IRC-Galleria

Ihailemasi maisemat
tuosta halkeilevasta ikkunasta
ja hilseilevistä lakkapinnoista.

On talvi tullut,
syksy ainakin
ja enää ei naapurin setää punastuta
astuminen siihen erotiikkaliikkeeseen
josta sinäkin hait karvoin pehmustetut
raudat sänkysi karmille.

Kallion rappioromantiikkaa,
ja miehesi pienessä yksiössä.
Olet boheemia ja paljasjalkaista
yhtä aikaa,
ja niin pirun ylpeä siitä,

miten selviytyminen on jo arkipäivää.



Vaikka kadulla puukotettiin taas
jo kolmatta kertaa tässä kuussa..

Oisi silloin jo aikaa sitten
pitänyt taantua lapseksi.
Olla ikäisensä veroinen

tunnetilaltaan
ja tarpeeksi pienissä kengissä.


Oisipa silloin ollut äiti pitämässä kädestä,
kääntämässä päätä muuanne
kun näytän vanhalle sedälle nuken avulla
mihinkä minua koskettiin.

-Kerran taikka kaksi...


Saisin painajaisille oman nimensä,
kansion metalliseen lokerikkoon.

Antaa ajan kasvattaa aikuiseksi
kun tämä kaikki on ohi.

Kaiken vastaan hangoittelunkin keskellä
sydämeni huutaa taustalla;
"Kyllä!"









-Mutta minän sanon rakas, vielä ei ole kysymysten aika

Olin hetken jos toisenkin
taipuvainen tyhmyyteen,
johon orastava loistokkuus
olostani ajoi.

Kuin kaunista sanahelinää
aina kausittain,
ja kauniilla kädellä tuotiin eteeni
mahdollisuus elämäni varjopuoliin.

(Eivät ne niin pimeitä olleetkaan..)


Olin hetken jos toisenkin
taipuvainen tuntemaan
kasvuni menneen kieroon,
mutta jonka vääryydestä silti sain
suolan päiväni leipiin.

(Ei se sinun makusi,
vaan kuinka se ruokki nälkääni...)


Olen hetken jos toisenkin
taipuvainen rakastumaan
sinuun aina uudelleen.






********ja taas mie kiroon mahdottomuutta tekstinkäsittelyyn..*******

Minä niin mielelläni käyttäisin
sanaa "hekumallinen".
Tuntisin oloni täyteläiseksi,
kirsikanpunaisine törröhuulineen
pikkusuutaan mutrustelevaksi
naiseksi.

Sipaisisin poveani,
pyyhkisin karanneet kiehkurat otsaltani.
Kutsuisin sinut kyytiin.

Niin paljon mielummin
sopisi suuhuni sanat,
jotka kieltäni saisi pyöräyttää.
Antaa sen hetken maistua huulilla,
ja viipyä tovin siinä.


Mutta karvas on totuus,
myös toisen suusta kuultuna.
En ehkä halunnut olla Rietas..


..Sillä minunlaiselleni on olemassa synonyymi.
Olkoon se Haureellinen, Sopimaton, Säädytön..













****voi perskeles kun tämä ei salli tekstinkäsittelyä..*****

minä ikävöin niin paljon.

Salaisuuksien tullessa julki
olen hetken aikaa taas
ei kukaan.

Toivon saavani vielä nimeni takaisin.

Tahdoin kertoa sinulle, kuinka jumalattomasti sinua rakastankaan, mutta sanat jäivät kurkkuun ja tukehtuivat omaan yliverbaaliseen yritykseensä.

olen tässä.

joskus työpäivät muuttuvat perin kummallisiksi. eilen oli yksi sellainen kun ensimmäisen työmaan asukas ei suostunut päästämään sissään ennen aamu 9ää. lukuisista peruisteluistani huolimatta istin sitten 40min autossa, kunnes sain luvan tulla työmaalle.
melekein heti tämän jäläkeen asiakas sitten pyörtyy ja heittää ketarat ojolleen lattialle.
juu, onhan mulla joltain ala-asteen aikoijen partikokemuksella saatu jopa ensiapumerkki, mutta kyllä se silti aika puihin veti. onneksi tämän avokas oli siinä paikalla, joten panikoiminen ja ambulanssikyselyt jäivät mun hoidettavakseni.

oli muuten pirun epämääräistä olla siinä, teki mieli lähteä litomaan vähin äänin heti kun eukko heräsi ja pahin oli ohi, mutta katto oli pakko maalata, ja näin ollen sain kysseenalaisen kunnian seurata yli-emotionaalista perhehetkeä, voi jessus..

päivän toinen työmaa, ja tarkoitukseni olohuoneen katon ylitasoitus.
astun sissään ja huomaan kauhukseni asukkaan pitäneen olohuonetta jonkinnäköisenä leipäkuivaamona, ja sielä sitten oli parisen sataa patonkia, sämpylää, korppua ja ruisleipää joka puolella kuivamassa.
juu, ei muuta kuin tavarat takaisin autoon ja lappu asukkaalle jossa kehotetaan siirtämään vuorokauden sissään sämpylänsä vaikkapa muuanne. uskomatonta!

lähes tulkoon vettää vertoja jo sille yhdelle asiakkaalle, joka ei suostunut päästämään kuivausmiehiä mittareineen kylpyhuoneeseensa, eikä tahtonut että yhen yhtään kattolautaa otetaan pois (huom, eikä ollut edes paneelia, vaan lautaa joittenka välissä aina parin sentin rako..), joten tämä sitten tyrkkäsi mulle kiikarit kouraan ja käski sillä tähystämään, näkyykö sielä vielä kosteutta..!
hullu kuin hullu, mitäs tuolle ennää selittämään mittausten olevan aika olennainen osa vesivahinkokorjauksia, joten ei muuta kuin kiikarit kouraan ja kylppärin kattoa tuijottelemaan.
vähän kyllä pelotti, että jos se mennee isännöitsijällekkin esimerkiksi sanomaan, miten meidän firma hoitaa hommat niin hyvin ilman purkutöitä, että se maalarikin kattoi kosteusmäärät kiikarilla!
silloin menisi firmalta maine ja sinnalta työpaikka.

no ei mennyt. ei se armeijakalsari-lantsarijalka-hiihtopipopää sitten ollut muuta kuin harmiton hullu vain, ja kai ne kuivausmiehet sitten pääsi salaa käymään mittareineen sielä..


tällä alalla näkee paljon ja kaikenlaista, ei voi muuta sanoa.

Olit väliinputoaja
kahdesta eri suunnasta,
ympäristön paineen puristuman
loppu pullahdus.

Ja vaikka kuinka olen sitä mieltä,
että rotkosi oli vain pieni kuoppa,
kaivoit sinä vimmalla sitä suuremmaksi.


Olen syy ja seuraus juomiseen,
miten ihan yhtä lailla
tuon vaikeutta eteen
ymmärtämättä janon merkitystä.

Jos tekoni ovat tarttuvia pulloon
ja aikaansaannokseni hukuttavia
tekijöitä,

minä... niin..

Meillä oli monta hyvää
ja silti tipatonta vuotta.