin ja Stalinin diktatuurien välillä oli muuttumassa. Elokuussa saksalaiset puolestaan ehdottivat salaisissa neuvotteluissa, että he saisivat käyttää Suomen maaperää Pohjois-Norjan joukkojensa huoltamisessa. Sopimus paljastui niin venäläisille kuin tavallisille suomalaisillekin vasta kun saksalaisten laivat ilmestyivät rannikollemme 21. syyskuuta. Yleisesti ottaen tämä otettiin kuitenkin kansalaisten parissa hyvin vastaan. Suomalaisten asenteeseen tietysti vaikutti se, että joukkojen lisäksi laivat toivat aseita, jotka eivät olleet kauttakulkumatkalla vaan tulivat armeijamme käyttöön. Sotilaita alkoi tulla maahamme Vaasan kautta, josta he matkasivat Pohjanmaan ja Lapin läpi Norjan perukoille. Esimerkiksi lomille lähteviä sotilaat pääsivät lähtemään Turun kautta kotimaahansa. Ruotsikin salli saksalaisjoukkojen kauttakulun Pohjois-Norjaan, mutta heitä piti jo painostaakin siihen, eivätkä ruotsalaiset kokeneet sitä mitenkään turvallisuutta tuovana. Mutta ruotsalaiset eivät olleetkaan joutuneet luovuttamaan maata kolmannelle osapuolelle, eikä heidän tarvinnut asuttaa uudelleen lähes puolta miljoonaa kotinsa menettänyttä kansalaistaan.

Hitlerin kiinnostus Suomen Lappiin johtui sotataloudellisista ja sotilasstrategisista syistä. Petsamosta löytyivät suuret nikkelivarannot, jotka Saksan sotateollisuus koki itselleen elintärkeäksi. Petsamo oli myös käytännössä ainoa alue, josta oli mahdollista käynnistää menestyksellinen maahyökkäys Murmanskiin. Laajemmin ajateltuna saksalaisten tarkoitus oli Pohjoismaiden sisällyttäminen omaan talousalueeseensa. Kun Norja ja Tanska oli vallattu, ei tälle suunnitelmalle ollut enää uhkaa lännestä käsin. Ruotsi oli tätä kautta myös selvästi suljettu nimenomaan Saksan etupiiriin, mutta Suomipa kuului Neuvostoliiton kanssa tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen mukaan Stalinin valtapiiriin. Kun venäläiset tajusivat, millainen merkitys Petsamon malmilla oli Saksan sodankäyntikykyyn, he alkoivat vaatia kaivoksen toimilupaa itselleen. Koska tästä ei tullut mitään, Neuvostoliitto laittoi stopin viennilleen Suomeen, ja Saksasta tuli meille käytännössä ainoa kauppakumppani. Ainakin minulle tästä tulee mieleen maamme tilanne Ukrainan kriisin alettua 2014. Tuolloin EU:n ja Venäjän keskinäiset pakotteet romahduttivat kauppaamme itänaapurin kanssa, ja muistaakseni jossain vaiheessa uutisoitiin, että nimenomaan Saksa oli noussut Venäjän ohi Suomen tärkeimpänä kauppakumppanina. Erona on toki se, että pari vuotta sitten kriisin syyt olivat jossain ihan muualla, eikä meillä ollut taustalla juuri käytyä sotaa. Eikä mikään koalitio suunnitellut hyökkäystä Venäjälle, vaikka Putin mielellään näkikin asian toisin.

Pieni joukko suomalaisia upseereja sai 20.5.1941 saksalaisilta kutsun miettimään yhdessä tuumin Operaatio Barbarossan suuntaviivoja. Kyseessä oli koodinimi hyökkäykselle Neuvostoliittoon, Barbarossa itse oli keskiajalla vaikuttanut saksalainen ruhtinas, joka mm. johti ristiretkeläisarmeijan Lähi-Itään ja hukkui siellä. Näissä vuoden 1941 neuvotteluissa sovittiin esimerkiksi Hitlerin sotilaiden hyökkäyksestä Itä-Lapin asemista kohti Muurmannin rataa sekä Suomen armeijan mobilisoinnista vihollisuuksien alla. Erityisen huomionarvoista tässä on, että vain pieni määrä maamme sotilaallista ja poliittista johtoa teki ratkaisevat päätökset, ja suurin osa hallituksesta ei oikein tiennyt missä mennään. 9. kesäkuuta hallitukselle sitten ilmoitettiin reserviläisten mobilisaation alkavan kiristyneiden suhteiden vuoksi. Tästä voi päätellä, että johtavat hahmot selvästi pelkäsivät asettaa suunnitelmat avoimen keskustelun piiriin, koska kotimaisen vastarinnan suuruutta oli vaikea ennakoida.

Talvisodassa menetettyjen alueiden saaminen takaisin oli tärkeä syy matkalla jatkosotaan, erityisesti maansa menettäneille viipurilaisille ja muille karjalaisille. Oli kuitenkin myös muita syitä, jotka juonsivat juurensa paljon kauemmas taaksepäin. Näistä merkittävimpiä olivat Suur-Suomi -aate ja heimokansa-aate. Jälkimmäisessä ajatuksena oli sukulaiskieliä puhuvien itämerensuomalaisten kansojen yhdistäminen. Näitä olivat virolaisten ja karjalaisten lisäksi mm. vepsäläiset ja lyydiläiset. Tämä ajatus oli herännyt kansallisromantiikan mukana 1800-luvulla samaan tahtiin kuin suomalainen identiteetti oli itsessään vakiintunut. Aiemmin ortodoksisia karjalaisia oli pidetty varsin vähän venäläisistä eroavina vihollisina. Luterilaiset suomalaiset olivat haukkuneet heitä ryssiksi ja he puolestaan luterilaisia ruotseiksi. Suur-Suomi nojasi sekä kansallisromanttisiin että reaalipoliittisiin argumentteihin. Reaalipoliittisia olivat, että maata on helpompi puolustaa, kun rajat sijaitsevat suhteellisen kapeilla kannaksilla. Samalla saataisiin Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan runsaat luonnonvarat kotimaiseen käyttöön. Sodan syttyessä Suomessa vallitsi joka tapauksessa monenlaisia käsityksiä siitä, kuinka kauas rajat olikaan tarkoitus työntää.


Tähän mennessä tapahtunutta
100 vuotta suomalaista tarinaa

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.