IRC-Galleria

En haluu olla näin vaikee. En haluu ajatella ihan kaikee. Haluun vaan et on hyvä olla ja et tuntuu hyvältä. Mik se on niin vaikeeta? Ihan mieletön vitutus.

riasa

Kotiutusin Assyjen kaatajaisista tänään kolmen aikaan.. Eli. Hmm. Meni vähän pitkäks.
Mut olin kyl Putin kans retkellä ja pelaamassa fudista ja syömässä eväitä ja pyöräilemässä monta tuntia. :) Se osaa kaiken mua paremmin ja on PALJON voimakkaampi ja viisaampi ja vahvempi. Kaikenlisäks se tuntee Haagan PALJON paremmin kun mä. Oli meillä kivaakin mut sit palautin sen. MÄ oon kuitenkin eläny koko ikäni Haagassa ja mikään 5 vuotias nassikka ei tuu mulle avautuu etten mä tiedä mis on hyvät seikkailureitit kun mulla muutenkin on semmonen olo et oon vähän hukassa tässä stadissa. Tai nyt kun tää alkaa vihdoin tuntuu kodilta ni huomenna pitää mennä pois.

Yllättävän kauan nördejen kans viihtys. Vaiks ei kyl kaikki ollu niin pahoja. Pääsin melomaankin :) Tykkäsin. Ja saunaan. Ja baariin. Ja niin edelleen.

Nyt päikkärit ja sit Pauliinan läksiäisiin.

hajottaa. ihan pirusti.
en käsitä miks ei voi sanoo sitä mitä pitää.
tai tiiän.
mut en tajuu sitä miks se on niin vaikeeta. tai tajuun senkin.

tiiän melkeen varmasti et miut ymmärretään väärin ja sit voin särkee. en haluu.

mut en haluu tätäkään.

eikä se ees oo kun vaan hyvä, helppo ja yksinkertanen asia joka vaan ratkasis monta ongelmaa eikä aiheuttais mitään ongelmia kenellekään mut kun sen sanominen on vaan niin vaikeeta. koska sit jos toinen ei ymmärrä, voi olla et kaikki hajoo ja joutuu kuitenkin isompaan sotkuun.

niin se on ollu jo niin kauan etten usko et mikään tulee muuttumaan.

mut toisaalta nyt on niin paljon parempi ja helpompi suhtautua ja oon tosi iso ja viisas niin toisaalta vois olla pieni mahdollisuus että mut ymmärrettäis oikein.

mut en silti. en vielä. en uskalla. eikä oo oikee hetkikään.

en.

Nyt on syksy. sataa ja tuulee, pimeetä. En oo enää ihan kokonaan tässä vaiks yritänkin taistella vastaan. Onneks on niin monta vuotta ollu tämmöstä et osaan jo jotain keinoja. Silti jään jumittaa valoja ja töölönlahden vettä. On niin kaunista ja niin surullista. Niin pimeetä ja levotonta. Jos vaan jaksais taas tän yli niin kohta on taas kesä. Ei kai siihen kauaa mee?

Taiteidenyössä törmäsin Stenbackaan joka sano et vuosi vuoden jälkeen vuodet menee vaan nopeemmin. Eli kohta on kesä. Niin sen on oltava koska tätäkään en jaksa loputtomiin.
Törmäsin moniin muihinkin. Enkä luettele kaikkia koska kaikki ei ehkä haluu tänne mun listaan. Kivoja ihmisiä kaikki silti.
Mut tänään oli Annan kanssa kivempaa. Juteltiin taas niin paljon ja juotiin pullo valkkaria ja syötiin patonkia sadetta paossa. Oli paljon puhumista ja silti se ei pystyny kaikkee puhuu selväks. Niin paljon asioita, niin vaikeita ettei jaksa ymmärtää yksin eikä kaikkee voi pukee sanoiks.
Eikä ehkä tarviikaan. Sikshän niitä ystäviä on ettei tarvii sanoa. Ne näkee ja tuntee ilmankin.
Paitsi ne joiden kans vaan mesee koska sillon on pakko kirjottaa ja sekin ymmärretään usein väärin.

