IRC-Galleria

RaskNaks

RaskNaks

, sisältää fenyylialaniinin lähteen

Selaa blogimerkintöjä

TTIMaanantai 26.05.2014 01:00

Nyt on sitten ekat humalat otettu uudella kämpällä ja sehän toimi! Luonnollisesti viinan lisäksi kuvioon liittyi Aki. Terassikausi korkattiin ties kuinka monetta kertaa ja sitten haettiin partsille hienot kalusteet; pöytä ja tuolit. Kelpasi siellä nauttia niin virkistävää alkoholijuomaa kuin lämmintä aamukahviakin! Tätä ennen hankittiin Lindan kanssa muuten mikrokin. Tää alkaa kohta olemaan tuparikunnossa!!

Tukevasta humalasta huolimatta olimme perjantai-iltana tervetulleita niin Fridaan kuin Uunoonkin. Minun, Akin ja Lindan lisäksi mukaan yhtyi myös Riku (from Studio Light). Lauantaina helteet jatkuivat kuten myös vierailut; sovitusti Maarit-täti tuli ensivisiitille ja myös Viltsukin piipahti. Tästä lähdimmekin sitten grillaamaan itseämme rantapuistoon, siis minä, Aki ja Viltsu ja niin vain kävi, että paloin. Onneksi en ole julkkis, sillä tällä hetkellä en todellakaan kestäisi olalletaputtelijoita!!

Viltsu lähti. Minä saavuin seitsemäksi kotiin ja suuntasimme Lindan kanssa saunavuoroon. Ei muuten tehnyt hyvää palaneelle selälle! Saunanraikkaana minä ja paskaisena Aki lähdimme jatkamaan iltaa rantapuistoon, poiketen samalla Sasulla, joka tässä liepeillä asustaa. Oli siinä mielessä harvinainen tilanne, sillä tein 2 poikkeuksellista asiaa, Sasulla vieraillessa: katsoin lätkää ja join kaljaa. Olenko tästä eteenpäin stereotyyppinen suomalainen mies??

Hauskat iltamat olivat kertakaikkiaan, lisää kiitos. Tänään oli kuuden ja puolen tunnin sunnuntai-vuoro, lisää kiitos. Ja niin se vain on että enää 2 päivää ja sitten napsahtaa kesälomat päälle. Jjeeee!!!!

Sää kesiiSunnuntai 18.05.2014 16:54

Se on täällä. Pitkään ja hartaasti odotettu kesä. Eilen se saapui yhtäkkiä, kuin 'on/off'-napista painettuna. Yhtäkkiä huppari olikin liikaa, yhtäkkiä tarvittiin taas aurinkolaseja. Yhtäkkiä kaikki oli toisin, paremmin.

Äsken tein pienen kävelyretken Järvenpään rantapuistoon ja mieli nousi kattoon. Kaunis rantapuisto, kesästä nauttivia ihmisiä, aurinkoinen ilma, suorastaan helle, jäätelökioski, alkoholi. Kesän ainekset olivat kasassa. Mieli olisi tehnyt soittaa muutama frendi paikalle ja jäädä nauttimaan ensimmäistä kesäistä piknikkiä, vaan ei auta kun huomenna on töitä. Joskin täytyy muistaa, että huomenna voin jo sanoa, että ensiviikolla alkaa kesäloma!! Ja sainpa tällä kertaa vielä kaikki 4 viikkoa putkeen, joten kesäkuussa sitten täytyy suorittaa kaikkia mahdollisia kesäaktiviteetteja.

Jätkien kanssa tullaan tekemään heti kesäkuun alussa perinteeksi muodostunut suomirock-viikonloppu, joka saapuu tällä kertaa kymmenenteen osaansa. Ja tänä vuonna skarppaamme sen verran, että saamme tehtyä ainakin toisen mökkireissun jos ei kolmatta. Juhannuksenakin vaellan perinteisesti mökille, varmaan jää Himosfestarit tänäkin vuonna väliin. Lisäksi on puhuttu ainakin Tampereen- ja Korkeasaaren reissuista, eikä Lintsikään ole poissuljettu.

Arvon lukijat, tehdään tästä kesästä jotain ihanaa! Nautitaan parhaasta kesästä 2014!

Päivän biisi: Anna Puu - Anna ja merikarhu

NeuroviisutTorstai 15.05.2014 15:09

Tulee ehkä vähän jälkijunassa tämä Euroviisuja koskeva blogimerkintä, mutta tulee kuitenkin. Se lienee pääasia. Kuten varmaan tuhannet ihmiset ovat jo päivitellyt (sanan molemmissa merkityksissä) omissa blogivuodatuksissaan, päivittelen minäkin: Mihin tämä maailma on menossa?

