IRC-Galleria

Eli jos nimesi on Hemuli, keksi sanat H-kirjaimella.
Haasta sitten kolme kaveria tekemään sama.

Olen: Rita
Haluan: rauhaa
Minulla on: riita nimeltä mainitsematton ihmisen kanssa
Vihaan: rusinoita
Pelkään: ruskettumista
Kuuntelen: rokkia
Pohdin: riitaa
Rakastan: ruttunaamaisia vauvoja :D
Minua ottaa: ruumiiseen (en keksinyt muuta :D:D ja mul kyl on 39 astetta kuumetta et särkee =()
Minä aina: riitelen
Minä en ole: rauhoittunut
Laulan: rumasti
Itken: randomisti :D nykyään joo.
En ole aina: riäjähdysvaarassa


löl.

7.1.08 heräsin 4 aikaan aamuyöstä ihmeelliseen napsahdukseen mahassa. Se ei sattunut, mutta olin ihan varma et nyt tapahtuu jotain, koska aijemmin ei ole ollut yhtään mitään tuntemuksia. Laskettu oli ollut 4.1.08. Odotin pari minuuttia, mutta mitään ei tuntunut. Laitoin sitten silmät kiinni. Ja sitten se tapahtui..... Elämäni ensimmäinen supistus! Melko kivulias, mutta olin niin tohkeissani etten kiinnittänyt kipuun mitään huomioo. Makasin vaan kippurassa ja hymyilin! Ei pelottanut, olinhan odottanut tätä jo kauan!
Hetken päästä herätin Mikon. Supistuksien välit oli 7-12 min alusta asti. Suututti, kun se ei reagoinut samalla tavalla kun mä mut seolikin ihan unen pöpperössä. Nousin. Menin olkkarin istuskelemaan, olin niin innoissani!

Joskus 5 aikaan päätin mennä suihkuun kun Mikko ehdotti sitä. Se jatkoi uniaan. Kipu oli ihan siedettävää, mutta melko suurta! Suihku auttoi vähän. Siinä 6 aikaan soitin äitille, se oli ihan innoissan, ei meinannut pysyä housuissaan kun sanoin että tänään lähden synnyttämään!
Kello 7 kävin vessassa ja limatulppa tuli kokonaan. Soitin sairaalaan, sanoivat että tule sit kun siltä tuntuu ja tervetuloa synnyttämään :) Olin päättänyt alusta asti että lähden sit kun en enää kestä kipua.
Aamu sit meni jännäten. Supistuksien väli oli 5-10 min, mut ne oli ihan siedettäviä. Mikko hieroi mun alaselkää, se auttoi. Vauva liikkui normaalisti. Vessassa piti käydä usein :>.

Kello 14 aikaan päätin ottaa panadolin että saisin nukuttua ja kerättyä voimia. Panadolin otettua menin maaten ja supistukset loppui tunniksi täysin! Ne oli muutenkin alkanut lievenemään puolen päivän jälkeen. Sain siis onneks nukuttua hetken. Luulin jo, että tää olikin väärä halytys. Onneks ne kuitenkin alkoi taas kun nousin. Viideltä ne alkoi taas voimistumaan. Olin koneella, katoin televisioo ja yritin saada vaan aikaa kulumaan.

Kahdeksalta aloin tosissani harkitsemaan sairaalaan lähtöä. Supistusten väli 5-7 min. Melko kivuliaita, mut silti siedettäviä, pärjäsin sen kanssa. Pelotti vain että menenkin liian myöhään, kun on niitä kauhutarinoita kuullut ettei kerkeä saada puudutuksia jne.

Puoli 10 päätettiin lähteä. 10 oltiin sairaalassa. Sisätutkimukseen. Olin aivan varma että olen ainakin pari senttiä auki, jos en enemmän. Oli kauhee shokki kuulla, etten ole kuin sormenpäälle auki ja kanavaa jäljellä =/. Supistukset oli tietenkin heti laimentuneet kun pääsin siihen koneeseen joka mittaa niitten voimakkuuden =S. Ja väliksikin tuli 10 minuuttia! Sovittiin sitten kätilön kanssa että se kysyy lääkäriltä heti kun se tulee voiko antaa supistuksia estävän lääkkeen että saan nukuttua(kotona siis). Sen lääkärin piti tulla tunnin sisään.

