IRC-Galleria

RaskNaks

RaskNaks

, sisältää fenyylialaniinin lähteen

Selaa blogimerkintöjä

Eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuuSunnuntai 30.11.2014 23:30

Jotenkin on tämä päiväkirja-inpis kaikonnut tai vähintään jäänyt taka-alalle. Tässä tekstissä on kuitenkin summausta marraskuustani, ja varmaan jatkossa käytän tätä 'teksti kuukaudessa'-metodiikkaa, ellei nyt satu jotain vallan mullistavaa.

Jaa mitäs sitä onkaan sattunut...?

Töitä olen tehnyt aina silloin kun niitä on tarjoutunut. Kolmen työpäivän viikkoja teen siis edelleen, vapaata on runsaasti, joka sopii kaltaiselleni laiskamadolle paremmin kuin hyvin. Tässä kuussa oli tarjolla myös vähän erilaista jopia. Äidin työkaverilta sain projektiksi tehdä (lue piirtää) kutsukortin tämän pippaloihin. Noh, tartuin toimeen, vaikka edellisistä oikeista piirustuksistani alkaa olemaan monia vuosia. Suoriuduin tehtävästä hyvin, parantelin kuvaa photarissa ja sain ansaitsemani liksan.

Toinen erikoinen työpyyntö sattui työpaikallani: sain pestin ei-enää-niin-salaisen kitaraharrastukseni takia Cittarin jouluparaatissa musisoijana. Hartaimmat ja itsellemieluisat joululaulut siis kaukuivat suustani kaupan käytävillä tuona sunnuntaina, ja olihan se vallan hieno kokemus.

Mäntsälässä käytiin Akin kanssa verestelemässä vanhoja muistoja, tehtiin vielä kaikki mitä tehtiin vanhoina aikoina aina pohjista kahden kapakan kautta nakkikiskalle. Ainoina uusina mausteina olivat Jarkko Martikaisen keikka sekä Akin valeidentiteetti. Hienoa!

Keikoilla on myös tullut käydyksi tässä marraskuun lopulla. Tuomari Nurmio heitti keikkaa Tavastialla. Hieno keikka ja satunnaiset jatkot: mukaamme Tavalta lyöttäytyi Porilainen Liitto-orava, Meiju Suvas raiskasi jazzia Storyvillessä ja Manalassa saimme luokattoman huonoa palvelua. Palaute on lähtenyt eteenpäin. Toinen keikka oli Hectorin 'Hauras'-rundin viimeinen keikka Hartwall Areenalla. Tädin kanssa vahtasimme keikan ja keikka oli suorastaan fantastinen. Ja kuriositeettina täytyy mainita, että Hectorin ensilevytyksestä tulee sentään kuluneeksi ensi vuonna 50 vuotta!

Olemme myös Lindan kanssa paaponeet Elmo-kissaamme. Tätä kissaa tosin on vähän vaikea paapoa, se kun tykkää vain ponnareista ja hiekan heittelemisestä. 80 euron raapimapuu suorastaan loistaa uutuuttaan, sen sijaan sohvamme täyttee pursuilevat pahemmin kuin Cheekin ego.

Tässäpä taisikin ne tärkeimmät merkkipaalut marraskuun ajalta olla. Jaa, mainittava on myös, että ostin uusia vaatteita! Se on minulle maininnan arvoinen seikka! Rauhaisaa joulun odotusta kaikille, huomenna availlaan kalenterin ekaa luukkua!!
Aamulla oikein tsemppasin itseäni, ettei aamu menisi mönkään kuten eilen. Loppujen lopuksi onnistuin tässä pirun hyvin. Positiivisella asenteella pääsee aika pitkälle!

Työt menivät hyvin ja nopeasti. Tein henkilöstötutkimuksen, jossa meni mukavasti 10 minuuttia työaikaa. Tarkoitukseni oli siis mennä junalla Haarajoelle, mutta Linda tulikin hakemaan minua Mäntsälästä, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Matkalla Jäkeen Tea ilmoitteli itsestään ja lupauduimme hakemaan hänet asemalta. Kuitenkin tajusimme, että takapenkit oli vuorattu kesärenkailla, joten laitoimme tytön kävelemään. Tea tuli siis aluksi meille kissantarkastuskäynnille ja sitten lähdimme Black Poolin bilikselle. Mukaamme lyöttäytyi piakkoin Tia, Netta, Ode ja myöhemmin myös Taijakin.