Toki on hienoa, että maailmassa on otettu huikeita askeleita eteenpäin suvaitsevaisuuden portaita, mutta se, että naiseksi puettu mies voittaa Euroviisut ei käy laatuun! Itävallan kappale oli ensinnäkin sysihuono, parempia kappaleita nähtiin viisuissa liuta. Mutta, että pitää voittaa erilaisuudella, ja kaikenlisäksi transvestiitti erilaisuudella, hyh.

Suomi voitti aikoinaan Euroviisut samalla taktiikalla: se uskalsi olla erilainen. Ja nyt Itävalta repäisi ja puki miehen naisen kuteisiin ja mitä vielä: ennakkosuosikki ja viisuvoitto. Neiti/herra Conchita Wurst (joka muuten viittaa lähinnä Saksaan) keräsi sympatiat väli-itkuillaan ja elähdyttävän kauniilla olemuksellaan ja se riitti ansaita voitto.

Pidän itseäni varsin suvaitsevaisena ihmisenä, mutta rajansa kaikella. Kohta maailmassa mennään siihen, että heteroita aletaan pitää vähemmistönä ja vähintään outoina. Sen sijaan naiseksi puetut miehet ja homoseksuaalut sylkevät päälle ja huutavat loukkaavieasanoja perään. Miksi, oi miksi? Täytyy vaan antaa sympatiat niille täyspäisille itävaltalaisille, jotka häpeävät viisuvoittoaan nyt ja aina. Minä tulen muistamaan tämän lähinnä viisuhistorian häpeäpilkkuna. Erilaisuus my ass (ei sanan varsinaisessa merkityksessä).

Mutta, koska itse olin Suomen Viisuvoiton aikaan vasta 15-vuotias, enkä näin ollen päässyt juhlistamaan tätä hienoa hetkeä ikimuistoisella baarikierroksella kaltaisieni viisujuhlioiden kanssan, ehdotankin Suomelle että väsätään ensivuodeksi Viisuihin sellainen kunnon homostelu-transu-kappale/show, että voitetaan varmasti. Ja jos taustatanssijoina pari muuta vähemmistön edustajaa niin hyvä on. Joo ja tummaihoinen homo-Mannerheim pitää saada johonkin väliin ujutettua, joo!

Päivän biisi: Irwin Goodman - Kukka rintaan

IsoenoKeskiviikko 14.05.2014 16:47

Vihdoin! Netti toimii! Taistelimme eilen Lindan kanssa monta tuntia modeemin kanssa ja loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin tämän internetin ihmeellisen maailman meillekin.

Tästäkin huolimatta on mieli apeana, sillä rakas isoenoni Veka menehtyi maanantai-aamuna ja jätti jälkeen suuren aukon. 76-vuoden ikään ehtinyt mies eleli yksin suuressa talossaan Jämsässä (meidän mökin tuntumassa) koko elämänsä ja joutui noin kuukausi sitten sairaalaan. Alkoi elo olla jo sen verran ikävää että hyvä että pääsi vihdoin kivuistaan. Ikuisesti jään tätä Suurta Miestä lämmöllä kaipaamaan ja kunnioittamaan hänen "uhmakasta" elämäntyyliään.

Mies oli niin suuri persoona, että kirvoitti minua jopa aikoinaan lauluunkin. Tässä siis yhtaikainen oman hännän / hatun nosto isoenolle, löytyy kappalelistasta nimellä 'Rappiotilan isäntä':

http://www.mikseri.net/artists/kapuzzino.142281.php

Muuta kirjoitettavaa ei nyt pälkähdä päähän. Pitkäkestoinen sade näyttää muuttuneen tänään vihdoin hennoksi auringonpaisteeksi. Hyvä.

Päivän biisi: Irwin Goodman - Otetaan taas
Tämä on tällainen 'pitkästäaikaanetissäpakkotehdäblogimerkintä'-päivitys. Nettiyhteys on matkalla jo meidän uuteen kotiin, ja toivottavasti jo ensiviikolla pääsen surffailemaan Järvenpäässä.

Viime viikko on siis ollut elämässäni varsin sekava ja kiireinen. Sunnuntaina tapahtui virallinen muutto ja siitä lähtien olen luokitellut itseni järvenpääläiseksi. Töihin olen raahautunut bussikyydillä ja tuli hankittua matkakorttikin, joka tulee aavistukesn halvemmaksi kuin jokakertainen 6,80€ maksu.