Siinä sitten odoteltiin. Haettiin kahvit automaatista, käytiin kävelyllä jne. Kello oli jotain puoli 12 kun kävin kysymässä kätilöltä että kauan menee vielä. Lääkäri oli kuulemma joutunut johonkin leikkaukseen, ei voinut tulla vielä. Monet äidit odotti sitä tuskissaan. Kätilö sitten sanoi tekevänsä vielä sisätutkimuksen ajankuluks, jos se lääkäri sieltä sillä välin tulis. Saan sitten itre päättää jäänkö odottamaan sitä vai menenkö kotiin ja yritän pärjätä panadolilla. Sisätutkimuksessa olinkin jo sentin auki! ja kanava lyhentynyt, mutta vielä ihan vähän jäljellä. Supistuskäyräänkin piirtyi kunnon suppareita! ja väli 4 minuuttia. Tässä välissä kipu oli jo tosi kova!
Kätilö siinä sitten tuumas, että kysyy lääkäriltä voiko mulle antaa petidiinin. Lupa annettiin loppujen lopuksi, jouduin siinä käyrällä odottelee sen takia puolisen tuntia. Sain sairaalavaatteet! Sanoin Mikolle, et nyt jäädään synnyttää.

Kello oli noin kaksi. Kipu aivan sietämätöntä jo. Sain petidiinistä mukavan olon, se rentoutti ihanasti vaikkei kipua vienytkään pois ollenkaan. Mikko torkahteli, itekkin taisin pari kertaa. Istuttiin sängyllä ja juteltiin.

Neljän jälkeen kätilö tuli ja sanoi tekevänsä sisätutkimuksen. Olin MELKEIN 3 senttiä auki. Kanava kadonnut. Kätilö sit sanoi, et pääsen synnytyssaliin että saan kipuun jotain. Se oli melko jo järkyttävää. Synnytyssalissa oltiin ennen viittä. Ilokaasu tuotiin heti. Sanoivat, että kokeile auttaako tämä. Ja hyvinhän se auttoi aluksi. Mutta noin kuudelta oli pakko saada jo jotain muuta. Kutsuttiin kätilö paikalle monta kertaa ennenkuin sain epiduraalinen, kun anestesialääkärillä oli kiireitä. Teki samalla sisätutkimuksen, 4 senttiä auki. Huh, olipa hidasta! Laittoi mulle sit tipan, että synnytys vähän nopeentuis. Loppujen lopuksi sain sen epin, kello taisi olla 7. Sen laitto tuntu tosi oudolta, hyi! Onneks se ei kuitenkaan sattunut. Ja voi sitä helpotusta, minkä se toi... sain jopa torkahdettua pieniä pätkiä! Kipu oli poissa. Kätilö lupas että saan sen toisen kerran vielä ainakin kun vaikutus loppuu. Ja niin sainkin sitten. Se ei enää kauheen hyvin kyllä auttanut. Supistukset oli tässä välissä erittäin voimakkaat. Mikko nukkui.

Joskus 9 ja 10 välissä herättelin mikon ja käskin sen lähtee hakemaan mulle kaakaoo ja pullaa, itelleen kahvia ja jotain purtavaa. Kätilö oli just tehnyt sisätutkimusken, olin 6-7 senttiä auki.

Odottelin siinä kaikessa rauhassa, kunnes havahduin ihan kauhean inhottavaan tunteeseen - se oli paljon pahempi kuin kaikki supistukset yhteensä! Se oli niin kamala, että purskahdin itkuun enkä pystynyt lopettaa. Karsee ponnistuksen tarve! Kutsuin kätilön. Olin melkein auki! Nyt se tapahtuu, ajattelin. Eikä Mikkoa näy missään! Sillä oli kestänyt jo melko kauan. Ainakin puoli tuntia.. Enkä edelleenkään voinut lopettaa itkemistä, en tajua mikä muhun meni :D Päätin lähteä vessassa käymään, noustuani sängystä tipuin lattialle kun jalat ei kantanut :s. Epiduraali oli vienyt tunnon niistä kokonaan.

Onneks Mikko sit loppujen lopuks tulikin. Kello oli vähän yli 10.. Oli kuulemma kauheat jonot ja jotain muutakin. Olin niin helpottunut! Kutsuttiin kätilö. Täysin auki, ja lupa ponnistaa! Olin tässä vaiheessa jo ihan poikki..
Aloin ponnistamaan, mutta aika varovaisesti. Ei siitä oikein tullut mitään... Kätilö pyysi sit lääkärit paikalle: Huomattiin, että vauva oli kasvotarjonnassa.