Mukavaa höpöttelyä, juotavaa, biljardia, ihmisiä, kapakanvaihto ja illan pulkkaanlaittaminen hirvipelin ryydittämänä. Mukavata! Hyvästelyjen jälkeen palasimme kotiin kuulemaan naukumaisterimme yöllistä konserttoa.

Ja tähän päättyy sitten urakkani 30 peräkkäisen päiväni ylöskirjoittamisesta. Palaan kirjoittelemaan tänne taas harvemmin, aina kun jotain kirjoittamisen aihetta tulee eteen. Ja ehkä muutaman vuoden päästä kaivan taas tämän raskaan, mutta hauskan idean esiin ja kirjaan taas ylös elämääni. Ken tietää.
Voihan paska! Tänään oli taas sellainen aamu, jolloin olisi vain kannattanut jäädä kääntämään kylkeä punkan pohjalle. Toisaalta väsymys multiploi kaikki pienet ikävyydet, mutta silti.

Ensin hyppään pakkaseen ja säntään matkahuollolle. Bussikortin lataaminen tai sen odottelu kesti sen verran, että olin myöhästyä bussita. Bussi oli vähän myöhässä ja jouduin kiirehtimään mutsin kautta nopeasti töihin, että ehdin kauhoa vähän aamupalaa mukaani. Vihaan kiirettä! Vittu!

Töissä sain onneksi sumplittua huomisen päivän ja sain luvan tulla töihin puolituntia myöhässä. Sen sijaan huomasin, etten pääsekään bussilla takaisin Järvenpäähän! Perkele! Onneksi sovittiin, että Linda hakee minut Haarajoen asemalta. Säästyy aikaa, rahaa ja lämpöä.

Lindan äiti tuli laittamaan meille tiivisteitä, joten täällä ei tuule enää! Sitten lähdimme kauppaan, joka sekin tuntui jotenkin niin raskaalta toimenpiteeltä. Tänään olin miltein koko päivän väsynyt, nälkäinen ja kiukkuinen, eikä se lähtenyt minusta irti. Yöh!
Kuten usein ennenkin, myös tänään minut herätti oven kolahdus. Laittelin Elmolle mössöt ja itselleni kahvit. En ehtinyt kuitenkaan olla kuin muutamisen tuntia hereillä kun Linda soitti ja ilmoitti olevansa tulossa kotiin. Hän oli siis raahautunut kouluun vain yhdeksi tunniksi!

Minä aloin väkertämään lopullista vedosta kutsukortista ja siitä tuli päivän mittaan ihan kelpo. Negatiivi-kuvaa pyydettiin ja sellainen siitä tulikin. Nyt täytyy vain odotella huomiseen vastausta ja sitä tuleeko risuja vai ruusuja.

Aloimme puunata Lindan kanssa kämppää ja tiskaamaan, meille oli nimittäin tulossa vieraita. Työhaalarinen Viltsu saapuikin kotvasen kuluttua kahvikupposelle, mutta Järvenpäässä majailleet Jenna ja Paula eivät tulleetkaan kylään.

Me sen sijaan lähdimme kylään Lindan vanhemmille. Vanhempien ja siskojen lisäksi tervehdimme kissakatrasta (Lola-Muru-Vanda) sekä Cava-koiraa. Illemmalla tajusin, että en mitenkään onnistu pääsemään lauantaina töihin kello kahdeksaksi, ei kulje junia eikä busseja. Täytyykin huomenna sovitella töissä, mikä järjestely olisi parhain tässä tapauksessa.
Linda saapui yöllä ja nukuinkin siihen asti erittäin huonosti. Ei siis mikään ihme, että vetelimme tänään hirsiä aina yhteentoista asti. Tarkoituksemme oli viettää mukava sisäpäivä ja sellainen siitä tulikin.

Katselimme koko päivän televisiota ja lusimme peiton alla. Välissä söimme lihapullia ja makaroonia ja minä tein eilen mainittuja piirustustöitä. Jotenkin saimme myös loppuviikon buukattua täyteen: huomenna tulee Viltsu käymään ja illalla menemme Lindan vanhemmille, lauantaina juhlistamme varmaankin Tean tänäisiä syntymäpäiviä ja sunnuntaina suuntaamme tätini kanssa kirja-/musiikkimessuille.

