IRC-Galleria

Paatettiin tanaan aamulla lahtee sydneyyn uudeks vuodeksi. Toissa oli jo aika loppuvaihe, eika viikonloppuna olis ollu mulle muutenkaan toita sen jalkeen kun nimeton sormi meni vahan kayttokelvottomaks. Hirveesti ei olla suuniteltu mitaan jonaksen kanssa muuta kuin et koitetaan paasta punkkaan muutaman ruotsalaisen ja englantilaisen asuttamaan hostelliin. virallisestihan sydneyssa ei ole enaa tilaa missaan hostellissa, mutta eikohan sita jotain keksita. Jos ei muuta niin asutaan siina Ford Falconissa jolla kohta lahdetaan painaan 700 km crocodile dundee maisemien lapi.

Kaupungissa on suhteellisen paljon tekemista sunnuntaina ja maanantaina joten tylsaa ei tuu oleen varmastikaan. Bondi Beachilla on Basement Jaxxin ja Bob Sinclairin keikka, satamassa ja kaupungissa giganttinen ilotulitus, tai itseasiassa kaksi jos ihan tarkkoja ollaan :D Niin ja maanantaina on sit viela tietysti jonkun kaljafirman Miss Blonde Bondi kisa rannalla, tuomarina tietysti Paris Hilton! Tuolla faktalla ei ollut sitten mitaan tekemista lahtopaatoksen teossa ;) Vaikkakin se on ollut paikallisten uutisten ykkosaihe tassa pari paivaa...

Joulu alkaa lahestya kovaa vauhtia, ei sita muuten huomaisi kuin kalenteria vilkaisemalla. Lampotila vain nousee korkeammaksi paiva paivalta, tanaan taisi olla lampimin paiva tahan mennessa, ainakin silta tuntui silla mitaan ei oikein saatu aikaiseksi. Meidan pomo, Davis ylllati aamulla positiivisesti ja oli vain 10 minuuttia myohassa, eli ainakin saatiin mukavasti tunteja tanaan. Viime viikolla aamulla David ilmoitteli aamuisin etta mita jos aloitettais vahan myohemmin, han kun ei ihan viela jaksais nousta sangysta. Mukava kaveri muuten, laiskin meista kaikista joten hoppuilluun ei ole mitaan syyta toissa :D Aamu heratys viidelta on tosin sen verran tiukkaa etta paivalla pitaa viettaa muutaman tunnin siesta ennenkuin saa mitaan aikaiseksi illalla. Eipa silla, etta taalla mitaan huikaisevan jannittavaa sais tehtya, mutta jotain nyt kuitenkin.

Pahasti nayttaa silta etta joulu tulee vietettya taalla vajassa. Laiska kun oon niin ei tullut mietittya tarpeeks ajoissa mitaan hienompaa paikkaa. Mutta on taalla toki muitakin kohtalotovereita joten seura ainakin on kohdallaan. Joulu tulee olemaan hyvin perinteinen, kuten j-nas asian ilmaisi- Jeesus vietti joulun kanssa vajassa neljankymmenen asteen lammossa, et eihan tuo nyt mikaan niin ihmeellinen asia ole! No saastyypahan ainakin rahaa kun ei tule lahdettya mihkaan. Uudeks vuodeks on kylla pakko saada lahdettya johonkin, ihan niin laiskaks ei saa itseaan paastaa! Tarkkaa tietoa ei ole siita mihin paadytaan, mutta muutamia paikkoja on heitetty ilmaan, Phillip Island, Melbourne, Sydney tai Byron Bay/Gold Coast olis kaikki hyvia vaihtoehtoja mutta matkaa kaikkiin on reilusti, joten sais olla sellasessa paikassa josta paasis tekeen taas duunia juhlien jalkeen.

