IRC-Galleria

Saatiin tanaan vahan jannitysta elamaan. Meidan tyomatka taalta peltiloosista toihin kestaa 40 minuuttia ja eras korealainen kaveri kay hakemassa meidat. En tiia milla perusteella siellapain jaellaan ajokortteja, mutta hieman eri standardit niilla taytyy olla kuin euroopassa. Muutaman kerran on saanu pelata sen kyydissa, varsinki irtosora ja parkkipaikat on sille vaikeita asioita. Tanaan sit oltiiin jo onnistuttu vaistaan muutama kenguru ja irtosora osuuskin oli jo melkein takana. Melkein. 200 metria ennen parkkia kaverilta lahti toyotan paku hanskasta ja siina mentiin vahan vanhoilla kunnon vastaheitoilla. Ei kuitenkaan ihan yhta hienosti kuin ralleissa, niinpa tama Takuma Sato wannabe sit pyorayttu auton etukulma edella ympari ja ojaan. Onneks se oli jo melkein pihamaalla niin ei rysaytetty puihin tai muihin tolppiin. Kaikilla oli turvavyot joten saastyttiin vaan menetetyilla safkoilla. Autolla ei hirveesti enaa tehny mitaan, mutta eipa se iso menetys ollut, romu se oli muutenkin.

Sen jalkeen painettiin sit viela muutama tunti duunia. Meidan pitaa siirtaa kasteluletkua vahan kauemmaks puista. Menee muutama paiva siina kun pitaa talsia 37C varjossa, lahemmas 50 todellisuudessa! Ihan kiva homma sinansa kun se pomo sanoi ekana paivana et letkun pitaa olla jalan mitan paassa puista ja perjantaina kun oltiin saatu kaikki tehtya niin se paattikin et kaks jalan mittaa onki parempi. Nyt on sit kivat 50 km patikointia viela edessa...

Saatiin tiistaina tietaa etta olis mahdollista teha vahan toita vaihteeks. Monopolin pelaaminen ja viinin juominen loppui siihen paikkaan, tai no pitihan sita vahan viela juhlistaa... Tanaan oli siis eka paiva Websterin Walnut Orchardsilla. Meidan tyonkuvana on pruunata, eli trimmata pahkina puita siistiimpaan kuntoon. Aarimmaisen helppoa duunia, mutta samalla hiukan tylsaa kun puurivi on siina kilometrin paikkeilla ja niita riveja on reilu sata :) Virkistysta tyohon tuo myrkkyhamahakit jotka lymyavat puitten lehdissa ja runkosuojissa, kaikkeen tottuu ja redbackeja eli kaikkein pahimpia ei nay niin usein. Araknofobi ottais kylla lopputilin taalla. Tanaan oli muutenkin ihan miellyttava paiva, silla lampotila oli siedetteva ja tuuli piti lentavat otokat loitolla. Tuuli saikin iltapaivalla vahan lisaa puhtia ja pian saatiinkiin ajaa pick-upeilla hiekkamyrskysta suojaan! Punaista polya oli vahan jokapaikassa, ja paiva kuitattiin silla selvaksi. Saa nahda mita huomenna on tulossa.

Muutin lauantaina tanne jumalan hylkaamaan paikkaan tekeen toita vahaks aikaa. Muutos oli kevyesti sanottuna suuri Sydneyn jalkeen... Viime viikko kului nopeasti, lahinna juhliessa :) ja kaiken kruunasi perjantaina U2 keikka Sydneyn olympia stadionilla. Mahtava keikka reilu 2 tuntia eika haitannu vaikka vetta tuli kuin saavista ekan tunnin ajan. Sisaanpaasysta tuli hiukan monimutkaista, koska mun lippu oli niin kulunut ettei siita saanut kunnolla selvaa,joten mun piti lahtee takaisin kaupunkiin, ja selvittaa kuka lipun oli maksanu alunperin. Taksikuski oli kylla tosi iloinen kun sai ajella mittarin kaydessa tunnin ajan... Ma pistan kuvia tasta paikasta kunhan paasen laittaan kuvat koneelle, sanat ei pysty kuvaileen tata paikkaa, se on nahtava. No ainakin taalla pitais pystya saastaan kun ei ole mitaan mihin tuhlata.