Muuttolaatikoiden purkua, käytännönasioiden hoitamista, kaupassakäyntiä ja muuta. Ehkä tämä elämä taas pikkuhiljaa palautuu arkisille raiteille. Tämäniltainen ensimmäinen saunavuoro on myös omiaan auttamaan tämän pienissä mittasuhteissa olevan kaaoksen keskellä.

Huomenna täytyy taas äitienpäivän johdosta palata Mäntsälään, mutta sitähän nämä lähiviikot tulevat olemaan; ei 23 vuoden jälkeen kodista niin vain lähdetä. Ja toukokuun lopussa alkaa kesäloma, joten viimeistään silloin saa oikein kunnolla asetuttua Järvenpäähän. Ja täytyy ryhtyä myös hyväksikäyttämään palveluita, joita ei Mäntsälästä löydykään, kuten uimahallia, leffateatteria tai huomattavasti runsaampaa baarivalikoimaa.

Ja koska tämä on vain tällainen hätäisesti kirjoitettu, nopea välitilinpäätös, niin lienee kohtuullista etten venytä tätä enempää. Mukavaa lauantaipäivää ja mitä parhainta äitienpäivää kaikille!

Päivän biisi: Samuli Putro - Elämä on juhla

Kysyn Kapulta: "Tuntuuko Wapulta?"Perjantai 02.05.2014 01:33

Koko muuttoruljanssin keskellä kerkesimme viettää kuin viettääkin Wappua. Työnväenjuhla tosin alkoi omalta osaltani ikävästi kun sain migreenikohtauksen, joka pisti näön sekavaksi, olon huonoksi ja alkoi kuumottaakin. Olin kahden vaiheilla lähdenkö ollenkaan Wapu juhlintaan, mutta kuitenkin päätin hypätä kelkkaan.

Oloni kohentui vähitellen illan aikana, kun ensimmäisenä syyhkäisimme Kaisaniemen puistoon, jossa oli oikea haalarimeri. Kuitenkin bongasimme haalarien joukosta Viltsun tämän maanmittarikavereineen (saimme myös huomata, että maanmittareille oli kokemuksen tuoma taito istua ylämäessä, mitä tällaisilla tavallisilla media-assistenteilla ei olekaan!). Akin ja minun seuraan lyöttäytyi vähitellen Tia, sitten Linda, sitten Tea ja yömyöhään Jenna.

Kotitekoisen siman ja Valdemarin antaessa potkua iltaan, lähdimme kylmyyden hyökätessä Kaisaniemen puistosta Tialle Pasilaan. Kahvia, pizzaa ja ajan kultaamia videoita ja sitten ajatuksista huonoin: baariinlähtö. Jos on kaksi päivää jolloin ei kannata baariin lähteä, ne ovat Wappu ja Uusivuosi. Kaikkiin inhimillisiin juottoloihin oli hirmuisat jonot, eikä se miellyttänyt meitä alkuunkaan.

Lopulta päädyimme Hullaballooseen, josta jonoja ei löytynyt (ja syystä!). Täytyy sanoa etten ole eläessäni niin paskassa ravitsemusliikkeessä käynyt. Ensinnäkin valtaosa väestöstä oli piparin tarpeessa olevia ulkomaalaisia, toiseksi lattia muistutti lähinnä kärpäspaperia sinne kaatuneiden juomien (ja kusen?) seurauksesta, kolmanneksi palvelu oli todella töykeää ja epäystävällistä ja kolmanneksi paikka oli pieni ja ahdas ja tunkkainen ja inhottava.

Kuitenkin täytyy sanoa, että oli siinä mielessä hyvä baari, että kun siellä ei tullut juotua mitään (minua ohjattiin tiskiltä tiskille tuloksetta!) niin se mahdollisti sen, että aamulla saattoi herätä iloisesti rallatellen vappupäivään. Ja hyvä niin, sillä painuimme porukalla Järvenpäähän siivoamaan ja puunaamaan tätä minun ja Lindan tulevaa kotia. Ja kyllä, virallisesti kyseinen huoneisto muuttuu kodiksemme sunnuntaina. Elämme siis jänniä aikoja.

Joka tapauksessa oli varsin onnistunut Wappu! Ei välttämättä sään puolesta, vaan seuran ja juoman! Kiitos.