Loppuviikosta riittää siis kirjoitettavaa, ei tästä päivästä. Samalla iloitsen, että jatkan tätä jokapäiväistä elämäni havainnoimista enää muutaman päivän. Nähdään taas!
Linda lähti jo ennen heräämistäni kouluun oppimaan. Minä jäin vielä nukkumaan, vaikka heräsinkin jo vähän ajan päästä. Vapaapäiväni livahti ohi lukiessa, musiikkia kuunnellessa ja tv:tä tuijottain.

Juicen Pyromaani palaa rikospaikalle-levy on yhä täyttä kultaa, soundit on komeat tänäkin päivänä ja sanoitukset suorastaan aatelisia. Aamulla sain myös jopin. Jostain syystä äitini työtoveri otti minuun yhteyttä ja pyysi erikoista palvelusta, minun pitäisi raapustaa hänelle sarjakuvapiirrustukselliset kuvat hänen joihinkin kutsukortteihinsa. Täytyy siis nostaa tuo vanha harrastus, joka on viime vuosina jäänyt vain muutamaan töherrykseen vuodessa, esille. Täytyy aloittaa varmaan jo huomenna, sillä deadline alkaa muuten painaa päälle. Kaikkea sitä tullekin eteen!

Ah, olen katsellut Pasilaa ja sen kultaista vitoskautta. Oikein surettaa miten ikävää katseltavaa tämä Pasila 2.0 onkaan. Pöystin ääni ei särähdä korvaan, tämä nimeltämuistamaton mies pääsee hyvin samoille desibelitasoille Jani Volasen kanssa. Sen sijaan käsikirjoitus tökkii ja pahasti. Se mitä Pasilassa ennen ihailin oli oiva huumori ja loisteliaan yhteiskunnallisesti kantaaottavat kässärit, vaan kaikki se on nyt poissa. Tilalla on harmaata pullapössöä täysin värittömillä scripteillä.

Ehdin nähdä Lindaa tänään vain muutaman tunnin, hän nimittäin lähti miltein suoraan koulusta firman pomonsa läksiäisiin. Viimeksi kun hänestä kuuli, hän oli Tavastialla. Tämä tosin tapahtui jo ennen viittä, ei siis harmainta hajua missä hän on, sanoi kyllä tulevansa mahdollisesti jopa tämän päivän puolella himaan. Vaan hyvinhän me täällä Elmon kanssa ollaan pärjätty, ei siinä mitään.
Meillä on kissa nimeltä Elmo ja se on rodultaan kultainen noutaja. Eilen sillä jäi päälle leikki, jossa Linda heittää Elmolle ponnarin, ja kisu noutaa sen auliisti takaisin. Yöllä kuului rapinaa ja kun Linda sytytti lampun päälle, oli tuo kyseinen mirrinen sängynlaidalla istumassa ponnari edessään. Leikki ei jatkunut. Aamulla kuitenkin Lindan herätessä, hän löysi päältään hiuslisäkkeet, jotka tämä kissa oli hänelle yöllä noutanut :D

Heräsin kahdeksalta ja aika meni mahdottoman nopeasti. Lähdin kahdentoista bussiin ja yhdeltä alkoi työt. Bussimatkaa soundtrackasi tällä kertaa Miljoonasade. Bändi muuten on par aikaa Ylen 'We want more'-ohjelmassa, ties vaikka pääsisi ensi vuonna keikalle....

Tänään oli nimipäiväni. Sen muistivat muutamat sukulaiseni sekä työtoverini. Joo ja Linda! Hän leipoi minulle nimpparimuffinsseja palatessani kotiin. Nams :9 Muuten en kyllä oikein perusta nimipäivistä. Syntymäpäivän ymmärtää, sehän on hieno jokavuotinen merkkipaalu. Mutta mitä iloa on nimipäivästä. Syy juhlia? Eikä kaikkien nimeä edes löydy almanakasta. Ei ainakaan tämän päivän nimikummajaisia.

Muuta jännää ei tänään oikein tapahtunut. Koneet kosahteli töissä, totesin bussikuskille olevani menossa Järvenpäähän Mäntsälän sijasta ja katsoimme tuoreimman Family Guy-jakson. That's it!
Itse vihaan kaikenlaisia stereotyyppejä, mutta täytyy sanoa, että tämä sunnuntai oli täysin stereotyyppinen sunnuntai. Herään ankaraan krapulaan, ilmapatjalla Munkassa. Tuolta patjalta en tullut sitten nousemaankaan noin viiteen tuntiin, vaan koomailin kaikessa rauhassa.