Viime viikot on olleet aika kiireistä aikaa vaikka otinkin lopputilin kolme viikkoa sitten. Aika kuluu yllättävän nopeasti kun ei tee mitään tähdellistä. Ekat kaks viikkoa meni mukavasti Sydneyssä kun asuin vielä vuokratalossa. Oli aikaa käydä rannalla ja kaupungilla. Viikko sitten meiltä loppui vuokra aika eikä haluttu jatkaa sitä niinpä alkoi ihan kunnon backpacker elämä, olin vielä muutaman päivän kaupungissa ennen kuin tulin tänne Katoombaan, Blue Mountains national parkiin. Aika on kulunut täällä lähinnä sademetsä vaelluksilla, hostellilta kävelee puolessa tunnissa puistoon jossa on useita reittejä. Osa kulkee vanhan kanjonin seinämää pitkin, osa keskellä metsää. Ekalla trekillä tapasin japanilaisen tytön joka oli tullut vaan viikonlopuks käymään Ausseissa jotta sai uusittua viisuminsa Fidzillä, lentoemäntänä... :) Kuusi tuntia sademetsässä kuluikin sitten rattoisasti! Seuraavina päivinä kävin kahdella muulla trekillä Wentforth Fallsin vesiputous alueilla kauempana laaksossa, valitettavasti parhaat polut olivat suljettu maanvyörymien takia. Päätin sitten ottaa suunnaksi Under Cliff trekin, reitti kulkee aivan jyrkänteen ja kallion seinämän välissä. Välillä polun ja parinsadan metrin pudotuksen välissä oli vain pari vaaksaa maata tai kivenmurikoita muurina. Puolessa välissä laaksosta alkoi nousta sumua ja pian näkyvyys laaksoon katosi kokonaan. Sumun noustessa yhä korkeammalle, näkyvyys polulla alkoi olla myös hieman nihkeätä kasvillisuus takas kuitenkin muutaman kymmenen metrin näkyvyyden eteenpäin, mikä oli reilusti verrattuna muualle laaksoon päin katsoessa jossa näkyvyyttä oli parhaimmillaan vain kymmenen metriä! Kuvia reitin varrelta on kuva-arkistossa.

Katoomba on ihan mukava pieni kylä, ja Flying Fox hostelli on ollut hyvä paikka asustella. Huomenna tosin pitää palata takaisin Sydneyyn loppuviikoksi. Työttömänä oleminen alka käydä kalliiksi pikkuhiljaa ja töitä vois pikkuhiljaa taas tehdä, keittiöön ei kyllä tule mentyä enää, mielummin vaikka keräämään hedelmiä!B

Kaytiin keskiviikkona hyppaamassa laskuvarjolla Wollongongissa, Sydneysta noin tunti etelaanpain. Edellisena iltana teki vahan heikkoa, ja aamulla piti olla jo kuudelta bussissa joten hirveesti ei tarvinnu nukkua. Aamulla sit lahdettiin hyppypaikalle, joka oli tosi kaunis paikka pienessa laaksossa rannalla. Aurinkokin paistoi mukavasti, minka huomas illalla kun peilista kattoi tulipunaiset kasvot takas :)
Me hypattiin viimeisena joten saatiin odotella muutama tunti siina rannalla ja kattoo kun muut tulee alas ekana. Ihan hyvaltahan ne hypyt naytti ja pakkohan sita oli sitten hypata kun sinne asti oli jo tultu. Meille annettin hyppyhousut (ja pelastusliivi-vyolaukku, en tiia olisko siita ollu mitaa apua) vahan ohjeita miten poistutaan koneesta ja sit mentiin. Lennettiin sellasella pienella koneen rappanalla 5 tuhanteen metriin, mika kestaa sellasella pikkukoneella muuten tosi kauan. Samalla naki hyvin maisemia, varsinki kun istui ihan ovipleksin vieressa. Itse hyppaaminen ei sitten hirveen kauaa kestanyt, noin minuutti vapaapudotusta, jonka aikana taittuikin sitten nopeasti 2/3 osaa pudotuksesta, vauhtia oli parhaimmillaan reilu 200 km/h. Vauhdin tosiaan tuntee sina aikana, ja dvd:lta sen myos nakee ( ei oo kaunista katsottavaa... :D) Varjon auettua tehtiin vahan lenkkeja ja pyorittiin, ja lopulta laskeuduttiin takas kovalle maalle, sen jalkeen kavi ainut accidentti kun en hirveesti keskittyny muuhun kun siihen et nyt on taas maata jalkojen alla, ja jain Essin varjon alle kun se tuli alas.