Kello oli 11. Sain kolmannen epiduraalin. Ympärillä pyöri kauheesti porukkaa. Aloin ponnistamaan 'kunnolla'. Oli todella vaikeeta, just sen väärän tarjonnan takia. Kätilökin totes ettei vauva päästä mua helpolla :P.
11.30. Olin ihan finito! Lääkärit alkoi olemaan huolissaan, imukuppia ehdotteli. Aloin nyt ponnistamaan ihan tosissani, en jaksanut enää odottaa että saisin vauvan syliin - supistuksia tuli varmaa puolen minuutin välein, silloin vedin ilokaasua ihan simona. Se auttoi. Pyysin kohdunkaulanpuudutuksen ja sain sen. Nyt alkoi tapahtumaan. Tunsin sen! Välilihakin leikattiin pari senttiä. Kätilö sanoi, että meidän vauvalla on tummat hiukset :) Se antoi voimaa! Ponnistin ja ponnistin. Lääkäri tuli jo imukupin kanssa saliin, mut kätilö sanoi että hetki vielä yritetään. Ja sitten se tapahtui! Pää oli ulkona. Ei sattunut yhtään mutta tunsin sen kyllä kun repes värkki :D Ja sit vartalo. Oli tosi inhottavan tuntusta kun kätilö otti sen sieltä, yök.. :D Poika syntyi kello 11.54.
Se vietiin heti tarkistettavaks. Kaikki oli kuitenkin hyvin, turhaan ne lääkärit oli huolissan :)! Mitat 3620g/50cm/34cm, A-pisteet oli 9/9. 10 ei saanut kun oli pikkuisen keltainen. Tässä välissä istukka tuli. Se oli täydellinen, painoi 700g.

Vauva laitettiin mun rinnan päälle. Voi sitä tunnetta... ei psyty sanoin kuvailemaan. Itkettiin Mikon kanssa onnesta. Vauva alkoi hamuilemaan tissiä heti! Se oli hassua :) Tikkaus oli vielä edessä... kamalaa. Olin revennyt aika 'hyvin'. Onneks se ei kuitenkaan sattunut yhtään, toki tuntui. Onneks mulla oli myös ihana kätilö! Tikkaus kesti melko kauan. Kätilö ei aluks meinannut kertoa monta tikkiä tuli, mut kuulemma ihan tarpeeks ja yli 20.

Yritin laittaa tissiä vauavn suuhun mut se ei saanut otetta. Sit tuli joku vanhempi kätilö ja laittoi vaan ronskisti tissin vauvan suuhun ja se alkoi heti imemään tehoimulla, ja se sattui :D Olin onnesta sekaisin mutta silti ihan poikki. Nukahtelin siihen. Vauva käärittiin peittoon ja se laitettiin kärryyn. Se nukahti. Mun oma pikku enkeli :') Juotiin kahvit vielä sielä salissa ja sit meidät vietiin synnytysosastolle. Olin ekan yön sielä ilman huonekaveria. Mentiin nukkuun molemmat siihen sänkyyn vaikkei mikään perhehuone ollutkaan. Nukuttiin ainakin 2 tuntia :) Sen jälkeen syötiin ja vaan ihasteltiin meidän pikku ihmettä. Mikkokin lähti kotiin vasta 10 jälkeen :D

Sainpas sit loppujen lopuks kirjoitettua tän :D Voi olla kirjoitusvirheitä aika reilusti, mut toivottavasti saatte selkoo.

Tänään, tasan vuosi sitten kello 11.54 syntyi maailman ihanin ja rakkain pieni ihme mitoin 3620g, 50cm ja 34cm.

Synttäripippalot pidetään vasta lauantaina kello 2 :) Tänään saa isin lahjan ja vähän herkkua, illalla mennään testaamaan lahjaa (vauvapulkka).
Aloin kirjoittamaan eilen synnytyskertomusta, laitan sen tänne sit kun on valmis :)

Nyt lähti miehet kaupoille, saa olla parisen tuntia ihan rauhassa! :D Harvinaista herkkua.

Kirjauduin äsken galleriaan, niin oli tullut yks kommentti (jopa:D) ja kone tietenkin tilttas just sinä hetkenä! nyt en löydä mitään uutta kommenttia enää mistään! Kuka kirjoitti mulle tunnin sisään ja mitä?

Jäi hämää pirusti :D

Miten alle 20-vuotias äiti on huonompi kuin yli 20-vuotias?

Okei, kaikilla ei välttämättä ole vielä ammattia. Mutta, eikö me asuta hyvinvointivaltiossa? Mulla ei esim. ole ammattia vielä. Olen abi, viimeinen lukion vuosi jäi kesken kun poikani syntyi. Pojallani on silti kaikki mitä hän tarvitsee ja enemmänkin. Pojan isä käy töissä, ja itekkin saan hyvät tuet kelasta.

Ja sitten sillä, että teinimammat vie lapsiaan hoitoon jatkuvasti? Hmm.. Ihan yhtä paljon ne vanhemmatkin äidit vie hoitoon. Ainakin oman kokemuksen mukaan. Tunnen erään 40-vuotiaan äidin, jolla menojalka vispaa ja lapsi on joka viikonloppu kokonaan mummullaan. Kun taas eräs 15-vuotias ei ole vienyt lastaaan hoitoon kertaakaa.

