IRC-Galleria

Nyt uskaltaa sitten keikkarapsankin kirjoittaan, kun Mauron lähtö on ilmoitettu myös täällä foorumilla kaikille!

Annin hehkutuksista Haapaveden keikkaa kohtaan, olin varautunut että tämä viimeinen on vähintääkin yhtä hyvä, mutta aivan puskille mentiin. Hyvä se oli, mutta jäi silti jonnekkin todella kauas siitä loistavasta.

Ääni kuului, en muista milloin olisi noin hyvin soinut korvissa. Siitä tämä keikka saa multa kyllä täydet plussat, kerrankin voin sanoa uppoutuvani kuuntelemaan. Stay true :hun asti oli aivan loistava meininki ja fiilis oli katossa. Sitten kun levylaulaja ilmoitti, että viimeinen biisi on kyseessä tottakai enkore, mutta kumminkin niin kyllä siinä kerkes alkaa ihmettelemään, kun tuntui että on puolet hyvistä biiseistä vielä soittamatta! Jäi soittamatta mm. Don't try to break me, Hero's gold, Sign of our times, Stormwind.. ainakin. Keikka tuntui ihan mielettömän lyhyeltä.

Angels are calling, kun aloitti niin ihanan enkoren niin olihan se taas poistuttava rauhoittumaan pihalle, ei sitä vaan voinut kuunnella ja kun olin luvannut itselleni, että en itke. Vaikka sekään ei sitten tiettyjen uutisten takia onnistunutkaan. Loppu soundit biisistä tuli istuttua siellä yleisön seassa lattialla ja tuijoteltua kenkiin. Eikä Hear my call, enää onnistunut saamaan sellaista täydellisen keikan, täydellisen biisin fiilistä tuon edellä mainitun lurituksen takia.

Mutta en voi kuin ylistää Mauroa, kuinka se on omalla olemuksellaan siellä rumpujen takana on saanut itkevänkin ihmisen nauramaan ja ihmettelemään omaa itkuaan näillä neljällä viimisellä keikalla. Se on ollut niiin ihana. En enää tiedä kuka sieltä lavalta hymyilisi yhtä säteilevästi yleisöön.

Kiitos bändille tästä vuodesta, etenkin Maurolle, sekä kaikille muille ihanille ihmisille, joitten kanssa on juostu paikasta toiseen keikkojen perässä. Jatketaan ensi vuonna, niin pitkälle kun päästään sekä keretään!
On ollut aivan uskomaton vuosi.