Nukkusin pitkään ja näin vielä monta unta monta kertaa vaiks minuu yritettiinkin herättää. Hassuja unia näin. En muista kun sen et aamulla olin hyvällä tuulella ja olisin halunnu painaa unen paremmin mieleen. Ei onnistunut.

Nyt tuoksuu muikut ja muut herkut. Kohta syödään. Sit vaiks on vapaapäivä ni en yhtään tiiä mitä tekisin tai minne menisin. Möks möks. Olis kiva jos joku soittais nyt ja sanosis et "tuu, mennää mä haluun nähä sut!" Sit mä menisin ilosena ja ottasin valkosen kainaloon. Et sekin pääsis mukaan. Ettei senkin tarttis vaan yksin mesee/irkkaa koko iltaa kotona. Mut ei kuitenkaan kukaan soita ni ei sit mitään. Oon täällä ja meen vaiks siivoo keltsuu. Nööt nööt.

Emmä jaksa kirjottaa tänää.

Eka kultsikoulutus suunniteltiin tänään. Tulee varmaan ihan hauskaa. :) Toivottavasti. Vielä olis tosin hommaa mitä tarttis tehdä. Voiton puolella silti. Ja kirjakokous ja hallituksen kokous oli sitä ennen. Oi voi mitä säätöö, mut edettiin silti.

Ja Maijalla olin tänää taas. Ja Soneralla. Ja Saanalla, niiden uudessa kodossa missä on tuparit sillon kun mä en pääse. Varppina valittu päivä just sen takia.

Juhan päiväkirjaa katottu ahkerasti, yhä edelleen ehkä n. 10 krt päivässä. Se on vaan niin kivaa. Ja kun odotan vieläkin sähköpostia. Ei sitä vaan kuulu.

Istutaan Mamman ja Pinkin kanssa StoryVillen terassilla kuuntelemassa kun Claes Andersson soittaa pianoa. Soitin kävyille kun olin niin äkänen. Ne leikki turistiopasta ennen sitä. Sit äiti veti mut kassista takas suojatieltä BodyShoppiin ostaa mulle saneerausaineita kun se oli sitä mieltä et mä tarviin kunnostusta. Selvis et mä oon 22 vuotta ehtiny pilata mun arvokasta naamaa :) Pitäis kuulemma käyttää erilaisia vesiä päivästä toiseen monta kertaa päivässä ettei musta vanhana tuu niin ryppynen ja nyppynen kun äitistä ^^. No nyt on uusia eläintestaamattomia mömmöjä kassissa. Jes. Pelastusoperaatio alkaa!

Maijalassa meni hermot kun en tienny minne mitäkin voi laittaa. Imuroin, pesin lattiat ja pyyhin pölyt sit vaan. Ja höpöttelin Pekan kanssa. Sen kanssa jos viettäis vaiks 4kk 5tuntia/päivä ni siit sais kirjotettua kivan kirjan.

Karhupuiston kaffellakin olin tänään. :) Taas... Siellä tulee ällöttävää kirvojen kiimanestettä mun näyttö täyteen mut se on muuten niin muksa paikka et viitin maksaa hirmusesti pullasta ja reilun kaupan kaffesta.

Surettaa kun tää kohta loppuu. Ankee talvi alkaa ens viikolla ja mä joudun Turkkuseen. Yök. Olis kiva lomailla koko elämä. Ehtis enemmän. Ei tarttis stressata. Voih.

Aurinko paistaa. *vink* *vink* fiuuu. *vink* vink* vasemmalle, *vink* oikeelle, ei vink ollenkaan vasemmalle. Skrrriiiits. Vink vink wrouuum. 1,2,3,4,5,6,7..20009 ja sit sekasin. Wroouuuuum. Ohi. Uudestaan.. vasen, oikee skriiits wrouuum vasen vink vink. Mikä tämä on?

