Inhoan myös opetuksellisia videoita silloin, kun saman asian voisi kertoa tekstinä, koska ihmiset eivät ikinä puhu yhtä nopeasti kuin osaan lukea. Tai jos puhuvat niin sitten en saa mitään selvää. Oikeasti, jumalauta, kaikki pitäisi tehdä kirjallisena videoiden sijaan. Tästälähin nautin elokuvatkin käsikirjoituksina, niin säästyy muutama minuutti elämästäni runkkaamiselle ja sellaiselle.
Niin joo, se presidenttiasia. Jostain syystä tulos ei herättänyt minussa suuria tunteita. Olin helpottunut ensimmäisen kierroksen jälkeen kun kaikki hirvittävimmät vaihtoehdot tippuivat pois, ja vaikka olisin mieluummin nähnyt Haaviston presidenttinä, niin Niinistökin kyllä kelpaa, lähinnä siksi että hän näyttää ihan pahikselta ja minusta on hupaisa ajatella häntä edustamassa suomea.
Eniten tässä tietysti harmittaa että kokoomuslaiset ovat nyt hyvällä tuulella. Vihani heitä kohtaan on voimakasta ja epärationaalista, ja perustuu pitkälti samoihin syihin kuin vihani nuorisoa (kaikki alle 35-vuotiaat poislukien minä itse ja valitsemani henkilöt) kohtaan, eli kaltaiseni kitkeränkatkeran olion luontaiseen tarpeeseen syyttää jotakuta ryhmää kaikesta maailman pahasta.
Kokoomuslaiset, samoin kuin nuoret (ja etenkin kokoomusnuoret, aijai uuh) muodostavat tässä tapauksessa oivan kohteen, kuin lihavan miehen ahteriin piirretty maalitaulu joka kutsuu potkaisemaan.
Joskus ehkä vielä opin rakastamaan kaikkia. Yritys on ainakin kova, jotkut vain tappelevat vastaan.