IRC-Galleria

Niin vain pieninkin sydän voi pakahtua
onnesta

ja ymmärryksestä,
miten paljon piti mennä vikaan
ennenkuin löysi itsensä toisesta.

Anna meidän ymmärtää,
miten paljon sinussa menettikään
hän ja kymmenen muuta,
(siis kaikki, jotka ikinä ovat
selkänsä kääntäneet.)

Anna meidän ymmärtää,
miten niin kovin kysytty olet
saksiaan aukovaksi harakaksi,
joka teoillaan lyö kaikki muut ympäriltäsi
satunnaiseen suosioosi.

Mutta minäpä sanon sinulle;
Myllerrä sinä siinä migreenissäsi
ajasta ikuisuuteen,

sillä tähän taloon et kanna paskaasi
yhtään jo sisään pujahtanutta
nökärettä enempää.

Pakinoittesi pahnoilta
nousin uuteen aamuun
lievä kissanpissa suussa,
silmät unesta muurautuneena.

Uneni autuas irvikiuva
siitä levänneestä rouvasta
joka tähänkin päivään saakka
saa minut muuttumaan näkymättömäksi.
Ja joka jatkuvalla muistuttamisellaan
omasta olemassaolostaan
taikoo minusta minuuden pois

sillä oikeuteeni ei kuulu
ei ole soveliasta
eikä lainkaan sopivaa

sanoa mielipiteeni räikein sanoin.

Huutaa kuin mielipuoli
ja käydä näyttämässä menekin arvo
maallisessa omaisuudessa.

Silti vain nielen ja nielen
katkeran karvasta kusta kurkustani

ja vain hiljaisimmissa haaveissani näytän,
miten joku viedään ladon taakke

ja lopetetaan.

Minän kapenin sinulle
kapeasta korresta paperinohueksi varreksi.
Varreksi, jossa kumpujen paikalla oli
aukea laakso
ja eteläisimmässä kolkassa

olit vuosikaudet pitänyt hauskaa.


Tiivistyin sinulle vuosien saatossa
yhdeksi ainoaksi reiäksi
kaiken läpikäyvään kommunikaatioon,
jossa yhteinen kieli oli
yhtä suurta kielioppivirhettä.


En yhtään ihmettele, tänään
että tuo kaikki on
imperfektin perikuva.

Oli ilta sinun veroisesi.

Sydänalaa järisyttävät bassot
lanteittesi lailla iskivät silmäänsä,
ja kuppikunnan jokaiseen verkkokalvoon
piirtyi taiten väritetyt
smokey eyes...

Suolaa riitti sinä iltana
jokaisen haavan
jokaiselle arpikerrokselle,
ja tequila huulilla
toi sinut kansan tietoisuuteen.

Olit vähintääkin mieltä mullistava,
ja jokaiseen minuuttiisi mahtui
ainakin 70 sekuntia.

Sillä aamulla herätessäsi sängystä
korkokengät jalassa,
korot jääneenä s-marketin lattiaritilään kiinni,

ei sinulla ollut muuta kuin aikaa.


Aikaa miettiä

kuka helvetti oksensi käsilaukkuusi??

Mahdoin olla kaikessa täydellisyydessäni
melko viallinen tekele,
josko onnemme huipuissaankin
minun avatessani oven
sieluni sykkyrään,
luit mielummin olutpullon
etikettejä.











***havainnointeja aikain takaa***

365 Päivää
aaltomaisista vitutuksista
hekumollisiin huippuihin,

eikä silti päivääkään,
ettet sinä olisi aina ollut siinä minulle
läsnä..

Strobovalot kulmakunnan
suurimmilla nautamarkkinoilla.
Olette kouluttaneet
perin hyvin omat ihkaoikeat
näyttelyeläimenne

korostamaan kauneudellaan
alkuperäistä tarkoitusperää.

Pohtikaa, antakaa pisteitä.
Laskekaa millainen on
tuo näkymättömässä liekassa talutettu
arvoasteikolla.


Järkytys suvun liikkeestä,
järjestäytyneestä komeudesta.

Parin viikon päästä on uudet markkinat.
Ole silloin poissa,
sillä siellä arvostellaan utareita
ja niiden lypsettävyyttä.

Riippuvuuden ruma sana
katkeruus..
aina kauempana

Luulo siitä
että puolin ja toisin
vaikka totuushan aina
toisinpuolin

Tuo kaunis ääni puhelimessa
jälleen lupaa ensiviikon

ikävöin, ikävöin..

Kasvavat luvatut sanat
kauniiksi muistoiksi.

En kykene korttani kantamaan
kapeilla ja korkeilla koroilla,
mutta anna minulle hetki
leijua korkealla,
-niin ikään kuin
sen aika olisi läsnä.

En uhku naisellisuutta,
mutta anna minun nauttia paikastani
joka sieluani täydentää.
Anna hämmentyä väreistä,
löytää sopivat sävyt arkeen.

Sinulla on suuri osa tähän kaikkeen,

so let me be your Marilyn..!