Aloitettiin eilen uusi urakka mantelipuiden parissa. 26 000 puuta odottaa trimmaamista meidan nelja henkiselta porukalta. Voin sanoo ettei hirveesti kiinnosta et saanko sen mantelin joulupuurossa jatkossa! No ei tama nyt niin paha duuni ole, minkaan sortin kiiretta ei pideta ja meidan pomo on viela laiskempi kuin me muut niin hirveesti ei tarvi stressata. Jopa mantelifarmin omistaja ottaa suhteellisen rennosti ja antaa ohjeita tyyliin "Don't work too hard, no need to hurry!" Meidan tauot tahtoo aina vahan venya, eika se niin tarkkaa ole onneks milloin aloitetaan tai lopetetaan. Aamulla on vaan valilla tiukkaa kun herataan jo viidelta, mutta parempi se kuin olla iltapaivalla suorassa auringon paisteessa, silloin kun varjossa on 40 astetta! Tanaan saatiin viela nauttia tiheasta savusta joka tulee metsapaloista tuolla kauempana, ovat kuulemma suurimmat johonki sataan vuoteen, voi olla silla nakyvyys on aika kehnoa.

Tämä viikko on kulunut hyvin leppoisissa merkeissä. Maanantaina päästiin ruotsalaisen kaverin kanssa asentamaan tihkukasteluletkua puitten viereen. Meidän tehtävänä oli ajaa traktorin perässä sellaisella hardcore-golfkärryllä ja vaihtaa uusi rulla edellisen loputtua. Homma oli mukavaa vaihtelua puitten karsimisen jälkeen. Mikä vielä parempaa, meidän työnjohtaja, Mark oli varsin mielenkiintoinen tuttavavuus. Viisikymppinen kaveri, joka näyttää lähinnä Pirates of Caribbean hahmolta ja polttaa ketjussa (kirjaimellisesti). Mukava tyyppi ja pidettiin siinä sitten muutamat ylimääräiset tauot joilla hän kertoi juttuja, ihan kaikesta ei tosin saanu selvää vahvan aussiaksentin takia :D

Esimerkki keskustelu:
Mark- Yie know, I had tis one German ier earlier, fucking cunt, cant do nothin! me tried to explain him, but that fucking idiot cant fucking understand nothin. fucker!!
Mark- Me daughter wants to be tis, fuck, envi.. enrivon science, i dunno that fucking word
Jonas- environmental scientist?
Mark- yep, tat's it, i got a fucking greenie in my family!!
Mark- Me vife always fucking complainin, fuckin cunt. Me go home and open beer, she wants to eat vit me, i tell er to fuck off, i'll eat when i want!!

Keskiviikona saatiin kaikki tehtyä puoleenpäivään mennessä ja Mark heitti meidät takas hostellina toimivaan hökkeliin. Matkalla tarttui mukaan laatikko XXXX goldia ja iltapäivä kuluikin sitten rattoisasti huurteisen oluen parissa. Loppuviikolla ei ollut töitä erinäisten syiden kuten työnjohtajan krapulan ja myrskyn takia. Ensi viikolla toivottavasti pääsee takaisin duuniin niin saa jotain säästöönkin. Täällä on nimittäin aika uskomattoman tylsää jos ei ole töissä! Edes siitä että saatiin auto ilmasiks sen kolarin jälkeen ei hirveesti auta koska täällä ei ole mitään mihin mennä sillä.

Saatiin tanaan vahan jannitysta elamaan. Meidan tyomatka taalta peltiloosista toihin kestaa 40 minuuttia ja eras korealainen kaveri kay hakemassa meidat. En tiia milla perusteella siellapain jaellaan ajokortteja, mutta hieman eri standardit niilla taytyy olla kuin euroopassa. Muutaman kerran on saanu pelata sen kyydissa, varsinki irtosora ja parkkipaikat on sille vaikeita asioita. Tanaan sit oltiiin jo onnistuttu vaistaan muutama kenguru ja irtosora osuuskin oli jo melkein takana. Melkein. 200 metria ennen parkkia kaverilta lahti toyotan paku hanskasta ja siina mentiin vahan vanhoilla kunnon vastaheitoilla. Ei kuitenkaan ihan yhta hienosti kuin ralleissa, niinpa tama Takuma Sato wannabe sit pyorayttu auton etukulma edella ympari ja ojaan. Onneks se oli jo melkein pihamaalla niin ei rysaytetty puihin tai muihin tolppiin. Kaikilla oli turvavyot joten saastyttiin vaan menetetyilla safkoilla. Autolla ei hirveesti enaa tehny mitaan, mutta eipa se iso menetys ollut, romu se oli muutenkin.

