IRC-Galleria

mitä, pitikö mun tehä jotain?

Uinu uinu alter egoni.
Sinä minut hulluksi teet
ja taiten tahdon kanssasi taiteilla
niin herkästi viritetyllä nuoralla.

Mahdan olla sellainen monivuotinen sipuli
joka puhkesi kukkaan
vain hetkeä liian aikaisin.

Ja kaiken kauneuden keskeltä
-minä tulen taas!

Sinä rakas tyhmyyteni ilmentymä
heikkojen hetkieni kaipuu
hekumani mahdollistaja.

Minä sinulle antaisin palasen polvestani,
pikkurillin kädestäni.
Mutta sinä luultavasti veisit sitten loputkin.

Ja ehkä sen kauniisti tekisitkin..

nonnih, tässä se nähtiin taas tämä terveystroppi, kun kesä on tuloillaan, niin flunssa iskee päälle.

toissayönä heräsin niin jumalattomaa kurkkukippuun, aivan kun oisi nielassut kaktuksen poikittain. eilen sitten aloin jo kuulostamaan kauan kaivatulta nylon beatin kolmannelta jäseneltä. kyllä hävetti hirmusesti ja ihmiset ympärillä joko nauroi, taikka piti mua varsin juopuneena tapauksena.

tännään sitten onneksi askel etteenpäin. nenäliinojen keskellä kirjottelen, kurkkukipu alkaa hellittelemään vähitellen, mutta nyt tuo nasaaliääni johtuu kun röörit niin täynnä räkkää..
nami.


täällä myö nyt tunnelmoidaan yayan kanssa kahelleen. voivoi kun olisi.. niin..

mahtoipa olla ensimmäinen vappu jolloin kuskina toimin kokonaan.
eilen sain hörpättyä työpäivän päätteeksi verstaalla yhden siiderin, ja seuraava olikin sitten yöllä kotona loput pinacoladot. mutta muutoin on kyllä ollut omalta osaltani elämäni rauhallisin vappu.
tännäänkin herräilin taas jo joskus aamu 8lta, ja siinä sängysä aikani pyörittyä rupesin siivoamaan. tulipa siis kerrankin jottain hyödyllistä tehtyä, nyt on ulukoetteisen lattialaatatkin pesty ja talvitoiminnot vaihettu kesäassuun:)

mie mahan olla vanhenemassa pahasti. tai sitten pidän tällä yllä arjellista tasapainoa rilluttelujen välissä. tiedä häntä..

jos vain saisi pukerrettua kaikki ne tunteet nyt paperille, niin ehkä jottain tolkkua saisi, mutta niin paljon nyt pyörii päässä, jotta tukostunut on tuo verbaalinen puoli.
varmaan sama efekti, kuin jos toistakymmentä ihmistä yrittää rynniä ovesta sammaan aikaan pihalle. lopputuloksena ulos ei pääse yksikään, mutta kaikki on murjottu ja tallottu hengiltä sisäpuolella.

bravo ja klara vappen!

ikävöinti on varsin ikävää puuhaa eikä sille tunnu olevan loppua.

nyt oisi mielestäni oikia hetki karata bahamalle, tai edes sille viereiselle parkkipaikalle.
mitenkähän päin tulisi olla, kun näitä levottomia jalkoja nyt piisaa joka lähtöön, ja mie vain halluisin olla. mutta että missä sitten kaikista mieluiten? empä tierä, ja jos joku tietää, niin kertokoon miulle sitten. odottelen suurta ahhaa! -elämystä, mutta toistaiseksi aika hiljaista on.

paitsi pääkopassa. sielä voisi kyllä hiljentyäkkin välillä. mutta ei, ehei.



se olisikin sitten liian helppoa.

ikävä on hassu juttu.

sitä ei voi olla ajattelematta, eikä sen miettiminen siltikään helpota oloa.
en sitten ehkä sittenkään ole niin tunnevammainen kun luulin.

aplodit sille.

uusi kirja oisi nyt sitten aika lailla kantta vailla valmis, ja eikun vanhaa diiliä verestelemään kustantajalle:)

juuri tuossa laskeskelin, jotta lähes tuplasti paksumpi tuosta tulisi kuin vanhasta, joten saattaapi se kalliimmaksikin tulla. ihan ei vielä säästötili riitä, pittää varmaan tehä ylitöitä. pöh.

Olen mennyt ja ollut tulematta.

Tehnyt monta
niin pahaa mustelmaa

-myös muitten polviin.

Tällä kaikella olemuksellani silti
haluisin olla rehellinen edes itselleni.

Kertoa, miten välitänkään..




-ja miten juuri nyt
olisin mieluiten vain siinä.




..mutta sinä olet siellä ja minä olen täällä..

Olen.
Tässä.

Ja nyt.



Ei en paikoillani pysy.
Vaikka jalkani olisivat langoista sekaisin,
niveleni nurinpäin
ja maa jossain kaukana.

En horjumatta liiku,
enkä tahdostakaan voisi olla
ilman tuota tahditonta tanssittajaa.

Ja silti minä yksin näyttämöllä
tarjoamassa kansalle leipää ja sirkushuveja.
Mielenvikaiset riveissä ja niitten välissä
nauravat tuota dragikomiikkaa konsanaan.

Eikä näyttämön rikkinäisistä valoista
tai niitten tuomasta kuumuudesta
saa suuttumustaan irti.
Tähän holtittomaan oloon.



Vaan järkytys sinänsä;
minä lankojen kummassakin päissä.
Takana taukoamaton opettelu,
eikä se suju vieläkään.