Muutos huomaamaton, mutta rajuMaanantai 28.04.2014 02:10

Jännittää. Pelottaa. Hykerryttää. Ihmetyttää. Odotuttaa. Edessä oleva muutto saa paljon aikaan, ja nämä edellämainitut sanat ovatkin omiaan kuvaamaan tätä sunnuntaipäivää.

Varsin sekava päivä, ruokakaan ei maittanut. Se jos mikä on minulle merkki siitä, että jokin on vinksallaan. Tänään aloitin katsoa uuteen kämppään muuttavia tavaroitani. Vaikka siinä jätesäkkikin välillä heilui, mieleni nostalgioitui väistämättä. Olen asunut tässä samaisessa asunnossa 23 vuotta, 2 kuukautta ja 9 päivää. Tässä asunnossa olen oppinut puhumaan, kävelemään, elämämään. Täältä olen saanut kaiken mitä elämääni tarvitsen. Tässä asunnossa on vilissyt lukuisia kavereita joiden kanssa ollaan tehty vaikka mitä; autoleikeistä, pokémon-korttipelien kautta ryyppybileisiin. Asunnon joka nurkkaan on pesiytynyt aimo kasa ajankultaamia muistoja. Osa lähtee mukaani, osa jäävät seinien kerrottavaksi.

Järvenpää. Vaikka muutto Järvenpäähän on vasta edessä, liittyy kyseiseen kaupunkiin minulle jo paljon muistoja. Järvenpäähän tutustuin tarkemmin kun aloitin kymppiluokan siellä vuonna 2007. Silloin sain paljon; purevista talvi-viimoista Järvenpään kulttuuriperintöön kuuluviin asumuksiin. Amis-aika alkoi loppukesästä 2008 ja jatkui kevääseen 2011 asti. Tälle aikavälille mahtuu satoja hauskoja muistoja kera amistoverien, liittyvät ne sitten itse Ammattiopistoon tai kouluajan ulkopuolelle keskustaan. Niistä saisi vaikka kirjan aikaan kuinka me kuusi koheltajaa jätimme jälkemme tuohon kaupunkiin. Ja kuinka kaupunki jätti meihin.

Mahtuuhan Järvenpäähän myös vitutusta ja jännitystäkin; autokoulun ajot suuntasivat usein Jäken keskustaan ja myöhemmin hyvästelin Lindan joka sunnuntai Järvenpään rautatieasemalla inttikuteiden painaessa niskaa.

Nyt on kuitenkin aika kääntää uusi sivu elämässä. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Viljellä karmaisevia kliseitä. Muuttaa Järvenpäähän ja jatkaa näitä loistavia muistoja mitä minulla on kaupunkia kohtaan.

Päivän biisi: PMMP - Heliumpallo

Muuton tuulet puhaltaaLauantai 26.04.2014 20:31

Krapuiloissaan on aina paras kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä. Saa hetken huoahtaa ja muistella viikonlopun tapahtumia.

Torstaipäivänä singahdin suoraan töistä (minnepä muuallekaan kuin) Munkkivuoreen. Aina yhtä suuri nautinto päästä loisimaan hetkeksi toisten nurkkiin. Meilahden kallioilla piipahdimme starttaamassa iltaa surullisenkuuluisan Akin kanssa, joskin tuuli perkele saapui riesaksemme. Noh, viimeistään saimme lämpöä saunassa, joka on aina paras Verginkorkkauspaikka. Ja sitähän taas meni... voe mahoton.

Muistimme Amarillon Karkkipäivän siirtyneen torstaihin ja menimmekin sinne nautiskelemaan 1,80€ tuopeista. Niin ja tietysti Sini Sabotagesta, joka yllätykseksemme siellä esiintyi. Noh S-etukorttieduilla piljetti maksoi 3 euroa, narikkaa ei tarvinnut maksaa ja juomat olivat äskenmainitun hintaisia, joten halpa ilta tuli. Joskin jouduimme tulemaan taksilla Munkkaan bussivuorojen pettäessä meidät.

Krapulainen perjantai alkoi varsin hyvin herra Kiinteistönvälittäjän herättäessä minut. Mies kertoi, että asunto (jota Linda kävi katsomassa!) oli mahdollisesti luvattuna meille sillä olimme ensimmäisellä varasijalla ja listan eka haikaili isompaa asunto. Mies lupasi palata asiaan myöhemmin, jahka päätös tehdään. Päivä kului jännittäessä ja pelko perseessä. Kun ravitsimme itsemme roskaruualla paikallisessa Hesburgerissa sain viimein tuon tärkeän puhelun ja mies kertoi, että teemme vuokra-sopimuksen ensi tiistaina. JEEEE! Edessä on siis Järvenpäähän muutto ja vieläpä jo ensi viikolla! Hyvästi Mäntsälän Mullikööri! Suupieleni nousivat virneeseen, eikä virne noin vain laskenutkaan. Yhtä hymyä koko päivä!