Sen jalkeen painettiin sit viela muutama tunti duunia. Meidan pitaa siirtaa kasteluletkua vahan kauemmaks puista. Menee muutama paiva siina kun pitaa talsia 37C varjossa, lahemmas 50 todellisuudessa! Ihan kiva homma sinansa kun se pomo sanoi ekana paivana et letkun pitaa olla jalan mitan paassa puista ja perjantaina kun oltiin saatu kaikki tehtya niin se paattikin et kaks jalan mittaa onki parempi. Nyt on sit kivat 50 km patikointia viela edessa...

Saatiin tiistaina tietaa etta olis mahdollista teha vahan toita vaihteeks. Monopolin pelaaminen ja viinin juominen loppui siihen paikkaan, tai no pitihan sita vahan viela juhlistaa... Tanaan oli siis eka paiva Websterin Walnut Orchardsilla. Meidan tyonkuvana on pruunata, eli trimmata pahkina puita siistiimpaan kuntoon. Aarimmaisen helppoa duunia, mutta samalla hiukan tylsaa kun puurivi on siina kilometrin paikkeilla ja niita riveja on reilu sata :) Virkistysta tyohon tuo myrkkyhamahakit jotka lymyavat puitten lehdissa ja runkosuojissa, kaikkeen tottuu ja redbackeja eli kaikkein pahimpia ei nay niin usein. Araknofobi ottais kylla lopputilin taalla. Tanaan oli muutenkin ihan miellyttava paiva, silla lampotila oli siedetteva ja tuuli piti lentavat otokat loitolla. Tuuli saikin iltapaivalla vahan lisaa puhtia ja pian saatiinkiin ajaa pick-upeilla hiekkamyrskysta suojaan! Punaista polya oli vahan jokapaikassa, ja paiva kuitattiin silla selvaksi. Saa nahda mita huomenna on tulossa.

Muutin lauantaina tanne jumalan hylkaamaan paikkaan tekeen toita vahaks aikaa. Muutos oli kevyesti sanottuna suuri Sydneyn jalkeen... Viime viikko kului nopeasti, lahinna juhliessa :) ja kaiken kruunasi perjantaina U2 keikka Sydneyn olympia stadionilla. Mahtava keikka reilu 2 tuntia eika haitannu vaikka vetta tuli kuin saavista ekan tunnin ajan. Sisaanpaasysta tuli hiukan monimutkaista, koska mun lippu oli niin kulunut ettei siita saanut kunnolla selvaa,joten mun piti lahtee takaisin kaupunkiin, ja selvittaa kuka lipun oli maksanu alunperin. Taksikuski oli kylla tosi iloinen kun sai ajella mittarin kaydessa tunnin ajan... Ma pistan kuvia tasta paikasta kunhan paasen laittaan kuvat koneelle, sanat ei pysty kuvaileen tata paikkaa, se on nahtava. No ainakin taalla pitais pystya saastaan kun ei ole mitaan mihin tuhlata.

Viime viikot on olleet aika kiireistä aikaa vaikka otinkin lopputilin kolme viikkoa sitten. Aika kuluu yllättävän nopeasti kun ei tee mitään tähdellistä. Ekat kaks viikkoa meni mukavasti Sydneyssä kun asuin vielä vuokratalossa. Oli aikaa käydä rannalla ja kaupungilla. Viikko sitten meiltä loppui vuokra aika eikä haluttu jatkaa sitä niinpä alkoi ihan kunnon backpacker elämä, olin vielä muutaman päivän kaupungissa ennen kuin tulin tänne Katoombaan, Blue Mountains national parkiin. Aika on kulunut täällä lähinnä sademetsä vaelluksilla, hostellilta kävelee puolessa tunnissa puistoon jossa on useita reittejä. Osa kulkee vanhan kanjonin seinämää pitkin, osa keskellä metsää. Ekalla trekillä tapasin japanilaisen tytön joka oli tullut vaan viikonlopuks käymään Ausseissa jotta sai uusittua viisuminsa Fidzillä, lentoemäntänä... :) Kuusi tuntia sademetsässä kuluikin sitten rattoisasti! Seuraavina päivinä kävin kahdella muulla trekillä Wentforth Fallsin vesiputous alueilla kauempana laaksossa, valitettavasti parhaat polut olivat suljettu maanvyörymien takia. Päätin sitten ottaa suunnaksi Under Cliff trekin, reitti kulkee aivan jyrkänteen ja kallion seinämän välissä. Välillä polun ja parinsadan metrin pudotuksen välissä oli vain pari vaaksaa maata tai kivenmurikoita muurina. Puolessa välissä laaksosta alkoi nousta sumua ja pian näkyvyys laaksoon katosi kokonaan. Sumun noustessa yhä korkeammalle, näkyvyys polulla alkoi olla myös hieman nihkeätä kasvillisuus takas kuitenkin muutaman kymmenen metrin näkyvyyden eteenpäin, mikä oli reilusti verrattuna muualle laaksoon päin katsoessa jossa näkyvyyttä oli parhaimmillaan vain kymmenen metriä! Kuvia reitin varrelta on kuva-arkistossa.