Kulunut viikko meni nopeesti ohi, keskiviikkona ja torstaina tuli tehtyä kivat tuplavuorot 9.30-23.30, välissä yks tauko! Keskiviikkona oli pressi-ilta koska meidän ruokalista vaihtui. Kaikille paikalle tulleille tarjottiin ilmasiks maistiasia uudesta menusta, en oo ikinä syöny niin paljoo kaikkea erilaista samalla kertaa, ostereita, mustekalaa ja kaikenlaisia muita liharuokia eri kastikkeissa. Hyvää oli kuitenkin! Torstai iltana olinki aika finaalissa, mutta ylakerran clubi piristi onneks. Työntekijöille oli taas HIEMAN paremmat hinnat kuin muille. Halvin cocktaili maksaa 17$, joten ihan hirveen usein siellä ei vois muuten käydä... Meidän baarimikko on muuten suhteellisen näppärä kaveri niitten lasien ja pullojen kanssa pelaamisessa, kaveri heittelee ja pyörittää laseja ilmassa ja jossain välissä niihin ilmestyy vielä juotavaakin.

Perjantain sain puhelun jostain kahvilasta johon olin hakenu barista/tarjoilijaksi. He pyysivät tulemaan kuudelta työharjoitteluun pariks tunniks. Paha vaan etten saanu selvää oikein paikan nimestä puhelimessa. Ongelma oli myös siinä että olin hakenu lähes jokaiseen kahvilaan, hotelliin, putiikkiin ja ravintolaan siinä alueella, siispä puhelun perusteella ei ollut mitään käsitystä mikä se niistä vois olla. Tottakai olis ollu helppo soittaa siihen numeroon mistä ne soitti mulle aamulla, mutta sieltäpä ei kukaan enää vastannutkaan. Töissä menikin sitten taas mukavasti puoli kuuteen ja olin ihan hikisen luuhkan näköinen, joten oli pakko käväistä pikaisesti kotona vaihtaa vaatteet. Otin taksin joka oli menossa väärään suuntaan ja sanoin et on hirvee kiire, kuski oli menossa heti mukana ja heitti sit ystävällisesti uukkarin keskellä ruuhkaa :) taksissa aloin sitten ottaa selvää mihinkä sitä pitäis olla menossa lopulta, mutta yhtään viisaammaks en tullu niistä puheluista. Kun
numerotiedustelukaan ei osannu auttaa oli tosiaankin hieman orpo olo. Vaihdoin nopeasti vaatteet ja hyppäsin takaisin taksiin - ei auttanu muu kuin mennä sokkona kysyyn paikoista joista ehkä mahdollisesti olis voitu tarvita sitä harjoittelijaa. Oli vähän tyhmä olo kysellä että oliko tämä se paikka josta mulle soitettiin ja pyydettiin harjoitteluun. Eihän sitä löytynyt sitten millään ja lopetin paikan ettimisen puolen tunnin pyörimisen jälkeen. Siinä vaiheessa oli mennyt jo yli 30 $ enkä ollut hyötyny siitä yhtään mitään. Kävin sitten ostaa viimesillä taskurahoilla purkin mehua jottei ihan tyhjin käsin tarvii palata takas kotiin. Täytyy sanoa että se mehupurkki oli ja tulee toivottavasti olemaan jatkossakin kallein mitä oon siihen litkuun investoinu, varmaan keskellä Saharaakin on halvemmat hinnat! Sitä mehua on nyt sitten juotu hartaasti tässä muutama päivä :)