Muilla oli selvästi paljon parempi olo. Kulutimme mukavasti aikaa katsellessa Vain elämää sekä Disneyn Räyhä-Ralfia. Sitten tunsin, että voin vihdoin nousta ylös ja lähdettiin Lindan kanssa pikku hiljaa. Bussilla ja junalla. Subista haimme vielä vatsantäytettä ja sitten kotiin katsomaan mitä Elmo on keksinyt ensimmäisenä yönänsä yksin kämpässä. Ei onneksi mitään.
Heräsimme Lindan kanssa hyvissä ajoin, yhdeksältä. Suoritimme aamutoimet lyhyen aikarajan puitteissa ja lähdimme junalla Helsinkiin. Aamupaloittelmimme Coffee Housessa, jotta jaksoimme shoppailla. Ensiksi harhailimme hetken aikaa, mutta lopulta löysimme Nappitaloon, josta tarttui Lindalle mukaan muutama nauhanpätkä.

Toinen puoti johon tarkoitus oli mennä, oli Punanaamio. Liike sijaitsi samoilla kulmilla edellisen liikkeen kanssa ja tarkoituksenamme oli hamstrata tuleviin Halloween-pippaloihimme rekvisiittaa. Sitä me toisiaan hamstrasimme. Mukaan tarttui kaikkea kivaa ja lopulta summa yltyi yli sadan euron. Onneksi Linda sai opiskelialennuksella hinnan tipahtamaan 94 euroon. Aavistuksen yli budjetin meni silti.

Sitten tapasimme Akin ja Jennan Tennispalatsilla ja ostimme liput 'Muumit Rivieralla'-elokuvaan. Hyvä elokuva, visuaalisesti komea ja Tove Janssonin tuttu tarina takasi myös onnistuneen käsikirjoituksen. Leffan päätteeksi kävimme haukkaamassa kiinalaista siinä Tavastian viereisessä ravintolassa. Dragon...jotain.

Jenna häipyi töihin ja me kolme jäljellejäänyttä huristelimme bussilla Munkkivuoreen. Tuhdit aloittelut oli ainakin omalta osaltani, taustalla Putouksen remakoidessa. "Meniks zabaglionetki?" Suomalaisen viihteen jälkeen lähdimme keskustaan ja päädyimme taas Tigeriin. Koska olimme paikalla ennen yhtätoista, saimme käyttöömme tiikeripannat, jolla saimme koko illan juomat puoleen hintaan.

Nollattua tuli taas ja tuhdit humalat oli päällä. Jenna saapui töiden jälkeen myös paikalle, mutta minä ja Linda aloimme olemaan sen verta väsyksissä, että halusimme kotiin. Koska meillä pelaa luottamus toisiimme, ystäväpariskuntamme ojensi meille kotiavaimensa ja ilmoittivat tulevansa perässä. Näin tehtiin ja pääsimme paremman puoliskoni kanssa aiemmin goisimaan.
Kyllä hyvin valvottu yö aina huonosti nukutun voittaa.

Yövieraamme nukkuivat kyllä hipihiljaa, mutta Linda ja Elmo mökästivät sen verran, että nukuin erittäin huonosti. Kello soi 06.45, rämmin itseni kahvinkeittimelle ja suihkuun. Edes Elmo ei tullut jalkoihin pyörimään aamulla, vaan jäi omahyväisenä nukkumaan. Suihkunraikkaana lähdin sitten matkaan kohti Matkahuoltoa ja tulin huomaamaan, että perkele, täällähän on pakkasta!

-3 astetta tosiaan oli pakkasta, takista ei tietoakaan, ja hiukset mukavasti suihkunkosteina. Kuitenkin selviydyin bussiin ja töihin. Töissä kohtasin taas karmaita pettymyksiä: luulin, että minulla olisi seitsemän tunnin työpäivä, mutta se olikin yhdeksän tunnin. Mutta jotain hyvääkin sentään tapahtui: minut pyydettiin Cittarin Jouluparaatiin soittelemaan joululauluja! No helvetti, tottahan minä nyt tuollaiseen pyyntöön myöntävästi vastaan. Kuukauden päästä sitten joikhaamaan!

Loppupäivästä silmiin alkoi jo särkeä ja väsymys painoi koko kroppaa. Bussilla kotiin, jossa Linda hääräili innoissaan keittiössä. Söimme herkulliset ruuat ja vahtasimme perjantai-illan televisiotarjonnan. Huomenna matkamme suuntaa jo hyvissä ajoin kohti Helsinkiä!