Katoomba on ihan mukava pieni kylä, ja Flying Fox hostelli on ollut hyvä paikka asustella. Huomenna tosin pitää palata takaisin Sydneyyn loppuviikoksi. Työttömänä oleminen alka käydä kalliiksi pikkuhiljaa ja töitä vois pikkuhiljaa taas tehdä, keittiöön ei kyllä tule mentyä enää, mielummin vaikka keräämään hedelmiä!B

Kaytiin keskiviikkona hyppaamassa laskuvarjolla Wollongongissa, Sydneysta noin tunti etelaanpain. Edellisena iltana teki vahan heikkoa, ja aamulla piti olla jo kuudelta bussissa joten hirveesti ei tarvinnu nukkua. Aamulla sit lahdettiin hyppypaikalle, joka oli tosi kaunis paikka pienessa laaksossa rannalla. Aurinkokin paistoi mukavasti, minka huomas illalla kun peilista kattoi tulipunaiset kasvot takas :)
Me hypattiin viimeisena joten saatiin odotella muutama tunti siina rannalla ja kattoo kun muut tulee alas ekana. Ihan hyvaltahan ne hypyt naytti ja pakkohan sita oli sitten hypata kun sinne asti oli jo tultu. Meille annettin hyppyhousut (ja pelastusliivi-vyolaukku, en tiia olisko siita ollu mitaa apua) vahan ohjeita miten poistutaan koneesta ja sit mentiin. Lennettiin sellasella pienella koneen rappanalla 5 tuhanteen metriin, mika kestaa sellasella pikkukoneella muuten tosi kauan. Samalla naki hyvin maisemia, varsinki kun istui ihan ovipleksin vieressa. Itse hyppaaminen ei sitten hirveen kauaa kestanyt, noin minuutti vapaapudotusta, jonka aikana taittuikin sitten nopeasti 2/3 osaa pudotuksesta, vauhtia oli parhaimmillaan reilu 200 km/h. Vauhdin tosiaan tuntee sina aikana, ja dvd:lta sen myos nakee ( ei oo kaunista katsottavaa... :D) Varjon auettua tehtiin vahan lenkkeja ja pyorittiin, ja lopulta laskeuduttiin takas kovalle maalle, sen jalkeen kavi ainut accidentti kun en hirveesti keskittyny muuhun kun siihen et nyt on taas maata jalkojen alla, ja jain Essin varjon alle kun se tuli alas.

Kulunut viikko meni nopeesti ohi, keskiviikkona ja torstaina tuli tehtyä kivat tuplavuorot 9.30-23.30, välissä yks tauko! Keskiviikkona oli pressi-ilta koska meidän ruokalista vaihtui. Kaikille paikalle tulleille tarjottiin ilmasiks maistiasia uudesta menusta, en oo ikinä syöny niin paljoo kaikkea erilaista samalla kertaa, ostereita, mustekalaa ja kaikenlaisia muita liharuokia eri kastikkeissa. Hyvää oli kuitenkin! Torstai iltana olinki aika finaalissa, mutta ylakerran clubi piristi onneks. Työntekijöille oli taas HIEMAN paremmat hinnat kuin muille. Halvin cocktaili maksaa 17$, joten ihan hirveen usein siellä ei vois muuten käydä... Meidän baarimikko on muuten suhteellisen näppärä kaveri niitten lasien ja pullojen kanssa pelaamisessa, kaveri heittelee ja pyörittää laseja ilmassa ja jossain välissä niihin ilmestyy vielä juotavaakin.