Itekkin olen vienyt poikani vain pari kertaa äidilleni pariksi tunniksi.

Usein saa kuulla kuinka 30-vuotiaat äidit kauhistelee kuinka joku on saanut lapsensa nuorena, ja perustelee iällä sitä että ne on jotenkin parempia äitejä. 'Taas näin teinimamman tupakki suussa työntämässä vaunuja'. Joo, onhan se aika karsee näky munkin mielestä, mutta mä kyllä olen nähnyt yhtä paljon niitä vanhempiakin äitejä tönäämässä vaunuja tai maha pystyssä rööki suussa?

Eli siis selityksiä kaipaisin, miten nuoret äidit on huonompia kuin vanhemmat? Ihan mielenkiinnosta kyselen, sillä en ole ikinä kuullut mitään järkevää selitystä asiaan.

Siinä olen samaa mieltä, varmasti esim. suurin osa 15-vuotiasta ei ole todellakaan valmiita huolehtimaan 24/7 avuttomasta ihmisalusta. Mutta MIKSI yleistää?? Tiedän molempia, sekä hyviä että huonoja esimerkkejä. Kaikista ikäluokista niitä löytyy, aina.

Nyt taitaa meidän imetys loppua. Melkein 11 kk sitä kestikin. Imettäisin pidempään, mutta Alex ei halua, niin minkäs sille teet.

On siis nyt kaksi yötä ollut ilman tissiä. Maitoa tihkuis, mutta mukula vaan räkii kun saa tissin suuhunsa. Kummallista :S. Jos ens yönä ei kelpaa, luovutan. Harmittaa tietysti, mutta ei toista voi pakottaakaan :). Kai se nyt päätti että on mukamas niin iso poika jo. Äitin pieni vauva se vielä on ja tulee aina olee.

Mitat: 9530g/72.7cm
ja ikää poitsulla 10,5kk.

Ihan ok kuulemma kasvaa. Painoa saisi tulla vähän enemmän, mutta tuo kuluttaa niin paljon ettei mikään ihmekkään jos sitä ei kauheasti tule. (Alex syö kun hevonen; päivässä yht. 5 dl puuroa ja 6 dl sosetta + 200ml korviketta ruuan kanssa)
Ja kaikki muukin oli hyvin, on kuulemma upeasti kehittynyt poika.

Alex oppi kävelemään ilman tukea ihan 'kunnolla' 10kk iässä, harjoittelu alkoi 9,5-kuisena. Ei konttaa enää, muuta kun lumessa ;D. Tuen kanssa on kävellyt 7-kuisesta.
Uusia sanoja tulee pari viikossa keskimäärin. Sanoja on nyt 10-15, joista pari vaan venäläisiä, mutta puhutaanhan tolle kyllä yhtä paljon molempia kieliä, tiedä sitten mistä johtuu tuo.
Hyvin kehittyy, saa olla ylpee.
On oppinut myös matkimaan asiassa kun asiassa, se on tosi hauska. Jos esim. alan tanssimaan, sekin alkaa. Jos heilutan päätä, sekin heiluttaa. Jos esitän koiraa, sekin esittää. Jne.
'Vastaa', jos sille sanoo jotain. Esimerkiksi, jos sanon 'ei saa'! se huuta vihaisena jotain takas :).

Hauska, iloinen poika. On oppinut myös nyt vähän jopa olemaan itekseen :) Tutkii ja leikkii. Joskus on huonoja päiviä, mutta niin on meillä kaikilla ;). Öisin herää vielä keskimäärin 2-3 kertaa, mutta vaikea saada takaisin nukkumaan. Saisi jo alkaa pikkuhiljaa nukkumaan kunnollisesti. Tällä viikolla alkaa totuttelu omaan sänkyyn ;)

Auto: Hokee koko ajan, kun leikkii autoilla.
Vaippa: Huutaa aina sitä kun ollaan vaipanvaihdossa
Hau-hau: Kun nähdään koiria ulkona tai kirjoissa
Napa: Räplää aina äidin, isin ja omaa napaa
Nenä
Suu (oppi just tänään)

Sitten vielä
Ätti/mömmä: eli äiti, 'mama'. (oppi 8-kuisena)

Sitä vaan aikuiset ihmiset jauhaa selän takana paskaa. Ei uskalleta edes myöntää sitä, eikä puhettakaan mistään 'suoraan' sanomisesta, niinpä niin.

Pitihän tääkin nyt arvata, päin lättyä esitetään niin mukavaa kaveria ja heti supistaan muualla.
Mulla ei oo IKINÄ ollut tarvetta täällä alkaa puhumaan KENESTÄKÄÄN selän takana shittiä. Toki ei kaikki mielipiteitä tarvi sanoa, muttei silloin myöskään muualla puhuta niistä.