Menny taas hetki ettei oo ehtiny kirjoittaan, mulla on nykyään työaika 10- n. 17 töissä mikä on tavallaan ihan hyvä koska tietää tarkkaan aina miten mennä, mutta toisaalta tuollai menee aina koko päivä vähän ohi. Maanantai ja tiistai on tosi helppoja päiviä, ei kiirettä ja aikaa tehä kaikenlaista duunissa, kun taas ke-pe on ihan hirveetä kiirettä koko ajan ja usein pitää jäädä vielä ylitöihin. Ylitöissä on se hyvä puoli et talo tarjoaa aina jotain siitä hyvästä, yleensä bisset :)
Viime viikolla meillä oli vähän tilanteita toissa kun yks kokki sai ihan kohtuullisen pahan sähköiskun. Se laittoi tehosekoittimen seinään kiinni ja samalla kun laittoi virrat päälle pimeni koko rakennus, ja Manu joka oli pitäny rispaantunutta johtoa kädessä otti 240 volttia seinästä suoraan itteensä. Siinä piti sitten mun alkaa pitää huolta koko keittiöstä ettei mikään pala ja samalla kattoo Manua ettei se tipahda ihan täysin. Sähkömiehetkin vähän ihmetteli että miten kaikki oikein oli käyny. Seuraavana päivänä korjattiin sitten keittiön sähköjä ja nyt niitten pitäis olla kunnossa.
Torstaina käytiin Cellar door sessions illassa siellä ja saatiin mun kautta meille pöytä vaikka pitikin olla ihan täyttä. Paikalla oli ihan hyvä akustinen duo musisoimassa ja ilta menikin ihan mukavasta, kun kerrankin kuuli mitä kaikki puhui eikä tarvinnu huutaa että toiset kuule. Samalla tulikin sitten syötyä ja juotua taas talon piikkiin ihan mukava lasku. En tiedä sitten kuinka paljon osuutta oli sillä että seura oli kauniita suomi-tyttöjä ja kokit tuli ihan mielellään tarjoomaan kaikkee meille. Perjantaina oli taas vähän väsyny olo töissä kun jäi unet muutamaan tuntiin, josta tulikin vähän kivaa kuittia, onneks oli hiljainen päivä.
Viikonloppu meni akkuja lataillessa ja sightseeingiä harrastaessa. Sain viimeinkin käytettyä mun julkisten viikkopassin lauttaosuus lippua ja menin täältä meidän Watson Baysta Circular Quayhyn. Samalla näki ihan hienosti tätä paikkaa missä asutaan tällä hetkellä, ja onhan nuo naapuruston talot aikas hianoja ja niistä on vielä suorat näköalat tuonne satamaan ja kaupunkiin. Kävin Chinatownissa syömässä, ruoka on halpaa, hyvää ja annokset isoja, joten backpackereillakin on varaa joskus syödä ulkona, jossei ole töissä ravintolassa :)