Maarit tätini tarjosi kuohuviinit Ukko Munkin terassilla auringon helottaessa naamaan. Kertakaikkisen hienoa! Ja koska alkoholi on paras tapa juhlia tällaista, päätimme vetää Akin kanssa päät täyteen toisenakin päivänä. Lopulta päädyimme Milliklubille, jonne saimme vielä seuraksemme Tian, joka soitettiin perus kännipuhelun elkein yömyöhään paikalle. En muista!

Nyt fiilis on mahtava ja aavistuksen sekava. Paljon tapahtuu pienen ajan sisällä, mahtaakohan näin tyhmä pää pysyä mukanakaan kaikessa. Noh, joka tapauksessa wappupäivänä olisi tarkoitus muuttaa, jos nyt ei ihan heti niin viimeistään viikonpäästä näitä iki-ihania blogimerkintöjä kirjoitellaankin jo järvenpääläisen näkökulmasta.

Pääsi jäinenTiistai 22.04.2014 01:37

Mökkikausi tuli avattua kun pitkänäperjantaina lähdin pitkästä aikaa mökille. Aurinkoiset säät hellivät olan takaa; harvoin pystyy pääsiäisenä mökillä kulkemaan t-paidassa. Grilli, sauna ja yleinen mökkifiilis toimivat kyllä kimpassa hyvin ja nyt on mieli levännyt ja valmis uusiin arjen haasteisiin.

Lauantaina tuli taas musisoitua Tapsan kanssan. Hienoa, että suvussa on tätä musiikillista perinnettä ollut ennenkin. Soitot menevät vieläpä aina mallikkaasti Tapsan kanssa. Puhdas suoritus, kuten aina. Sunnuntaina sen sijaan saatiin Wili perheineen vieraaksi möksälle. Mies ei ollutkaan 15 vuoteen käynyt maisemissa, niin kyllä olikin jo aika. Sunnuntai ilta sen sijaan toilailtiin Sinin ja Samun kanssa. On se kumma, että aina pitää soittaa kun tavataan. Maksalaatikkomies...Maksa laatikko mies!

Mutta ei jotain hyvää ettei jotain huonoakin: suuresti arvostamani isoeno Veka on huonossa kunnossa sairaalassa ja tämä olikin ensimmäinen kerta mökkimaisemissa kun Veka ei ollut kotonansa (hänen kotinsa nököttää siis meidän mökkirykelmän kupeessa). Mutta niinhän se menee: ne vahvimmat miehet ei ehjiksi jää. Onneksi sentään iloa toi Vekan Nuppu-koira, joista me otimme nyt loman aikana päävastuun. Tämä seurallinen ja lihava neiti oli kyllä aika paikalla kun joku ravisteli taskuja. Ties vaikka sieltä olisi joku herkku löytynyt...

Tänään saavuin mökiltä kotiin ja miltein suoraan läksin Kelliksen kautta Järvenpäähän asuntoesittelyyn. Täytyy sanoa, että mukavan kodikas kämppä oli kyseessä ja nyt onkin jännityksen alla josko meille Lindan kanssa ensikoti siitä tulisi. Tieto tulee tällä viikolla ja muutto olisi jo ensi viikolla!! Kynnet on pureskeltu jo jännitksen merkiksi.

"Työnnä nenäs kattokruunuun pääsiäisenä."

Valossa keväänMaanantai 14.04.2014 18:19

"Näyttää ysärille" sanoin ja vedin katseeni takaisin ikkunasta.
Kaiku toisti lauseen ja jätti minut taas yksin.

Mieli harhaili tulevaan ja kavahti mennessään liian pitkälle.

Kiroan ihmisiä, vaan en valita.
Kuitenkin katkonainen uni tulee ottamaan vielä yliotteen.

Tiedän sen.

Silmäni eksyivät valoon ja se sai minut hymyilemään.
Kevät tulee määrätietoisesti, ketään kumartamatta.

Tokkurainen mehiläinen ikkunalaudallani yrittää sisäistää tilannetta.

Kun hän kolmannen kerran putoaa,
hän turhautuu ja lentää pois.

Väsyttää ja silti kaikki on niin täydellistä.