Olin Heinolassa. Johkun ja “Hipin” kanssa kattomassa Teemuloita. Hassua miten eri tavalla ihmiset asuu. Ja miten mukavaa joka paikassa on kun on kivoja ihmisiä ja opii olemaan vaan. Niinkun Lahdessakin. Hissiin kympillä ja kahvia juomaan. Möröt oli hienoja seinällä ja vessassa huima juliste. Sekin ihan erilainen paikka kun muut.
Mut jotain samaakin on oltava vaikka kaikken elämät ja kodit on erilaisia. Vai oonks mä vaan kameleontti joka sopeutuu? Ja jos oon ni miks en sit voi muuttaa ulkomaille ja sopeutua sinne? Ehkä siks kun jossain on mentävä raja ja sinne mä EN vaan haluu. Maailma näyttää kivemmalta kotoakäsin ja sit pysyy viehätys kun vaan käy. Ehkä sit kun oon iso. (Toivottavasti pysyn näin pienenä silti)

Ja sit Petteri kertos et pyramiideja on löydetty lisää. Huikeeta. Ehkä sit selvii mitä tää maailma oikeen on. Tai ees et mitävarten mä oon tässä nyt. Sekin kun olis kiva tietää. Taidan mennä pois etten oo tässä ja joudu miettimään niin paljon asioita joille ei ees oo vastauksia. Paitsi jos ne pyramiidit selvii...

Hohhoi. Oon liika reipas. En huomaa sitä heti mut sit kun pääsee pitkälleen niin tulee armoton väsy. Joko pitäis siivota päivät tai sit mesee yöt, mut ei molempia koska sit ei kerkee nukkuu kunnolla. Kyl mä puurtaa jaksan, niinkun hullu kani mut nyt oon k-u-o-l-l-u. Nukuta silti ei vaiks nyt olis just hyvä hetki nukkuu tunnin päikkärit ja sit lähtee Kallioon päin pertun keikkaa kattoo. Siispä kirjotan tänne. Sen minkä jaksan.

Tänään olin Annella ja Pekalla siivoomassa. Voi sitä pienten koriste-esineiden määrää ja pölyä. Mut nyt ne on poissa (pöly siis, yhtään koristetta en särkeny) ja ens viikoks jäi vaan ikkunat ja yks hylly. Jos ne kiltisti pesee ja imuroitsee lattiat.
Hauska käydä kattoo ihmisten erilaisia koteja. Samalla tavalla kun MLL:n lastenhoitajanakin, tossakin pääsee ihmisten koteihin ja näkee miten eritavalla jokainen ihminen asuu. Eilen esimerkiks oli hassu koti kun en nähny isojakaan esineitä vasta kun monen tunnin jälkeen. Yks puoltoista metrinen lentokone pelästytti mut kun se yht äkkiä tupsahti näkyviin vaikka se oli keskellä asuntoa! Ja semmonen futispelipöytäkin oli ihan hukukskissa ennen kun olin ihan sen vierellä.
Tämänpäivänen oli kuitenkin hauskin päivä kun tykkäsin ihmisistä hirmusesti ja ne oli kokoaika läsnä vaiks sainkin touhuta rauhassa. Oli höpötysseuraa ja hyvää ruokaa. Lisää tommosta, kiitos.

Ja äiti soitti Hirviksestä. Ei oo mustikoita eikä sieniä eikä puolukoita mut punaviinimarjoja onneks ees. Ei sillä mitään asiaa ollu. Höpötteli vaan niinku mäkin sille. Sit meinasin soittaa tuttuun numeroon sen jälkeen ja jatkaa höpöttämistä mut en päs sit soittanutkaan. Kun tajusin ettei enää niin voi tehdä ja se elämä on ohi. Tuli vähän surku.

Bussikuski kysys otanko lastenlipun ^^ Ei miulla oo ylimäärästä ikää kun vaivaset 6 vuotta. Hih. Mut oli vaaleenpunanen paita ja kaks lettii. Ehkä se hämäs setää.