IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

[Ei aihetta]Sunnuntai 31.08.2008 22:38

('_'))))))
mato

,,,,,,(''_))))))))),,,,,
mato nurmikolla

___('',))))))))____
mato lattialla

****(**,))))))))*****
mato tähdissä

|||||('',)))))))))|||||||
mato pitkässä heinikossa

~~~(ó_ò)))))))))<~~~~~~
mato vedessä

^(n_n)^
lentävä mato

('',)========
laiha mato

c'')))))))
nenämato

§§§(x_x))))))))§§§§§
mato tulessa

,.*-'¨(**,)))))))'´*¨'.,*
taikamato

(-ò-ó-))))))))))
silmälasimato

(óò)))))
surullinen mato

(*___________*)))))))))))))))))))))))))))))))))))))
iso mato

(¤,,,,x))))))))
tsompimato

,,(((((((.**),,c|),,
mato ja kaatunut sieni nurmikolla

[Ei aihetta]Perjantai 29.08.2008 05:35

Mä elän niin paljon netissä, että välillä sitä melkeen unohtaa olevansa oikeastikin olemassa. Kirjoittaa ja irkkaa ja chattaa ja käy tupakilla ja kahvilla, mutta ei oikeasti elä elämäänsä, ei oikeastaan edes huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Suurin osa ajatuksistakin liittyy joihinkin nettituttuihin tai netissä puhuttuihin juttuihin ja jos netti ei toimi, elämäkään ei etene.

Se on oikeasti pelottava tunne miten joskus havahtuu ja tajuaa, että se elämä mitä mä elän, ei olekaan todellista elämää. Nää on vaan sanoja ja ajatuksia, mitä mä tän näppiksen kautta syötän tähän koneelle ja niitä sitten voi jotkut ihmiset lukea jos kiinnostaa.

Ja kun tässä koneella istuu niin sitä on niin sulkeutunut tähän maailmaan. Välillä ei edes ajattele missä on tai mitä tekee. Sitä vaan on irkissä tai galleriassa ja tunnit vierähtää ja maailma ympärillä etenee, kun ite jauhaa samaa paskaa mitä on jauhanut täällä jo viis vuotta.

Tuntuu jotenki sairaalta tämä ja vaikka tää tuntuu sairaalta niin tästä ei pääse eroon.

Liikaa mukavia ihmisiä. Vittu kun voiskin tuntea ne oikeassa elämässä.

[Ei aihetta]Keskiviikko 20.08.2008 15:13

Näin unta, että joku toi mulle leppäkertun ja yritettiin saada sitä lentämään sanomalla se loru "lennä lennä leppäkerttu..." sitte se ei lähtenytkään lentämään, vaan sen täplistä yks poksahti irti ja lensi maahan. Se kolahti niinku joku kolikko. Sitten mä otin sen leppäkertun syliini siltä, joka toi sen mulle ja aloin jauhamaan samaa lorua ja juoksemaan yhtä polkua eteenpäin pitäen sitä leppäkerttua sillain kohollaan pään yläpuolella (se oli kasvanut tosi isoksi yhtäkkiä). Siinä sitte juoksin ja juoksin, kunnes se leppäkerttu kertoi mulle, että se ei lähde lentämään, koska mä juoksen väärään suuntaan ja että sen pitäis päästä muumitaloon. Kysyin, missä se on, ja leppäkerttu kertoi, että mun tarvitsisi vain kääntyä.

Sitten käännyin, ja siellä kohosikin suuri muumitalo kovasti meidän takapihaa muistuttavalla alueella. Lähin juoksemaan siihen suuntaan, ja yhtäkkiä leppäkerttu sitten levittikin suuret siivet ja alkoi liihottelemaan, ja minä nousin mukana.

Sitten matkalla vastaan tuli hattivatteja ja joku tyttö, joita vastaan meidän täytyi taistella. Leppäkertun loitsut olivat sinisiä ja vastustajan jonkun muun värisiä. Sitten voitimme ne vastustajat, ja leppäkerttu pääsi muumitaloon.

Kohta olin yhtäkkiä tylypahkassa. Siellä oli se rohkelikon miekka jonku takan reunalla, ja siinä luki heikosti, että Cedric Diggory, vaikka se oli suurimmilta osin raaputettu pois. Sitten siinä takan edessä oli Draco Malfoy ja sen isä Lucius, ja joku tyyppi josta en tiedä kuka se ol. Ne sitten siinä jotain jauhoi ja Draco oli satuttanut kätensä. Dracolla oli pitkät, harmaat kynnet.

Sitten unen lopussa tää Tylypahka ja Harry Potter muuttuikin yhtäkkiä Half Life -peliksi. Jota pelasin luullen olevani Harry Potter -elokuvassa ja ihmettelin, että ne on siinä elokuvassa käyttänyt Half Lifeä. Siinä oli sitte joku selostus taustalla siinä pelissä, mutta se ei kertonut HL:ästä vaan vissiinki Simsistä. Jotain selosti, että "on käynyt niinkin, että jokin on yhtäkkiä kaapannut sinut ufojen mukaan" tai jotai. En muista enää tarkasti :(

---

Toisessa unessa mä taas leikkasin hiuksiani ja se ahdisti ja maalasin kynsiäni verenpunaisella maalilla. Sitten myöskin riehuin jonkin porukan kanssa kaupassa.

---

Niin ja yhdessä unessa eräs henkilö kuoli.
- Vanhemmat »