Cherri Jam - www.cherrijam.com.au

Oon nyt ollut viikon töissä tuossa kahvila/ravintola/yökerhossa. Kahvilaosa on aika pieni, mutta ihan hieno kuitenkin ja kahvit on aivan loistavia - me saadaan vielä tilata talon piikkiin, lisäks aamulla tehään kaikki kahvileivokset ja muut mistä pitää tietysti maistaa erän laatu :) Yökerho onki sitten jo vähän eri tasolla, sinne pitää olla mustat housut ja kengät sekä kauluspaita miehillä, naisilla riittää et näyttää hyvältä. Kolme baaritiskiä ja vip-huone, pelkästään valtavia nahkasohvia ja muita aika tyyriin näköisiä kalusteita. Vessassa on tavallisen kusirännin sijasta suihkulähde! Halvin drinkki maksaa 17$, et ei hirveesti oo kyllä varaa käydä siellä näillä palkoilla. Viikolla sitä paikkaa käytetään kuvauspaikkana eri lehtiin, tällä viikolla kuvattiin johonki alusvaate-numeroon ;)
Mun hommana on tehdä Fattousch-salaatit ja pita-leivät sekä niihin kastikkeet, pilkkoa sipuleita ja muita vegejä sekä tietenkin tiskit! Niitä ei Cherrissä onneks kuitenkaan ole kovin paljoa, ainakaan siihen aikaan kun mä oon töissä eli 10-17+. Loppuviikosta meni aina kuuteen tai seittemään kun tuli vähän kiirusta iltaa kohti ja nyt on vielä säätkin alkanu paraneen niin ihmisiä kiinnostaa alkaa käydä ulkona enemmän. Torstaina tuli hoppua sen takia et meidän pizza-kokilla paloi jokin sulake päästä ja se alkoi huutaa ja riehua siellä omassa kopissaan ja lopulta se vaan kätteli kaikki ja sanoi et "see you guys later!" ja lähti meneen, ei siinä muuten mitään mutta se oli ollut töissä sinä päivänä kokonaiset 20 minuuttia, joten jonku piti siinä kaiken muun kiireen keskellä sit alkaa vääntää pizzojakin. Ei nämä keittiöhommat siis pitemmän päälle mitään kovin hauskaa ole, vaikka saakin syödä joka päivä ravintolassa ja muuta. Ihan hirvee kiire lähes koko ajan, ei taukoja, tai jos pitää taukoa niin sitten on vaan enemmän duunia edessä. Mut ainakin kädet karaistuu ihan kivasti kun ottaa tuli kuumasta paistinpannusta kiinni muutaman kerran päivässä - täällä ei oo mitään sellaisia kuin muovikahvat, kunnon takorautaa koko pannu!
Meillä oli tiistaina staff meeting jossa käytiin läpi yleisiä asioita ravintolaan liittyen ja sen jälkeen jatkettiin tietysti pubissa jossa paikalliseen tapaan joku tarjoaa aina uuden kierroksen, kierroksia tulikin sitten aika monta sitä mukaa kun lisää meidän työntekijöitä ilmaantui paikalle. Keskiviikko olikin sitten muutamalle kokille aika karhea päivä :) Mut on se rankkaa näköjään paikan omistajallekin, perjantai aamuna kävin yökerhossa ja kattoin et joku tyttö on näköjään sammunu sohvalle, mut sehän olikin paikan omistaja! Se omistautuu paikalleen aika tiiviisti näköjään...
Monessa baarissa on parina iltana viikossa Texas hold'em turnauksia, pelasin keskiviikkona 40 ihmisen turnauksessa ja kaikki menikin ihan hyvin, kolmen tunnin päästä meitä oli enää 8 finaali pöydässä ja mä olin vielä chipleader, mutta vähän myöhemmin kävi niin huonosti et hävisin kaverille jolla oli vitospari kädessä ja ittellä oli AK. Söi hieman kun tarjolla oli kuitenkin 600$ voittajalle... Näinkin voi käydä.

ma hankin vakituisemman tyopaikan kuin noi kaks aikasempaa paikkaa, cherry jam nimisesta kahvila/ravintolasta, leppoisammat tyo-olot, parempi palkka, ilmaiset sapuskat, kahvit ja bisset ja viela saa opetusta ruokien, kahvien ja muitten tekoon. ainaki jonku aikaa teen tota duunia ja kattoo sit taas mita tekee.
ma pistan kuvia kans tuleen lisaa tanne maanantaina kun paasen sellaselle koneelle mihin voi tokata usbi tikun. taalla ei oo viela ollut mitkaan parhaat mahdolliset kelit, lahinna satanu vetta ja tuullut, mut tan kuukauden aikana pitais parantua huomattavasti. sit voi pistaa vahan parempaa materiaalia nettiin!

ma avaan muuten blogin missaolet.comiin jossain vaiheessa, joten siella kannattaa sitten kayda kattoon tan matkan edistymista tarkemmin.